tulen olemaan kiitollinen antamistanne kommenteista. kiitos.
Valkonen paperi.
Hiilen pala.
Musta tahra valkoisella paperilla.
Musta aukko todellisuudesta maailmaan, johon voi paeta äänetöntä kipua ja ikävää. Tuo maa on jo niin musta ja pimeä, ettei siellä ole mitään pelättävää. Ei tarvitse pelätä varjoja, ei pimeää.
On vain mustaa.
Kehto.
Kehto ja tuuli.
Siellä on kehto ja tuuli, joka keinuttaa sitä hiljalleen. Siihen on helppo nukahtaa, on helppo antaa pimeyden peitellä itsensä sen mustaan, lämpimään vaippaan. On niin ihana nukahtaa, kun silmiä ei tarvitse sulkea nähdäkseen äänettömiä, mustia unia.
Ja tuo tuuli laulaa.
Sen ääni on niin humalluttaa, sekoittaa pään, mielen ja sydämen. Sekoittaa tunteet, niin ettei enää löydä sieluansa. Kadottaa sen.
Et löydä muistojasi. Muistat vain tahran paperilla. Paperilla, joka lensi lattialle.
Kuka muistaa enää?
Kuka ottaa hiilenpalan käteensä?
Kuka katoaa?
Kuka vajoaa pimeyteen…
Painan kämmeneni ikkunaruutuun ja katson kuinka lasiin muodostuu peilikuva kämmenestäni, kaikkine juovineen.
Pieni, musta likatahra jää kiinni ikkunaan.
Valkonen paperi.
Hiilen pala.
Musta tahra valkoisella paperilla.
Musta aukko todellisuudesta maailmaan, johon voi paeta äänetöntä kipua ja ikävää. Tuo maa on jo niin musta ja pimeä, ettei siellä ole mitään pelättävää. Ei tarvitse pelätä varjoja, ei pimeää.
On vain mustaa.
Kehto.
Kehto ja tuuli.
Siellä on kehto ja tuuli, joka keinuttaa sitä hiljalleen. Siihen on helppo nukahtaa, on helppo antaa pimeyden peitellä itsensä sen mustaan, lämpimään vaippaan. On niin ihana nukahtaa, kun silmiä ei tarvitse sulkea nähdäkseen äänettömiä, mustia unia.
Ja tuo tuuli laulaa.
Sen ääni on niin humalluttaa, sekoittaa pään, mielen ja sydämen. Sekoittaa tunteet, niin ettei enää löydä sieluansa. Kadottaa sen.
Et löydä muistojasi. Muistat vain tahran paperilla. Paperilla, joka lensi lattialle.
Kuka muistaa enää?
Kuka ottaa hiilenpalan käteensä?
Kuka katoaa?
Kuka vajoaa pimeyteen…
Painan kämmeneni ikkunaruutuun ja katson kuinka lasiin muodostuu peilikuva kämmenestäni, kaikkine juovineen.
Pieni, musta likatahra jää kiinni ikkunaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ensin toivon, ettei tämä ole omasta elämästäsi, sillä tekstihän oli synkkä ja se kai kuvasi masennusta (?). Tosin saatan itsekin kirjoitella vähän omituisia juttuja eivätkä ne mitenkään pohjaa omaan elämääni.. En nyt sano, että tämä teksti olisi omituinen, mutta tietyllä tavalla arvoituksellinen se on. Ehkä siksikin, että lukijalle ei anneta vastauksia esitettyihin kysymyksiin. Jotenkin tulee mieleen, että tämä voisi olla vähän kuin (modernia) runoutta.
Ei minulla mitään moittimista ole :) Kirjoitat hyvin, lauseet ovat harkittuja ja mukava on lukea sellaista tekstiä, joka on selkeästi esitetty ja jossa kielioppi on kohdallaan. Alussa vaan huomasin, että kirjoitit "valkonen", kun pitäisi olla "valkoinen" eli i-kirjain sinne väliin.
Itse asiassa nyt silmäilin tekstiä uudestaan ja vähän hämmentävää mielestäni oli, että minä-muoto muuttuu välillä sinä-muodoksi ja sitten taas takaisin. No, ehkä se kuuluu asiaan - laittaa miettimään.
eikö kaikella ole taustansa? sellaisillakin joilla ei luulisi olevan, mutta silti niidenkin takana on jotain.. ehkä tässäkin on.. ripaus omaa elämää ja ripaus reaalimaailmaa. kuka tietää, jokainen katsoo sen omalla tavallaan. :)
tuo valkonen oli oma virheeni... hmm.. muistan tästä lähin lukea vielä kertaalleen tekstin läpi ennen kuin pistän sen julkiseen levitykseen. :D
juu... tuo sinä-minä ristiriita on kai jokin sisimpäni sanoma taiteelinen ajatus.. mmm... en edes itse ajattellut sitä tuollalailla omituiselta kantilta. mutta kai siinäkin valoa piilee...?
kiitän ja kumarran vaivannäöstäsi, Habanera.
En jaksanut lukea kokonaan, vaan vähän alusta ja vähän lopusta. En kyllä yleensäkään pidä tämäntyyppisestä runoudesta.
Kirjoittaminen kyllä sujuu sinulta, mutta se mitä itse kaipaan on monivivahteisuus. Vaikka useimmilla meistä on omakin lehmä ojassa, niin keskustelusta ei tule mitään jos ihmiset eivät sano oikeita mielipiteitään. Eikö näin ole?
Juupa juu. Persoonallisempaa käsittelytapaa ehkä kaivattaisiin. Auttaa erottumaan. Mutta jos kirjoittaminen innostaa, niin lisää tekstiä vain.
kiitoksia.. mutta täytyyhän niitä siipiä koittaa uusillakin tuulilla, eikö näin :) ja tämä oli kokeiluni, ehkä tähän jäi tai ei.. mutta on totta kun mainitsit persoonallisemmasta tyylistä, kiitos siitä.
kirjoitellaan ja kirjoitellaan, ehkä minustakin jotain vielä tulee.
kiitoksia.
Sinänsä suorastaan hyvää kuvaa, mielleyhtymiä ja eksistenssiä - mutta toisto puolivälissä häiritsi, teki stopin ilman luontevaa jatkumoa.
"Kehto ja tuuli" x 2.5
Ehkä jaottelu olisi ratkonut tuon...njaa.
Loppukaneetti merkityksetön, hieman viturallaan muuhun kauneuteen nähden.
"Kuka jää pimeyteen" / likatahra.
Cool!