Vihdoin sain aloitettua siivoamisen ja tiskasin ensimmäisen osan kauan jo likaisina olleista astioista!
Ehkä tämä vaikuttaa mitättömältä teolta ns. tavisten maailmassa, mutta minun maailmassani se on SUURI askel.
Sain edes hetkeksi motivaatiota tehdä jotain hyödyllistä :)
Tsemppiä muille masentuneille, jotka taistelevat arjen rutiinien edistymisen puolesta.
Ehkä tämä vaikuttaa mitättömältä teolta ns. tavisten maailmassa, mutta minun maailmassani se on SUURI askel.
Sain edes hetkeksi motivaatiota tehdä jotain hyödyllistä :)
Tsemppiä muille masentuneille, jotka taistelevat arjen rutiinien edistymisen puolesta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla tämä merkittävä tapahtuma alkoi eilen roskapussien viennillä taloyhtiön roskikseen. Tiskaamista en ole vielä aloittanut.
ps. veli kävi taannoin kylässä ja komenttina oli: "Kämppäsi on mielenkiintoinen".
voisin sanoa tietäväni sen tunteen enkä vähättele yhtään, ja siitä tuli sinulle varmasti hyvä olo edes jollain lailla. :)
ite en ole koko kesänä paljookaan poistunut kotoo ja kauppaan meno mahdotonta.viime viikkonen aurinko teki ainaskin mulle hyvää.välillä oon niin masentunu,etten jaksa edes puhua läheisilleni ja ne tietysti aattelee,että oon kiukkunen.
Oikein hyvä alku toipumiselle!
Luulen tietäväni miltä sinusta tuntuu.
Itse kärsin masennuksesta ja ahdistuneisuushäiriöstä. Se että saa vaikka pakotettua itsensä tiskaamaan ja siivoamaan tuo vähän toivoa. Tai kävelylenkille, vaikka lyhyellekin ensin. Tai pystyy juttelemaan normaalisti vaikka jonun sanan vaikkapa kaupan kassalle tms. ilman että tuntuu paniikinomaiselta kohdata toinen ihminen.
Kai toipuminen on sellaista että kaksi askelta eteen ja yksi taakse mutta toivottavasti pikkuhiljaa hyvä tulee. Minulla on parempia ja huonompia päiviä. Ja kun jotain "edistymistä" tapahtuu ja seuraava päivä onkin tosi hankala, niin meinaa mennä usko, mutta silloin ei vaan kai pitäisi luovuttaa. Itse olen ainakin paremmista päivistä saanut toivoa ja sitten tuntuu masentavalta kun sen perään tuleekin sellaisia pahoja päiviä, mutta olen huomannut että niitä parempiakin päiviä alkaa tulemaan. Kun vaan silloin kun on paha olla muistaisi aina uskoa tuohon itse, vaikka oleminen tuntuisi kuinka toivottomalta. Tsemppiä :)!
Mullakin tiskit lojuu kauan pesemättä. Monta viikkoa usein. Sain itsekin tiskattua tiskivuoren viime viikolla.
Lattiaani en ole luutunnut koko kesän aikana. Hävettää ihan tunnustaa. Asun sentään pienessä yksiössä. :o