Minä taas täällä vali vali. Mä en vain jaksa tällä hetkellä tätä yksinäisyyttä, tämä on ihan kamalaa. Mä en tiedä mitä tekisin tekisi mieli ottaa muutama unipilleri ja nukkua mutta eihän mulla niitä ole. Pakkohan niitä on pyytää että pääsisi edes joskus pakenemaan pois tästä pahasta maailmasta. Jos jotain kiinnostaa kirjoittaa tälläisen elämäänsä väsyneen kanssa niin sähköpostini on; [email protected]. Vähän epätoivoista mutta mä en vain jaksa enää tätä yksinäisyyttä. Olisi niin ihanaa kun rinnalla olisi joku joka kantaisi osan tästä yksinäisyydestä. Joku joka ehkä olisi kokenut saman kun minä, psykoosit tai masennuksen, joku joka ymmärtäisi. Mies on töissä ja minä koiran kanssa kotona täysin yksin, enkä keksi ulospääsyä tästä ahdistuksesta. Ulkona sataa vettä ja koiran remmi on autossa ja auto miehellä niin en pääse edes lenkille. APUA!
Mä en vain jaksa
Avohoidokki
191046
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minut te tuomitsitte, missä itse piileksitte?
Jk. Saako tyttö nukkua rauhassa?
Minullakin on vastassa jaksaminen ja mikäli kyseessä olisi vain minä yksin,niin en jaksaisi.
Mutta ajatus on seuraava:kun puoliso kuolee (mikäli lähtee ensin...) ja lapset lentävät kotoa,niin johonkin toimenpiteisiin on ryhdyttävä.Oma ratkaisuni on,mikäli ei tule suuria muutoksia elämään - itsemurha.
Siihen saakka on jaksettava,vaikka välillä lujille ottaakin.
Terapeutit,psykologit ja masennuslääkkeet on kokeiltu.Niistä ei ole apua.Peruuttamattomia asioita ei voi muuttaa.
"Oma ratkaisuni on,mikäli ei tule suuria muutoksia elämään - itsemurha."
Älä tarjoile vaihtoehtoasi muille !!!
Olin "lähtiessäsi" täältä aivan varma, ettet pysty olemaan käymättä täällä silti vaikka lupasit pysyä poissa. Meinasin aloittaa siitä keskustelunkin, gallupin, että pystytköhän olemaan poissa eli PITÄMÄÄN LUPAUKSESI. Mitä muita asioita olitkaan luvannut? Voiko sinuun luottaa, kun et tuotakaan pystynyt pitämään. Hmm, saat itse nähdä voiko.
Niin en ehtinyt lukemaan sitä, mitä vastasitkaan siihen kysymykseeni, kun kysyin että minkälainen on ihminen, jolla on korvien välissä vikaa, psykoottinenko? Meinaan kun tuossa aiemmin kerroit että pidät sellaisista ihmisistä joilla on korvien väli kunnossa. Mutta mitä hemmettiä sitten täällä teet ja keräät psykoottisia elämääsi. Ole rehellinen ja vastaa! Oletko Pentti?
Sinusta, oi meedioni en huolta kanna. Tee galluppejasi niin kuin sinua huvittaa.
"Mutta mitä hemmettiä sitten täällä teet ja keräät psykoottisia elämääsi."
Ongelmahan mysteeristä on sinun, ei minun.
"Ole rehellinen ja vastaa! Oletko Pentti?"
En ole.
"Sinusta, oi meedioni en huolta kanna."
Voi auttavakäsi, et arvaakaan kuinka minua helpotti lukea tuo, kun sinun mielipiteilläsihän onkin elämässäni aivan vaaaltavan suuri merkitys. Auttavakäsi, ethän tästäkään huoli: en minäkään jaksa sinusta huolta kantaa. Toivottavasti kannat itsestäsi minunkin edestä, JA hakeudut hoitoon.
Minä:"Mutta mitä hemmettiä sitten täällä teet ja keräät psykoottisia elämääsi."
Sinä: "Ongelmahan mysteeristä on sinun, ei minun."
Mikä ongelma? Jaajaa, siinäkö siis on kuin onkin jokin salaisuus.
Minä: "Ole rehellinen ja vastaa! Oletko Pentti?"
Sinä: "En ole."
Hyvä yritys. Yritä vielä jatkossakin -ja koita yrittää onnistuakin.
Onko näin että kyseessä on sama ihminen, mutta jos on niin auttavakäsi on minua auttanut paljonkin. Miksi sinä tunnet niin suurta katkeruutta häntä kohtaan? Eikä hän ole pentti mutta en tässä nimeäkään ilmoita. Minne jäi mun masennus hetkeksi, siihen että sain auttavankäden kanssa kirjoitella sähköpostia. Jokaisen ihmisen mielipiteellä on joku merkitys. Se mitä auttavakäsi mulle kirjoittaa on kaukana siitä että hänen pitäisi apua hakea. Mikä on sinun mielipiteesi alkulähde, kuinka on käynyt näin, niin kuin on käynyt, mä en ymmärrä?
aina tähän??? Onko tämä riitely nyt sitten kannustavaa - nämä muistutukset ihmisten p...apäisyydestä?
Auttavakäsi sanoi minulle: "Sinusta, oi meedioni en huolta kanna." (Selvää tahallista piruilemista.)
Minä: "Voi auttavakäsi, et arvaakaan kuinka minua helpotti lukea tuo, kun sinun mielipiteilläsihän onkin elämässäni aivan vaaaltavan suuri merkitys. Auttavakäsi, ethän tästäkään huoli: en minäkään jaksa sinusta huolta kantaa. Toivottavasti kannat itsestäsi minunkin edestä, JA hakeudut hoitoon."
(Piruilin takaisin. Mutta tuo mitä sanoin, ei ollut kuitenkaan tuulesta tempastu.)
Minä auttavallekädelle: "Mutta mitä hemmettiä sitten täällä teet ja keräät psykoottisia elämääsi, jos et pidä heistä? Ole rehellinen ja vastaa!"
Auttavakäsi: "Ongelmahan mysteeristä on sinun, ei minun."
Minä: "Mikä ongelma? Jaajaa, siinäkö siis on kuin onkin jokin salaisuus."
Avohoidokki. Jos auttavakäsion täällä haukkunut vaimoaansakin hänen psykoottisuudestaan ja kertonut ettei pidä henkilöistä joilla on korvien välissä vikaa. Sitten on vielä todistanut minulle katkeruutensa psykoottista vaimoaan kohtaan, ja ollut täällä epärehellinen. Minkä takia hän sitten tahtoo vielä kirjoitella psykoottisten kanssa? Eikö sinusta tuossa ole mitään kummallista?
Minä auttavallekädelle: "Oletko Pentti?"
Auttavakäsi siihen: "En ole." Uskon, ettei hän ole Pentti. En muista hänen nimeään, en tiedä olenko koskaan sitä tiennytkään. Hänen kuvansa ja juttunsa mitä kirjoitti vaikutti vaan kumman tutulta.
Minä auttavalle kädelle: " Hyvä yritys (olla rehellinen) Yritä vielä jatkossakin -ja koita onnistuakin." Tuolla tarkoitin, että olisi hyvä jos hän opettelisi olemaan rehellinen jatkossakin.
"-ja koita yrittää onnistuakin." Lisäsin hieman paineita, että hän ottaisi asiani todesta.
Avohoidokille vielä. :)
Olet oikeassa: et voi tietää onko kyseessä sama ihminen, et voi tietää hänestä yhtään mitään varmasti, et edes hänen nimeään.
Uskon sen, että hän on sinua auttanut. Mutta se, että hän auttaa, ei sano mitään hänen hyväsydämisyydestään. Hänen aikaisempien kirjoitustensa mukaan hän auttaa muita itsensä vuoksi, ei heidän joita hän auttaa. Tuo oli minun näkemykseni asiasta.
Hienoa, että masennuksesi katosi hetkeksi.
Tapa sen poistamiseksi vaan vaikuttaa hurjalta. Haluan vain suojella sinua. Tuntuu vain siltä, ettei tuo teidän juttu voi päätyä hyvin. Mutta se on teidän välinen asia, en puutu siihen tämän enempää.
Oikeassa olet; totta sekin, että jokaisen ihmisen mielipiteellä on jokin merkitys. Me kaksi, eli sinä ja minä, puhuimme nyt hieman eri asiasta.
Kysyit että miksi tunnen suurta katkeruutta auttavaakättä kohtaan. tuo katkeruus on liian vahva ilmaisu. Minua suututtaa tuo epärehellisyys mitä auttavakäsi harrastaa, kuin myös kaikki hyväksikäyttäminen. Varsinkin jos se on selkeää.
Eilen oli valmiiksi hermot kireällä, se sitten tuli ulos noin.
Sanon nyt vielä, että en väitä hänen olevan mielisairas, mutta sen huomaan, ettei kaikki ole hyvinkään.
Avohoidokki juuri tuossa edellisessä kysyi samaa. Nythän sinäkin sorruit samaan muistuttamiseen ihmisten ilkeydestä.
-Kukaan ei ole täydellinen- Se on tosiasia minkä jokaisen täytyy hyväksyä selvitäkseen elämässään.
on jokaisen oma valinta jauhaako paskaa vai ei, pilaako ketjut asiaan liittymättömillä älyttömyyksillä, ja toistaiseksi se täyttyy jokaisen hyväksyä selvitäkseen näistä keskusteluviidakoista ja onkiakseen sieltä se sen asiallisen, kun ei häiriköille vielä ole saatu porttikieltoa.
kyllä se yksinäisyys on kamalaa, mutta itse olen tottunut siihen ja kun on yksinäinen niin sitä kaipailisi sitä omaa rakasta joka ymmärtäisi mua kun mulla on ollut psykoosia,masennusta ja nyt on semmosta skitsofreniaa ja mielialahäiriötä sekaisin... ja sitten oon suurimman osan aikaa elämästäni yksin vaikka asun vanhempien kanssa... sit oon yksinäinen ja vaikeasti ylipainoinen vaikka sitä ei näe oikeestaan päälle päin... on psyykelääkkeitä ja liikunnan vähenemistä... mutta pakko kai se on vaan elää,vaikka välillä ei edes huvita koko asia... mutta koitetaan kaikesta huolimatta porskutella elämässä vaan eteenpäin... anteeksi kun hieman jälleen avauduin =)
Kuinka kauan puolisot jaksavat tsempata masentuneita, apaattisia ja haluttomia puolisoitansa, uupumatta itse, pitkän ja raskaan työpäivän päälle paskainen huusholli pesemättömät astiat, heti pitäisi alkaa se toinen työpäivä kotona ja siellä huomionkipeä puoliso valituksineen yksinäisyydestä ja kuinka ei ole mitään saanut aikaiseksi...ja on niin kurjaa olla yksin....sitä samaa rataa vuosikaudet..Rakkaudellakin pitäisi olla joku raja kaikesta huolimatta....
omaishoitaja kuin aviopuoliso? Ystäväni,joka työnsä puolesta on paljon tekemisissä mielenterveysongelmaisten perheitten kanssa,sanoi,että mieli tekisi sanoa aviopuolisolle,että lähde elämään omaa elämääsi ennenkuin sairastut siitä suhteesta.Avioelämän keskipisteeksi tulee sairaan koossapitäminen ja kaikki muu (lapset,avioelämä) jää toissijaiseksi tai unohtuu kokonaan.Mutta yhteiskunnallehan on tietysti edullista,että aviopuoliso hoitaa,hoitaa,hoitaa...
Ja varmaan syyllistetään helposti,jos aviopuoliso etsii vaikkapa seksiä jostain ulkopuolelta.Mutta saattaahan olla,että avioliitto mielenterveyspotilaan takia on seksitön jopa kymmeniä vuosia.
Kumpaakin aina sairastajan masennuksesta ja tunneskaaloista riippuen ja kolmas minä jäi pois se p..ka pussi mihin kaikki katkeruus ja viha ja pettymys puretaan......ja sitten se osio vielä kun halutaan hellyyttä ja rakkautta vaikka sen toisen mieliala on saatu ihan nollille...oikein kunnolla haukkumalla ja arvostelemalla..niin ja sitten se mustasukkaisuus kun ei ole seksielämää...siis se viha mitä välillä saa osakseen on kyllä aika moinen taakka kestettäväksii...onneksi on noita mieliala lääkkeitä keksitty meille omaishopuoliskoillekkin.
ja olin oma aloitteisesti lähdössä omasta suhteestani ihan vain yksi syy oli se etten jaksanut siivota, en jaksa olla 24/7 siivooja ja kerätä likaisia astioita miehen perässä, jos joudun tekemään suursiivouksen kerran kaksi viikossa ihan vain sen takia ettei toinen jaksa kerätä omia tavaroitaan paikoilleen, on se aika väsyttävää. Mies on kyllä töissä ja minä koko aika kotona mutta se ei kai oikeuta ketään sotkemaan. Pitäisin kodin vaikka koko aika puhtaana jos olisin ainut joka sotkee, olisi niin paljon helpompi pitää huolta vain omasta itsestäni. Pesen mieheni vaatteet ja siivoan, tiskaan, kaupassa en käy kun mieheni kanssa. Mies ei halunnut erota vaikka olen koko aika väsynyt ja masentunut. Hän ei nähnyt mitään syytä erota, eli ei välttämättä aina mene niin että ero olisi ratkaisu kaikkeen. On olemassa suhteita jotka voivat hyvin masennuksesta huolimatta. Yksinäisyydestäkin syytän miestäni ja se oli yksi syy erota, ei siksi että löytäisin jonkun toisen vaan se että voisin olla yksin ja muuttaa paikkakunnalle jonne mieheni ei missään tapauksessa halua muttaa ja mä en näe muuta ulospääsyä tästä yksinäisyydestä kun muuttaminen koska siellä mulla olisi muutakin seuraa kun mieheni ja mies saisi myös oman elämänsä sitä kautta takaisin eikä tarvitsisi koko aikaa olla vain mun seurana ja keksimässä tekemistä. Hänen ei tarvitsisi olla enää ns. ohjelmatoimisto minulle. Eli hän ei halunnut eroon tuosta kaikesta mistä kirjoitit vaan halusi pysyä rinnallani. Mä lopulta tajusin että se että joku sotkee mun kodin ei ole hyvä syy erota mutta sellaisen mahdollisuuden näen että jos mies ei kohta muuta mukanani niin mun on oman mielenterveydeteni takia pakko muuttaa pois täältä missä ei ole muuta kun mieheni. En puhu erosta koska sitä en halua mutta siinä samalla punnittaisiin jälleen kerran tämän suhteen toimivuus, kumpi muuttaa ekana toisen luo. Muuttaminen ei ole edes miehen töistä kiinni vaan hän ajaa joka päivä töihin sinne missä haluaisin asua... Olen jopa miettinyt että mun miehen on pakko olla jotenkin masentunut ei kukaan voi oikeasti muuten haluta elää näin.
masista tääläkin ja varmaan ero tulee.sain tämän kuun ns,armonaikaa et jos saisin itseeni energiaa nii et kotitöitä ees vähän tekisin.mut ny sit ahistaa vielä enempi ja väsyttää ku tietää et olisi ihan pakko jaksaa.
eipä musta taida olla mihinkään.
jos ois vaan mies ni helpompaa mutta kun on neljä pientä muksua 7kk-8vuotiaita. ja ne jää isälle.se sattuu nii pirusti.onko muita joilla samaa.et ukko tekee kaiken ja teillä on monta pientä lasta?oletteko saaneet asiaan jostakin apua vai?luulen kyl ettei tähän mikään auta on oltu useita kertoja psygiatrilla..ja pari kertaA laitoshoidoskin.lääkkeet on myös.enää en kyl käy missään jutskaa en koe et ois yhtää siit apua...
elämä on kurjaa...ja olen täysin turha ihminen täälä maapallolla.mietin et mix ees olen täällä :(
Ei se ainakaan itsesäälillä parane sinun tilanteesi, olen aina ihmetellyt sitä masentuneen ihmisen itsekeskeisyyttä se kuuluu tietysti taudinkuvaan, kun on noin pieniä lapsia eikö olisi mahdollista saada kotiapua ja sinulle apua sairauteesi tai sitä olisi pitänyt saada jo aikoja sitten kun olet tuossa jamassa. Olen aina ihmetellyt minkä tähden hankitaan monta lasta, eihän se tänäpäivänä olisi enää pakollista, koska lapset tarvitsevat vanhempia vielä pitkään. Lapset saavat ikuisia traumoja siitä kun heistä ei jakseta huolehtia, katsele ja lue tälläkin palstalla nuorten kirjoituksia ja vähän vanhempienkin niin turvaton ja masentuneen vanhemman kanssa eläminen vie lapsuudesta sen turvan. Ryhdistyminen ei tule kohdallasi varmasti kysymykseenkään olet jo antanut myöden olla väsynyt,hae apua nyt ota yhteys neuvolaan ja ala purkaa sitä kautta sairastumistasi, hae kotiapua nyt heti soita vaikka sosiaalitoimistoon ja ota heti yhteyttä mielenterveystoimistoon siis heti sinulla ei ole aikaa hukattavaksi, et voi rasittaa puolisoasi enempää, vaan apu on nyt tärkein asia,ja jos sinulla on joku ystävä niin pyydä häntä toimimaan puolestasi.
tuota sanoin jo et montakertaa noita jutteluja psygiatrin kans koitettu.
miten niin turvaton?kyllä mä halin lapsia,juttelen kerron et ovat tärkeitä,joskus vähä jaksan touhuta ja jos ei muuta ni loikoillaan yhdes sängyllä ja jutellaan kutitellaan ym...
no meillä nyt lapset vaan tulleet...ei kiitos mitään ehkäsyvalistusta...
ja tosi hauskaa et syyllistät vielä tollai.
monet kerrat olen koittanut ns,ryhdistäytyä ja aina epäonnistunut päivän ehkä jaksanut.
eikä mies huoli tänne mitään kotiapua.joskus mulla ollu ku mies töissä mut oli vaan lasten kaa piohalla jonkun aikaa ja saatto kerran tiskata.
mut en jaksa mitään muita ihmisiä itekkään tänne se on stressaavaa.