jota olen kaivannut kaikkina näinä yksinäisinä iltoina. Kyyneleeni vierähtävät poskipäitäni pitkin ja käteni hikoavat, kun vain ajattelen niitä ruusuisia hetkiä, jotka vietin kanssasi. Sniif. (Täytyy hieman pyyhkiä silmäkulmia....) Niin anteeksi. Kuinka kestän tämän sydäntäni ja sieluani kouraisevan kaipuun, joka on kuin tulenliekki, joka polttaa minut niin armottomasti karrelle, etten pysty kohta liikuttamaan edes niveliäni. Sinä olet minuan ainoani, rakkaimpani. Tuskin saatan sinua koskaan unhoittaa. En voi elää ilman sinua. Voih, kuolen, kun muistelen sinua. Hyvästi, hyvästi jää. Kohta kohotan maljan sinulle rakas ja nielen nämä surun ja tuskan kyyneleet...
Oi sinä
ihana mies,
1555
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
lukee mahdollisimman moni mies. Nyt on 45 kasassa. Hyvin otsikoitu.:) Seuraavaksi siirryn runopalstalle.