Tilanne on nyt tämä: olemme asuneet ruotsissa 90-luvun ja 2000-luvun vaihteessa, ja nyt viimeiset pari vuotta suomessa. Mieheni sai kuitenkin taas työtarjouksen ruotsiin, ja houkuttaisi lähteä.
Ongelma onkin 14-vuotias poikamme. Aluksi luulin, että hän osoittaa muuten vain mieltään, mutta viime aikoina olen tajunnut että hän ei ihan oikeasti halua lähteä pois suomesta, koska on omien sanojensa mukaisesti jo asettunut aloillensa tänne. Teini-iässä kaverit ovat tärkeitä, ja toisaalta tuntuisi pahalta sekoittaa taas nuoren elämää.
Valitin tästä sisarelleni, joka on pojan kummitäti, ja kaikeksi yllätykseksi hän sanoikin että voisihan poika hänen luokseen muuttaa. (??) En ole puhunut asiasta vielä mieheni kanssa, koska mielestni ajatus on aika villi. Kai 14-vuotias nyt kuitenkin tarvitsee vielä vanhempiaan? Toisaalta olisihan se ratkaisu ongelmiimme ja poikani on kyllä itsenäinen (oli pari viikkoa kesälomalla itsekseen kotona kun olimme itse matkoilla) mutta miten tällainen vanhemmuttomuus vaikuttaa nuoren kehitykseen? Olenko minä tässä nyt se hermoileva tiukkapipo joka ei malta päästää poikaansa "maailmalle"? Pärjäisikö hän siskoni kanssa? Vanhin lapsistamme aikoo joka tapauksessa jäädä suomeen, koska asuu jo omassa asunnossa (joka on itseasiassa samassa kiinteistössä kuin sisarenikin) ja käy vakituisesti töissä ainakin tulevan vuoden kun pitää välivuotta opiskeluista, joten ainakin olisi yksi perheenjäsen lähellä.
Jos sitten kuitenkin (vaikka pidänkin epätodennäköisenä) jättäisimme pojan tänne siskoni luo, niin miten käytännön asiat menisivät? Tarkoitan lähinnä että olisiko siskoni poikani holhooja tms.?
Tämä työtarjous on nyt sellainen, että varmasti harmittaisi jälkeenpäin, jos sitä ei ottaisi vastaan, mutta kuitenkin pelkään tekeväni karhunpalveluksen pojalle, oli ratkaisu sitten mikä tahansa. Kaipaankin nyt ihan puolueetonta mielipidettä asiasta.
Ongelma onkin 14-vuotias poikamme. Aluksi luulin, että hän osoittaa muuten vain mieltään, mutta viime aikoina olen tajunnut että hän ei ihan oikeasti halua lähteä pois suomesta, koska on omien sanojensa mukaisesti jo asettunut aloillensa tänne. Teini-iässä kaverit ovat tärkeitä, ja toisaalta tuntuisi pahalta sekoittaa taas nuoren elämää.
Valitin tästä sisarelleni, joka on pojan kummitäti, ja kaikeksi yllätykseksi hän sanoikin että voisihan poika hänen luokseen muuttaa. (??) En ole puhunut asiasta vielä mieheni kanssa, koska mielestni ajatus on aika villi. Kai 14-vuotias nyt kuitenkin tarvitsee vielä vanhempiaan? Toisaalta olisihan se ratkaisu ongelmiimme ja poikani on kyllä itsenäinen (oli pari viikkoa kesälomalla itsekseen kotona kun olimme itse matkoilla) mutta miten tällainen vanhemmuttomuus vaikuttaa nuoren kehitykseen? Olenko minä tässä nyt se hermoileva tiukkapipo joka ei malta päästää poikaansa "maailmalle"? Pärjäisikö hän siskoni kanssa? Vanhin lapsistamme aikoo joka tapauksessa jäädä suomeen, koska asuu jo omassa asunnossa (joka on itseasiassa samassa kiinteistössä kuin sisarenikin) ja käy vakituisesti töissä ainakin tulevan vuoden kun pitää välivuotta opiskeluista, joten ainakin olisi yksi perheenjäsen lähellä.
Jos sitten kuitenkin (vaikka pidänkin epätodennäköisenä) jättäisimme pojan tänne siskoni luo, niin miten käytännön asiat menisivät? Tarkoitan lähinnä että olisiko siskoni poikani holhooja tms.?
Tämä työtarjous on nyt sellainen, että varmasti harmittaisi jälkeenpäin, jos sitä ei ottaisi vastaan, mutta kuitenkin pelkään tekeväni karhunpalveluksen pojalle, oli ratkaisu sitten mikä tahansa. Kaipaankin nyt ihan puolueetonta mielipidettä asiasta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kuitenkin,sitäkin voi ajatella,että monet nuoret lähtevät kotoa pois peruskoulun jälkeen.Omistanikin on kolme lähtenyt siinä vaiheessa pois kotoa.Nuori on siinä vaiheessa 15-16-vuotias.Ja tottakai pitää ottaa huomioon se nuoren oma toivekin.On suuri asia,jos kaverit jäävät,kun pitää perheen kanssa muuttaa.Ja eihän lapsesi nyt jäisi ilman holhousta,jos kummitäti ja sisaruskin ovat ihan lähellä.En pitäisi mahdottomana,mutta itse tunnet lapsesi parhaiten.
kysy pojaltasi mitä mieltä hän on.
Kerrot vain miehesi työtarjouksesta, et omasta työstäsi. Olisiko mahdollista, että miehesi menisi yksin Ruotsiin ja sinä jäisit pojan kanssa Suomeen? En tunne poikaasi enkä sinua, mutta itse en voisi poikaani jättää eri maahan, mutta mieheni voisin päästääkin yksin Ruotsiin töihin. Kyse on kuitenkin korkeintaan joistakin vuosista, jotka kuitenkin ovat pojallesi tärkeitä. Itse en osaa edes kuvitella työtä, joka menisi poikani edelle, mutta olenkin aina ollut perhekeskeinen enkä ollenkaan uraorientoitunut.
Perheet ovat erilaisia, joten itse varmasti tiedät, mikä on parasta teidän perheellenne.
Olen itse sairaanhoitaja joten töitä on kyllä niin suomessa kuin ruotsissakin. Meillä on myös kolmas lapsi, jonka olisi tarkoitus aloittaa koulu ruotsissa. Tuntuisi vain jotenkin oudolta laittaa mies asumaan yksin ja jäädä perheen kanssa tänne... Mieluiten tietysti muutettaisiin koko perhe, mutta kun tuo keskimmäinen on niin kovasti asiaa vastaan ja kuulemma tekisi mitä vain jotta ei tarvitsisi lähteä ruotsin puolelle... on itkenyt asiasta monet illat, ja ihan sydäntä särkee katsoa sellaista. Onko 14-vuotias liian nuori päättämään tällaisesta asiasta?
Vaikea tilanne...mutta kuuntelisin kyllä 14-vuotiaan mielipidettä jo. On jo sen verran iso että osaa päättää itse mutta sen verran pieni etten jättäisi vielä Suomeen yksinkään. Kyllä nyt sanoisin että miettikää tarkoin, onko se pesti siellä Ruotsin puolella nyt TODELLA niin tärkeä? Lapsi elää kuitenkin erittäin herkkää murrosikä vaihetta ja kaverit ovat TÄRKEITÄ! Kai muistat oman murrosikäsi;)? Heidän jättäminen ja uusien ystävien löytäminen on tuossa iässä varsinkin vaikeaa. En enää 14-vuotiasta pakottaisi... Muutama hassu vuosi (3-4) niin poika voisi jo jäädäkin Suomeen. Perhekeskeisenä ihmisenä jättäisin nyt uran perässä juoksemisen vielä muutamaksi vuodeksi ja ajattelisin lapseni parasta, uraa ehtii tehdä vielä myöhemminkin!
"Meillä on myös kolmas lapsi, jonka olisi tarkoitus aloittaa koulu ruotsissa."
Kuinkas kauan tämä lapsi kävisi koulua Ruotsissa ja sit muuttaisitte taas Suomeen? Jos jatkuvasti joutuu luopumaan tutuiksi tulleista kuvioista, kyllä sekin on lapselle haitallista.
Anteeksi vain, mutta Ruotsi on niin lähellä, etten oikein tajua, mikset voi antaa miehes mennä työkomennukselle ja itse jäädä lasten kanssa suomeen?!! Mulla on lähisukulaisen mies ollut komennushommissa jo yli 20vuotta ja heidän perhe on pysynyt kasassa ja suhde kukoistaa yhä.Eikä lapsia ole atrvinnut repiä juuriltaan.
Mitä mieltä 14-v on asumisjärjestelyistä-haluaisiko hän äidin ja sisarusten jäävän suomeen? Ja onko se työkomennus tärkeämpi kuin perhe?Punnitse edut ja mahdolliset haitat.Jos ainoa etu on raha, silloin kehoitaisin miettimään uudelleen.
jos teini haluaa jäädä ja hänellä on hyvä ja turvallinen paikka missä olla. Kaverini vanhemmat muuttivat Englantiin kun tyttö oli 14 ja hän halusi käydä koulun loppuun Suomessa, ja jäi tänne enon perheen luo. Skype ja puhelin on keksitty ja hän lensi sitten perheen luo aina lomiksi tai perhe lensi tänne. Tarjoa vaihtoehtoa teinille ja keskustelkaa mikä on paras ratkaisu. Sopikaa alustavasti syyslukukaudesta ja jos se menee hyvin ja sopimusten ja tavoitteiden mukaan, eikä teini halua muttaa vanhempien luo, niin jatkakaa kevätlukukaudella.
Kokeilkaa! Jos haluaa jäädä suomeen, niin antakaa jäädä. ei ole liian nuori jäämään "yksin" tänne. Ja jos kerta jäisi niinkin hyvää huomaan kuin siskosi luokse ja oma vanhempikin lapsesi asuu lähistöllä, niin miksei voisi ainakin kokeiluksi jäädä puoleksivuodeksi. Osaa tuo varmaan sitten avata suunsa, jos haluaa äidin ja isän luokse takaisin. Ja parin vuoden päästähän tuo kuitenkin varmaan omilleen muuttaisi..? Olen ehdottomasti sitä mieltä että voi jäädä suomeen. Ja koska nykymaailmassa pelit ja vehkeet kulkevat, niin pääseehän sitä vierailuja tekemään puolin jos toisin. :)Itsekin vuosia sitten 15 vuotiaana muuttanut yksin toisella paikkakunnalle, eikä se elämä siitä ainakaan pilalle ole mennyt. ;)
Kyllä lastensuojelu tämän sitten hoitaa jo teillä noin työ menee pojan ohi. Ja jos nyt olsiikin, että sisko hoitaa, niin poika muistaa lopun elämäänsä, että laitoit työn hänen edelleen. Se on vaan pari vuotta kun hän tarvitsee konkreettisesti sinua tai isäänsä. Eikö se isä pärjää yksin ruotsissa?
Vai etkö sinä pärjää ilman häntä paria vuotta? Jos jää siskoskollesi, voitte tehdä esim. oheishuoltajuus sopimuksen jonka yhteydessä sovitte millaiset korvaukset hän hoidosta saa, kuka määrää mahdollisen sairaanhoidon ja koulun käyntiin liittyvät asiat jne. Mutta pitää vain ihmetellä ihmisten itsekkyyttä... 14-v. on aivan lapsi ja tarvitsee pysyvää turvaa ja huolenpitoa, kokee hylkäämisenä jos jätät. Ja saat ihan vapaasti ottaa syytöksenä, sillä näitä hyljättyjä sitten hoidetaan kalliilla rahalla ja pitkissä jonoissa nuorisopsykiatrialla...
Oletetaan että kyllä 14 vuotias pärjää yksin.Omat tarpeet menee aina lapsen edelle.Voi että mua raivostuttaa tämä nykyaikainen asioiden näkemättömyys,omaan napaan tuijottelua vaan.
Minullakin on 14 vuotias mutta en ikimaailmassa jättäisi häntä kenellekään.Minä olen äiti ja vastaan hänestä täysi-ikäiseksi asti.
Vaikka näyttää että ei tarvitse enää äitiä niin paljon,mutta minä olen kuitenkin täälä kotona jos sattuu jotakin tulemaan.
Kyllä lapsi on tärkeempi kuin työkomennus.Miten sää voit edes ajatella noin????Jättäväsi????En ymmärrä.
Olen ihan samaa mieltä! 14 v. poika on monesti vasta tulossa pahimpaan murrosikään, ei todellakaan mikään aikuinen. Ennen vanhaan toki muutettiin kotoa jo ties kuinka aikaisin, mutta nykyaika on kyllä ihan eri.
En ikinä antaisi jonkun toisen kokea ja saada omaa elämääni lasteni kanssa. Murrosikäkin on vaikea, mutta minä äitinä haluan ehdottomasti olla silloin oikeasti läsnä. En voisi suostua siihen, että esim. sisareni kuulisi kaikki normaalisti vanhemmille kerrottavat asiat minun sijastani. Ei siinä mitkään skypet auta, ei se korvaa aitoa tilannetta.
Ymmärrän, että 14 v. mielipidettä on kuunneltava. En vain ymmärrä, että haluaisit työn takia jättää hänet muiden vastuulle. Eihän sinulla edes ole mitään erityisen hyvää työtä tiedossa vaan samaa kuin täälläkin.
Ymmärrän, että on kurjaa, jos mies lähtee yksin. Joskus on kuitenkin valintoja tehtävä.
Tulevaisuudessa kaduttaa, jos mies ei ota työtä Ruotsista. Tulevaisuudessa voi kaduttaa, jos jätitte vielä lapsen vaille omaa läsnäoloanne.
Hyviä kokemuksia lapsen toiseen maahan jäämisestä on, mutta varmaan huonojakin. Niistä ei vaan täällä kirjoiteta, ne pitää päätellä itse.
Tsemppiä miettimiseen.
Jälleen yksi mies joka laittaa työuransa perheen edelle.... ja vaimo joka on valmis menemään miehen perässä. Jos se on hyvä parisuhde, niin kyllä pitäisi kestää välimatkaa. Voihan se mies mennä sinne yksin, ja muut voivat tulla perässä sitten kun siltä alkaa tuntua. Miksi kaiken pitää tapahtua kerralla ja nopeasti?
Olen jutellut paljon omien murkkujen kanssa, mikä on heidän mielestä huolehtimista ja mikä asioihin liikaa puuttumista.(12-, 15-, ja 16-vuotiaat) Kaikki ovat loppupelissä sitä mieltä että loppujen lopuksi asioihin puuttuminen ja vanhemman päätäntävalta on heille hyväksi. Vaikka siinä voi seinistä lastut välillä lennellä.
Lain mukaanhan se menee niin, että 12- vuotiasta kuunnellaan, mutta vanhemmat sen viimekädessä päättää. Kannattaa ottaa yhteyttä paikalliseen lastenvalvojaan ja kysellä sieltä neuvoa, ihminen joka on ulkopuolinen ja ammattilainen näkee monasti asian oikein, eli sen lapsen edun mukaisesti. Hänellä ei ole siinä liikaa tunteet pelissä.
Niitä sairaanhoitajan hommia on rapakaon molemmin puolin aina ja iankaikkisesti. Ja alan(?)ihmisenä sinun luulisi tietävän tai jos tietoa ei ole, niin konsultoivan alan asiantuntijoita oman lapsen hylkäämisen vaikutuksista.
Sillä 14-vuotias on edelleen LAPSI. Vaikka olisi karvainen ja kaapin kokoinen tai muuta väittäisi. Huolehtiminen tässä iässä on vain erilaista.
Teini-iässä kaveritkin on tärkeitä, mutta vielä tärkeämpiä on omat, huolehtivat vanhemmat. Tai edes toinen niistä! Kummitäti ja sisarukset ovat ihan kiva lisä, muttei todellakaan korvaa tai ainakaan pitäisi pystyä korvaamaan omia vanhempia.
Saamasi 2 viikon kesälomareissu kokemuksen perusteella olet valmis jättämään lapsesi ja laittamaan etusijalle aikuisen(?)miehesi...huh-huijjaa!
Maailman sivu ihmiset ovat tehneet reissuhommia, joten miehesi lähteminen Ruotsiin ei siinä mielessä ole tavatonta. Ja kun ottaa huomioon, miten nopeat ja hyvät yhteydet Suomesta sinne on, niin en oikein jaksa ymmärtää, että sinun ja nuorimman pitäisi lähteä heti mukaan?
Ja kyllähän se miehesi uuden naisen löytää, niin Suomesta kuin Ruotsistakin, jos on löytääkseen. Olit sinä sitten vieressä tai et. Siis jos sen takia pitää perässä pinkoa.