Tarvitsen nykyisten/tulevien äitien neuvoja, kun itse en tiedä mitä tehdä.
Avovaimoni odottaa esikoistamme ja hormoonit hyrräävät hänellä ylikierroksilla.
Olen mielestäni kunnon mies. En juo, käyn töissä ja olen edelleen umpirakastunut Avovaimooni...mutta...
Hän ei suostu uskomaan että olen 100% uskollinen vaan epäilee minua ihan kaikesta. En uskalla edes naispuolisia ystäviäni tervehtiä, kun syytetään jo salasuhteesta.
En haluaisi häntä menettää, mutta nyt näyttää tilanne todella pahalta. Oli jo potkimassa minua pihalle.
Mitä tehdä?
Avovaimoni odottaa esikoistamme ja hormoonit hyrräävät hänellä ylikierroksilla.
Olen mielestäni kunnon mies. En juo, käyn töissä ja olen edelleen umpirakastunut Avovaimooni...mutta...
Hän ei suostu uskomaan että olen 100% uskollinen vaan epäilee minua ihan kaikesta. En uskalla edes naispuolisia ystäviäni tervehtiä, kun syytetään jo salasuhteesta.
En haluaisi häntä menettää, mutta nyt näyttää tilanne todella pahalta. Oli jo potkimassa minua pihalle.
Mitä tehdä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
En voi muuta sanoa kuin että koita kestää :D
Kyllä varmasti miehelle rankkoja noi mielialojen muutokset, mutta niin ne on kyllä naisellekin. Koitat vaan olla kärsivällinen ja ymmärtäväinen niin eiköhän se kohta tasaannu :)
mustasukkaseksi....???onko ollut paha aiemminkin??nyt se vaan sitten pahenee kun pelkää olevansa huonompi ja turvonnut ym ym. mulla ainakin sama homma. ukko ei pettäs,ei juttele ees akkojen kans ,vaikkakin on sosiaalinen tapaus,tulee kaikien kans toimeen.mutta minä oon mikä oon,olen yrittänyt itteeni muuttaa ja tein jo suhteen alussa selväks et olen mustis,en kestä jos mies jauhaa muiden naisten kans tuol..en minäkään mee muiden miesten kans höpisee..muuta kun nyt hyvät päivät toivotan..oon palvelu ammatissa,joten kaikenlaisia tapaan..
mies on sen ymmärtänyt etten kestä muita naisia kikattelemassa.. ja käyttäytyy herrasmiesmäisesti. jos taas naisesi käyttää raskautta tekosyynä ja onkin nyt alkanut vaatimaan muutoksia,niin on sinun aikasi nostaa kissa pöydälle ja sanoa että nyt loputtava hölmöily.. kaikki me ollaa eriolaisia,onneks ,ja siedetään eri asioita :) hyvää jatkoa..koita kestää :) me ollaan rasittavia välillä..mut onneks harvoin ;)
Ei ollut suhteen alkuaikaan, vaan sain vapaasti kulkea baaresissa kavereiden kanssa. Sitten on tapahtunut pari asiaa joilla olen häntä loukkanut. Toimin niissä tilanteissa tiedostamattani loukkaavani. Eli halailin kännipäissäni syvästi erästä naispuolista tuttua (joka on naimisissa mutta baarista hakee seksiseuraa) hetkenä jolloin avovaimoni tuli samaan aikaan wc:stä. Lisäksi ollessani avovaimoni kanssa yhdessä kävin kahvilla entisen yhden illan jutun kanssa. Olen myös pyytänyt anteeksi töppäilyjäni. Nyt kun tiedostan virheeni en iki maailmassa tekisi samoin. Olen näitten jälkeen käyttäytynyt moitteetta koska tahallani en loukannut enkä halua jatkossakaan loukata.
että en ihmettele yhtään avovaimosti käytöstä.
toisianne ja ymmärrätte, ettekä aio loukata toisia niin mä toivon teille mahdollisuutta. Kummankin täytyy antaa anteeksi toiselle käyttäytymisensä. Syyllistä ei kuulu hakea, riidassa on aina kaksi.
Teille kahdella on tulossa vauva, te ansaitsette onnen yhdessä kaikki kolme. Yrittäkää antaa anteeksi toisille. Puhu avovaimosi kanssa.
Kerro kuinka häntä rakastat kuten meillekin, sitä ei voi sanoa liikaa.
Meidän ulkopuolisten on helppo kertoa sulle mitä tehdä mutta vain sinä itse tiedät enemmän elämästäsi ja asioista joita niihin tilanteisiin liittyy. En usko että tahallasi loukkasit häntä minkä itsekin sanoit. Tuskin muuten olisit meille avautunut. Ja totta, Me ollaan ihmisiä jotka opitaan koko ajan. Opitaan toisistamme. Perusasiat suhteessa tiedetään kaikki valmiiksi, muut opitaan toisista.
Rakasta avovaimoasi, saa häneltä vasta rakkautta. Antakaa anteeksi. Kaikkea hyvää teille ja onnea esikoisesta! :)
Meillä kävi myös noin...
En ollut mustasukkaista sorttia, kunnes mies töppäsi, vastaavalla tavalla kuin sinä. Olin luottanut häneen kuin pässi suuriin sarviin ja silloinhan se sattuu. Voin rehellisesti myöntää että minulla meni lähes vuosi kun luottamukseni palasi. Onneksi mieheni kesti "vit...luni".
On maininnut myöhemmin että seinillä joutui kävelemmään :D
Siitä on nyt n. 10v. Ja molemmat opittiin tapauksesta. Mies tunsi kuinka minuun sattui ja lupasi että ei tee sitä toisten ja ei ole ainakaan kiinni jäänyt!
Tsemppiä sinulle, luottamuksen voi ansaita takaisin.
Onneksi uskoin mieheeni! Nyt aviossa oltu 4v. ja pian kaksi lasta. Ja kyllä, rakkautta riittää sekä mustasukkaisuutta sopivasti "terveellä" tavalla (enemmin vitsailua) :D