Onko puhumattomuus autismia?

Minä en ole mitenkään arka enkä ujo, mutta mitään puhuttavaa ei tule mieleen juuri koskaan.

En puhu tuttujen kanssa juuri mitään eli en yhtään sen enempää kuin vieraidenkaan kanssa.

On kauheaa kun mitään ei tule mieleen. Päässä ei ole mitään.

Niin, miksei saa olla? Itselleni se ei ole ongelma tai ei olisi ollut, ellei se olisi sitä muille.

Miksei saa olla puhumaton?

aina puhumaton kirjoitti:

Niin, miksei saa olla? Itselleni se ei ole ongelma tai ei olisi ollut, ellei se olisi sitä muille.

Miksei saa olla puhumaton?

Ei kukaan.

Se on muiden ongelma, ei sinun. Minuakaan ei aina huvita puhua, sitä varten olen opetellut viittomakielen.

Minulla se liittyy tosin kuulon ongelmiin, mutta on kätevä tapa saada ympäristö tajuamaan myös muulloin, että ei, en nyt jaksa kuunnella tyhjänpäiväistä lätinää saatika itse osallistua siihen.

Punatukkaiset saa olla punatukkaisia ja vasenkätiset saa olla vasenkätisiä, saakoon siis vähän puhuvatkin olla omanlaisiaan, ketä se oiekasti haittaa edes?

Kynä ja paperi on keksitty, jos on asiaa, ja jos se jotakuta haittaa niin omapahan on ongelmansa, minä en ainakaan jaksa antaa enää muiden mielipiteitten aiheuttaa itselleni päänsärkyä suotta.

kettu.nen kirjoitti:

Ei kukaan.

Se on muiden ongelma, ei sinun. Minuakaan ei aina huvita puhua, sitä varten olen opetellut viittomakielen.

Minulla se liittyy tosin kuulon ongelmiin, mutta on kätevä tapa saada ympäristö tajuamaan myös muulloin, että ei, en nyt jaksa kuunnella tyhjänpäiväistä lätinää saatika itse osallistua siihen.

Punatukkaiset saa olla punatukkaisia ja vasenkätiset saa olla vasenkätisiä, saakoon siis vähän puhuvatkin olla omanlaisiaan, ketä se oiekasti haittaa edes?

Kynä ja paperi on keksitty, jos on asiaa, ja jos se jotakuta haittaa niin omapahan on ongelmansa, minä en ainakaan jaksa antaa enää muiden mielipiteitten aiheuttaa itselleni päänsärkyä suotta.

Lue lisää

Siitä on vuosikymmenet huomauteltu minulle. Tuntuu olevan jopa jonkinlainen loukkaus muita kohtaan.

Olen arvellut, että kyse voisi olla beurologisesta häiriöstä myös, koska minulla on muista syistä lähete neurologisiin tutkimuksiin. Työkyvyn arviointi. Ajattelen, että puhumattomuus liittyy siihen samaan.

En ole ilkeyttäni puhumatta, mutta kun mitään sanottavaa ei tule mieleen.

aina puhumaton kirjoitti:

Siitä on vuosikymmenet huomauteltu minulle. Tuntuu olevan jopa jonkinlainen loukkaus muita kohtaan.

Olen arvellut, että kyse voisi olla beurologisesta häiriöstä myös, koska minulla on muista syistä lähete neurologisiin tutkimuksiin. Työkyvyn arviointi. Ajattelen, että puhumattomuus liittyy siihen samaan.

En ole ilkeyttäni puhumatta, mutta kun mitään sanottavaa ei tule mieleen.

Lue lisää

As-testejä jotka voivat antaa suuntaa epäilyllesi. Testejä löytyy googlaamalla.
Voi olla kyse Assiudesta. Minulla eräs ystävä, joka kärsii siitä, ettei osaa puhua. Se on hänelle taakka ja hänen oma käsityksensä ympäristön paineista. Kuitenkin k.o henkilö puhuu ja osaa puhua, mutta ei ole kovin sosiaalinen verratuna muihin. Suvussa on Asseja.

Se on enemmän ympäristön ongelma, jos on "hiljainen" ja ei ole sanottavaa, tai ei osaa tai uskalla sanoa. Kun on sinut itsensä kanssa ei pidä välittää siitä, mitä mahdollisesti toiset ajattelevat. Ja jos ei ole sanottavaa on hiljaa. Kuuntelutaitokin on hyvä taito. Usein parempi kuin puhuminen.

aina puhumaton kirjoitti:

Siitä on vuosikymmenet huomauteltu minulle. Tuntuu olevan jopa jonkinlainen loukkaus muita kohtaan.

Olen arvellut, että kyse voisi olla beurologisesta häiriöstä myös, koska minulla on muista syistä lähete neurologisiin tutkimuksiin. Työkyvyn arviointi. Ajattelen, että puhumattomuus liittyy siihen samaan.

En ole ilkeyttäni puhumatta, mutta kun mitään sanottavaa ei tule mieleen.

Lue lisää

sitten on? Ilmeisesti sinulla on kuitenkin tilanteissa paineita sanoa jotain, koska kirjoitit jotain sellaista että on ikävää, kun ei tule mitään mieleen. Eikö ole koskaan ollut ketään, jolle olet halunnut puhua? Ihmistä, koiraa, kissaa tai jotain. Jos nimittäin näin on ja osaat kuitenkin puhua moitteettomasti, etkä änkytä tms. niin ei se ole kyllä ihan tavallista.

Entä hymyiletkö tai kommunikoitko muulla tavalla ei-verbaalisesti? Kyllähän sinulla tuntuu ainakin tässä olevan sanottavaa. Minusta juuri vaikka puhutaan että suomalaiset on jurottajia niin täällä tajutaan huonosti ihmisiä, jotka ei halua koko ajan olla äänessä lätisemässä tyhjänpäiväisiä.

että millaista se kirjoitti:

sitten on? Ilmeisesti sinulla on kuitenkin tilanteissa paineita sanoa jotain, koska kirjoitit jotain sellaista että on ikävää, kun ei tule mitään mieleen. Eikö ole koskaan ollut ketään, jolle olet halunnut puhua? Ihmistä, koiraa, kissaa tai jotain. Jos nimittäin näin on ja osaat kuitenkin puhua moitteettomasti, etkä änkytä tms. niin ei se ole kyllä ihan tavallista.

Entä hymyiletkö tai kommunikoitko muulla tavalla ei-verbaalisesti? Kyllähän sinulla tuntuu ainakin tässä olevan sanottavaa. Minusta juuri vaikka puhutaan että suomalaiset on jurottajia niin täällä tajutaan huonosti ihmisiä, jotka ei halua koko ajan olla äänessä lätisemässä tyhjänpäiväisiä.

Lue lisää

Ei minulla ole erityisesti läheisiä ja niiden parin kanssa, jotka on, en puhu paljoakaan. Sanon jos jotain tulee mieleen.

Puhumattomuus ottaa päästä, koska se on ympäristön ongelma. Viimeksi tänään yksi työkaveri huomautti hiljaisuudesta.

Kuitenkin puhun asiaa, jos sitä on ja esiinnyt sujuvasti, minulla kuuluu esiintymistä työhöni. En jännitä esiintymistä, minulla ei ole mitään suorituspaineita sen suhteen ja yleensä se meneekin hyvin.

Minua ottaa todella päästä se, kun huomautellaan tuppisuisuudesta, hiljaisuudesta, puhumattomuudesta....tekisi mieli vastata rumasti, koska se suututtaa todella, ja silloin tulisi vastaus mieleen ANTAKAA MUN OLLA SEMMOINEN KUIN OLEN.

Kirjoitan suht sujuvasti paitsi että minulla on lievä lukihäiriö.

tehdä .. kirjoitti:

As-testejä jotka voivat antaa suuntaa epäilyllesi. Testejä löytyy googlaamalla.
Voi olla kyse Assiudesta. Minulla eräs ystävä, joka kärsii siitä, ettei osaa puhua. Se on hänelle taakka ja hänen oma käsityksensä ympäristön paineista. Kuitenkin k.o henkilö puhuu ja osaa puhua, mutta ei ole kovin sosiaalinen verratuna muihin. Suvussa on Asseja.

Se on enemmän ympäristön ongelma, jos on "hiljainen" ja ei ole sanottavaa, tai ei osaa tai uskalla sanoa. Kun on sinut itsensä kanssa ei pidä välittää siitä, mitä mahdollisesti toiset ajattelevat. Ja jos ei ole sanottavaa on hiljaa. Kuuntelutaitokin on hyvä taito. Usein parempi kuin puhuminen.

Lue lisää

Olen löytänyt vain englanninkieliisä testejä, en ole oppinut kieliä, näitä minun rajoitteitani taas.

aina puhumaton kirjoitti:

Olen löytänyt vain englanninkieliisä testejä, en ole oppinut kieliä, näitä minun rajoitteitani taas.

ja jostain syystä ei löydy enää muita kuin eng.kielisiä..? Varmasti autismi-ja aspergerliitosta
saa kirjallisuutta ja testejäkin, kun soitat sinne. Sieltä sain hyvä tuki/tietopaketin aikoinaan. Kannattaa muistaa, että testikään ei sano totuutta. Myös dg kriteerit voivat vaikuttaa hyvin stereotyyppisiltä. As-ihmisissä on laaja kirjo - erakoista, jatkuvasti pulputtaviin. Erityisesti suupaltteja löytyy työistä ja naisista, vaikka As-streotyyppi on kammiossaan viihtyvä ihmisiä karttava peräkammsrin poika tai yliopistotason tutkija. On sanottu, ettei ole kahta täysin samanlaista assia. Aivan kuin nenteissäkään ei ole.

Tuossa mm tietoa ( mutta hyvin mielestäni hyvin "stereotyypistä"...)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtymä

aina puhumaton kirjoitti:

Olen löytänyt vain englanninkieliisä testejä, en ole oppinut kieliä, näitä minun rajoitteitani taas.

http://web.archive.org/web/20060505151704/http://users.kymp.net/p204188a/testi.htm

Tuossa on ainakin yksi suomenkielinen testi. En tiedä onko olemassa muita.

testi.. kirjoitti:

http://web.archive.org/web/20060505151704/http://users.kymp.net/p204188a/testi.htm

Tuossa on ainakin yksi suomenkielinen testi. En tiedä onko olemassa muita.

Lue lisää

Linkki kyllä toimii, mutta se testi ei laske mitään. Onkohan silläkin joku neurologinen häiriö?

aina puhumaton kirjoitti:

Siitä on vuosikymmenet huomauteltu minulle. Tuntuu olevan jopa jonkinlainen loukkaus muita kohtaan.

Olen arvellut, että kyse voisi olla beurologisesta häiriöstä myös, koska minulla on muista syistä lähete neurologisiin tutkimuksiin. Työkyvyn arviointi. Ajattelen, että puhumattomuus liittyy siihen samaan.

En ole ilkeyttäni puhumatta, mutta kun mitään sanottavaa ei tule mieleen.

Lue lisää

Olen asiakaspalvelutyössä kouluttanut itseni puhumaan turvallisesta ja mielenkiintoisesta aiheesta ja se toimii aina; nimittäin päivän säästä. Aina on ihmettelemistä ilmoissa, (nytkin on niin kylmää että eipä ole elokuun alussa ollut vuosiin..)Kun pää puhumiselle aukeaa, toisin sanoen huomaa että kaveri ei olekaan minulle vihoissaan tai ylpeä, on helppo siirtyä jo muihinkin aiheisiin. Luoja on antanut ihmiselle puhelahjan jolla ilmaisemme tunteitamme ja persoonallisuuttamme, tulemme tutuiksi ja saamme ystäviä.Jos emme jostakin luovu, emme myöskään saa toisilta. Itselläni on ollut aikaisemmin taipumus eristäytyä, mutta huomasin olevani onneton ja yksinäinen. Nyt annan arvoa tunteiden jakamiselle, ystävyydellekin. Siten saan tukea ja ymmärrystä ja elämä tuntuu elämisen arvoiselle.
"Olen tunteellinen siili, jotta, se on aivan totta, piikkikuoren alla siilin hellyys piili."

laukaisee aina tunnelman kirjoitti:

Olen asiakaspalvelutyössä kouluttanut itseni puhumaan turvallisesta ja mielenkiintoisesta aiheesta ja se toimii aina; nimittäin päivän säästä. Aina on ihmettelemistä ilmoissa, (nytkin on niin kylmää että eipä ole elokuun alussa ollut vuosiin..)Kun pää puhumiselle aukeaa, toisin sanoen huomaa että kaveri ei olekaan minulle vihoissaan tai ylpeä, on helppo siirtyä jo muihinkin aiheisiin. Luoja on antanut ihmiselle puhelahjan jolla ilmaisemme tunteitamme ja persoonallisuuttamme, tulemme tutuiksi ja saamme ystäviä.Jos emme jostakin luovu, emme myöskään saa toisilta. Itselläni on ollut aikaisemmin taipumus eristäytyä, mutta huomasin olevani onneton ja yksinäinen. Nyt annan arvoa tunteiden jakamiselle, ystävyydellekin. Siten saan tukea ja ymmärrystä ja elämä tuntuu elämisen arvoiselle.
"Olen tunteellinen siili, jotta, se on aivan totta, piikkikuoren alla siilin hellyys piili."

Lue lisää

Voi olla yksitoikkoista, jos joka päivä puhuu ne sääjutut tyyliin "tänäänkin taas satelee..." Toki jos on vaihtuvien ihmisten kanssa tekemisissä, niin se toimii.

Tässäkin viestissä ikäänkuin "pakotettiin" ihminen puhumaan, niin tulkitsin.

Minä puhun mieluummin asiaa, jos sitä on ja koen muun puhumisen rasitteena, joka lisää henkistä pahoinvointia. En koe yksinäisyyttä ja eristäytymistä ongelmana.

Media muokkaa ajatuksiamme siten, että joka ainoa eristäytyvä ihminen on potentiaalinen kouluammuskelija.

että millaista se kirjoitti:

sitten on? Ilmeisesti sinulla on kuitenkin tilanteissa paineita sanoa jotain, koska kirjoitit jotain sellaista että on ikävää, kun ei tule mitään mieleen. Eikö ole koskaan ollut ketään, jolle olet halunnut puhua? Ihmistä, koiraa, kissaa tai jotain. Jos nimittäin näin on ja osaat kuitenkin puhua moitteettomasti, etkä änkytä tms. niin ei se ole kyllä ihan tavallista.

Entä hymyiletkö tai kommunikoitko muulla tavalla ei-verbaalisesti? Kyllähän sinulla tuntuu ainakin tässä olevan sanottavaa. Minusta juuri vaikka puhutaan että suomalaiset on jurottajia niin täällä tajutaan huonosti ihmisiä, jotka ei halua koko ajan olla äänessä lätisemässä tyhjänpäiväisiä.

Lue lisää

Puhuminen on välillä todella hankalaa ja varsinkin kun sitä odotetaan.
Jotkut ihmiset kykenevät keskustelemaan tuntikausia ilman että heillä on edes varsinaista aihetta. Suut käy, mutta asiaa ei tule ulos. Sellaiseen minä en kykene lainkaan.
Minulle myös huomatetaan hiljaisuudestani, joka ahdistaa minua ajoittain. Mutta jos ei ole sanottavaa, niin miksi ääntelisin turhaan sanoja joilla ei ole merkitystä? En ilmaise tunteitani sanoin, jos minulta ei kysytä niistä. En kerron kauniista säästä, jollei siinä ole jotain eritystä, tai jos minulta pyydetään selvitystä millainen sää on juuri sillä hetkellä. Kun keskityn vaikka televisioon, en keskity puhumaan muiden kanssa muista asioista.
En toki ole aina hiljaa. Joskus jopa ihan oma-aloitteisesti saatan aloittaa keskustelun. Siihen voi liittyä tunteita, säätilaa tai se voi liittyä TV-ohjelmaan, jota sillä hetkellä seuraan, mutta puheeni ovat lyhyitä. Olen oppinut pitämään ne lyhyinä, sillä ihmisiä harvoin kiinnostaa mitä minulla on sanottavaa. He puhuvat päälle tai vaihtavat aihetta helposti. Siksikin mielelläni pidän suuni kiinni, sillä on ihnottavaa huomata, että ketään ei kiinnosta mitä sanottavaa minulla on silloin kun sitä kerrankin olisi.

... vai onko vika sittenkin kirjoittajassa, jolla tuntuu olevan ongelma hiljaisuuden kanssa?

Mieheni poika ei näytä oma-aloitteisesti puhuvan sanaakaan. Vastaa kyllä kysyttäessä, mutta silloinkin mahdollisimman lyhyesti, mieluiten parilla sanalla. En ole toistaiseksi kertaakaan kuullut hänen kommentoivan spontaanisti mihinkään ympärillä tapahtuneeseen asiaan, ei sitten yhtään mikään juttu kirvoita minkäänlaista mielipidettä. Jos emme kysy mitään, poika istuu tuntikausia koneen ääressä täydellisen hiljaisuuden vallitessa.

Hän on hyvin lahjakas tietokoneiden kanssa ja niistä puhuttaessa hän antaa vieraille jopa ihan muutaman lauseen vastauksia, mutta muista asioista on turha jutella.

En ollut varautunut kohtaamaan tällaista persoonaa, joten asia tuli vähän niin kuin kulman takaa yllättäen ja siksi kaiketi oma hämmennykseni on ajoittain aika suuri. Koko tunnekirjo tulee käytyä läpi ja kaikki tuntemukset eivät todellakaan ole kovin miellyttäviä havaita itsessään.

Suorastaan tekee mieli lähestulkoon karjua ja sanoa, että sano nyt hyvä ihminen edes hei, kiitos tai huomenta. Mutta ei ja tuntuu siltä, että oma hermo menee.

Voisiko kyseessä olla siis joku Aspergerin muoto vai onko kyseessä vain normaalia hiljaisempi persoona? Jos kyseessä on jälkimmäinen vaihtoehto, niin vaikealtahan tuo tuntuu... Olisi niin paljon kivoja juttuja joita voisi jakaa ja tehdä yhdessä, mutta kun kommunikaatio on yksipuolista, niin siihen yrittämiseen vaan väsyy ja alkaa itsekin olla täysin hiljaa.

Ehkä ongelma onkin tosiaan minussa itsessäni, mutta koen toimivani parhaiten siten, että saan vastavuoroisuutta elinympäristööni kuuluvilta ihmisiltä ja sitä kautta syntyy uusia ajatuksia ja näkemyksiä ja saa jaettua kokemuksia eletystä elämästä. En itsekään kuulu niihin koviin puhujiin, vaan nautin päivittäin hiljaisuudesta, mutta tälle asteelle mentäessä hiljaisuus käy taakaksi.

Olisi tosi hienoa saada lukea kommentteja ja neuvoja asian tiimoilta, jotta tästä ei nyt tulisi kovin isoa kynnyskysymystä.

juurikin näin! mitä sitä turhanpäiväsiä porisemaan... joskus esim. töissä joku työkompis tulee jauhaa jotain ja ittee ei kiinnostais, niin pistää välillä oikeen vihaks mutta pitää jotenki tarttua siihen keskusteluun että olisi edes jotenki "väleissä" heidän kanssa. itsekin olen melkoinen ajattelija-filosofi ja pahemman luokan haaveilija.

achtung baby kirjoitti:

juurikin näin! mitä sitä turhanpäiväsiä porisemaan... joskus esim. töissä joku työkompis tulee jauhaa jotain ja ittee ei kiinnostais, niin pistää välillä oikeen vihaks mutta pitää jotenki tarttua siihen keskusteluun että olisi edes jotenki "väleissä" heidän kanssa. itsekin olen melkoinen ajattelija-filosofi ja pahemman luokan haaveilija.

Lue lisää

No vittu pitäkää turpanne ummessa, mutta älkää jumaliste huijatko esim. Naimisiin kanssanne. Puhutte seurusteluaikana, myötäilette - ikään kuin olisitte samaa mieltä, ikään kuin "keskustelisitte". Kun on saalis sitten saatu haltuun, vasta tarjoattekin todellista luontoanne ihmiselle, joka kaipaa normaalia kommunikaatiota, vuorovaikutusta, asioiden ja ajatusten jakamista. Aivan helvetin upeaa. Tai sitten ei ole.