Hei!
Nyt tarvitsen teiltä koiraihmisiltä apua. Olen todella eläinrakas ja varsinkin rakastan koiria. Olen harkinnut jo pitkään koiranpennun ottamista ja tiedän että siitä on paljon vastuuta ja se on vaativaakin kasvattaa pentua. Mutta siinä on paljon hyvää ja ihanaakin.
ALoitan nyt koulun 7.8 ja pentu olisi tulossa 23.8,se on silloin 7viikkoinen. Nyt mietinkin että kannattaako minun ottaa pentu? Olen sairastanut masennusta,mutta nyt olo on tosi hyväkin. Mutta voi tulla koulunaloittamisessa ongelmia,että jaksaako ja jaksaako nousta.
Haluaisin ihmisiltä eri mielipiteitä että mitä mun kannattais tehdä? Olisin siis valmis kasvattamaan/hoitamaan koiraa,mutta mietin nyt että jaksanko. Koska monet pelkää mun puolesta sitä. Toivottavasti vastaatte järkeviä vastauksia ja autatte mua:)Voi myös vastata mun spostii:[email protected]
Nyt tarvitsen teiltä koiraihmisiltä apua. Olen todella eläinrakas ja varsinkin rakastan koiria. Olen harkinnut jo pitkään koiranpennun ottamista ja tiedän että siitä on paljon vastuuta ja se on vaativaakin kasvattaa pentua. Mutta siinä on paljon hyvää ja ihanaakin.
ALoitan nyt koulun 7.8 ja pentu olisi tulossa 23.8,se on silloin 7viikkoinen. Nyt mietinkin että kannattaako minun ottaa pentu? Olen sairastanut masennusta,mutta nyt olo on tosi hyväkin. Mutta voi tulla koulunaloittamisessa ongelmia,että jaksaako ja jaksaako nousta.
Haluaisin ihmisiltä eri mielipiteitä että mitä mun kannattais tehdä? Olisin siis valmis kasvattamaan/hoitamaan koiraa,mutta mietin nyt että jaksanko. Koska monet pelkää mun puolesta sitä. Toivottavasti vastaatte järkeviä vastauksia ja autatte mua:)Voi myös vastata mun spostii:[email protected]
Vastaukset 16
Vanhimmat
Moikka,
ootkos minkä rotuista pentua hankkimassa? Tuntuuko kasvattaja luotettavalta? Mikäli jostakin syystä sinulla tulee ongelmia pentusi kanssa olisi hyvä, että pennun kasvattaja olisi läsnä ja auttaisi sinut alkuun ja tarvittaessa jopa etsisi pennulle uuden kodin.
Asutko vanhempiesi luona vai yksin? Saatko tarvittaessa tukea vanhemmiltasi pennun kasvatuksessa? Eli suostuvat hoitamaan koiraasi silloin tällöin, jos ja kun koulussa on tärkeitä tenttejä ym tiedossa?
Mikäli olet miettinyt tulevan koirasi rotua/rotuja tarkkaan, todennut sen sopivan sinulle ja tiedät, että ympärilläsi on luotettavia koiraihmisiä jotka ovat tarvittaessa valmiita auttamaan, niin en näe mitään ongelmaa joka estäisi pennun ottamisen. Koirasta on kuitenkin paljon iloa, ja rohkaisee liikkumaan. Koiran kautta tutustuu uusiin ihmisiin ja saa uutta sisältöä elämään, eli juuri sitä mitä masentunut ihminen tarvitsee :-)
Muistathan myös, että koiran pitäminen ei ole ilmaista lystiä!
Minulle on tulossa sekarotuinen sesse. Koirassa on pitkäkarvaista collieta,Pumia,Laikaa ja kultaistanoutajaa. Koira on minulle sopiva ja roduilta ihan hyvä. Kasvattaja on luotettava ja tosi mukava. Asun avomieheni kanssa kaksiossa kerrostalossa. Saan häneltä tukea ja myös kavereilta ja perheenjäseniltä. Mutta pääasiassa minä hoidan pennun yksin. Avopuolisoni auttaa jonkun verran. Joo eihän se ole ilmaista todellakaan:)
Nonni, mukavan kuuloinen karvapallo sieltä siis olisi tulossa! Mukavat rodut sekoituksessa, luultavasti helposti koulutettava ja mielyttämisen haluinen hauva :-)
Lähtökohdat kuulostaa siis hyvältä. Harkitset koiraa vakavissasi, tiedät mitä se on, auttavia ihmisiä ympärillä ja intoakin näyttäisi riittävän.
Itse omistan myös avopuolison kanssa 1,5 vuotiaan narttu koiran, ja päivääkään en ole sitä katunut. Yhdessä ollaan koira hoidettu, mutta varsinainen koulutus on ollut minun heiniäni, ja täytyy kyllä myöntää, että rankkaa on välillä ollut. Mutta tosiaan asiantunteva kasvattaja on auttanut paljon, ja ohjannut meitä rodun liiton kursseille ja järjestämässä mukavia yhteistapaamisia. Olen saanut paljon mukavia ystäviä, joiden kanssa onkin hauskaa yhdessä lenkitellä koiria ja vaihdella ajatuksia koirien hoidosta ja kasvattamisesta.
Onnea! Paljon vaivaa se vaatii, mutta vastineeksi saaki moninverroin iloa takaisin. Koira repii vaikka väkisin aamulenkille, ja huolehtii näin omalta osaltaan myös kouluun lähdöstä. Lisäksi on hyvä, että pentu pääsee heti rytmiin uudessa kodissaan kun sinulla alkaa koulu. Tottuu olemaan yksin jne :)
niin totta. Mutta oon niin sekaisin,kun perheenjäsenet sanoo että kannattais oottaa, koska alkaa tuo uus koulu ja ei tiiä mite se alkaa menemään.Kun itseki tosiaan väsyn helposti yms. Niin en osaa enää ajatella järkevästi mitä teen että otanko vai enkö..:/:(
hyviä neuvoja ja koirasi toisi sinulle erilaista ajanvietettä ja tulee ulkoiltua sekä siinä oheessa tavattua erilaisia ihmisiä.Koiran hankkiminen on sinulle tosi tärkeää ja uskon,että pentu antaa sinulle pontta opiskeluusi:))
ja piti mainitsemani,että koira on todella hyvä kuuntelija eikä koskaan tuomitse ja on aina hyvällä päällä
mut mitä jos väsyn liikaa että en jaksa hoitaa koiraa? Ku tuntuu ettei niin käy,mut kuitenkin. Oon niin iloinen ollut siitä et tulee koira,mutta nyt alkoi pelottamaan että jaksanko varmasti hoitaa pentua. Tällä hetkellä tuntuu että jaksan.
..kuulostaa vähän siltä kuin ympäristön painostuksesta olisit alkanut epäilemään omaa jaksamistasi. Nyt vaan unohdat muiden mielipiteet, ja mietit ihan vain oman itsesi kannalta jaksatko vai etkö. Vanhemmat nyt on aina huolissaan koulusta ja jaksamisesta jne.
Omatkin vanhempani olivat kovasti koiran hankintaa vastaan, on niin kalliskin ja vie aikaa ja mitä jos joutuvatkin itse hoitamaan sitä jnejne, ja meillä molemmilla alkoivat myös uudet koulut.. Totuus on kuitenkin se, että olisin jäänyt paljosta paitsi jos olisin vanhempien päätöstä kunnioittanut ja jättänyt koirahaaveet sikseen. Omalta osaltani koira on nostanut elämänlaatua yli puolella. Koulut jaksaa kun tietää, että sieltä palattua kotona odottaa iloinen koira odottamassa yhteistä lenkkiä :-)
..koiranomistaminen on sellanen juttu, että välillä jaksaa ja välillä ei. Joskus vaan tuntuu, että ei millään saisi itseään ulos lenkille ja hyväkäytöksistä perheenjäsentä koulutetuksi, mutta niinhän se joka asiassa menee. Kokonaisuus ratkaisee! Ja oma asenne :-)
asiaa niin,että jo nyt olet iloisempi,kun olet päättänyt ottaa pennun ja mitä se sitten onkaan ,kun saat luoksesi:) Pitäydy aina siinä hetkessä äläkä ajattele,että ,jos et jaksakkaan..onhan sinulla kuitenkin auttajia ja luulenpa,että ,kun pentu on tullut elämäänne joudut jo avuntarjoajia hätyyttelemään pois:))Enhän minäkään aina jaksa olla skarppina 24h/vrk ja ei niin kuulukkaan olla.Jokainen meistä väsyy toisinaan milloin mistäkin syystä ja niistä selvitään ystävien avulla eli luen eläimetkin siihen:))Luulenpa,että ,kun sallit itsellesi myös olla väsynyt ja omaa rauhaa se sinulle myös suotakoon ja mikä silloin ihaninta,kun vierellä ystävät ja tuo pikku karvaturri:))
Älä ota, jos yhtään epäilet jaksamistasi.
Koulussa pinna kiristyy, avopuolison kanssa kärhämää ja vielä koirakin siinä.
Ota sitten vasta, kun / jos näet, miten ensinnäkin kouluasiat lähtevät menemään.
Luin viestejäsi, ja kovasti vaikuttaa siltä, että itsekin epäröit jaksatko pennun kanssa. Sinuna minä en ottaisi koiraa. Itse olen n. 5vuotta sitten sairastanut vakavan masennuksen, ja hyvä kun itsestäni jaksoin huolehtia, saatika sitten pennusta. Tällä hetkellä meillä vipeltää pian 5kk ikäinen pentu ja on siinä hommaa!!! Välillä nytkin tuntuu "toivottomalta", olen joskus jopa miettinyt, että mitenköhän olisi käynyt jos olisin masentuneena ottanut koiran: en todellakaan olisi jaksanut hoitaa sitä. Koira parka ei olisi saanut tarpeeksi liikuntaa yms puuhailua :(
Ja jos sua epäillyttää tuo että jaksaako nousta, niin ainakin meidän tomera neiti ilmoittaa, jopa viikonloppuisin, klo 5:30, että nyt olisi pissahätä ja jos ette pian lähde viemään mua ulos niin lorotan lattialle! :)
Joten harkitse tarkkaan ennen kuin otat: koira on kuitenkin pitkäikäinen kaveri. Se vaatii paljon!! Pentuikä saattaa kestää joillakin roduilla jopa kaksivuotiaaksi asti. Siihen asti se touhuilu voi olla yhtä riehumista, pureskelua, yöllä pissattamista. Onhan niitä mukaviakin hetkiä;) mutta muista se, että et voi ajatella raskaan ja pitkän koulupäivän jälkeen: "Äh oli niin raskas päivä, että nyt kyllä en vie koiraa lenkille, käyn ainoastaan pissattamassa sen, olen niin väsynyt." Koska koira tarvitsee paaaljon virikettä yksinäisen päivän jälkeen. :)
Tsemppiä!!!
Tämä kuulostaa kauhealta ja nostaa varmaan vain vastalauseita mieleen, mutta: olen töissä mielenterveys- ja päihdepuolella ja näen miten masennus niittaa ihmisen kasaan henkisesti. Pahasti masentunut ihminen ei kykene huolehtimaan edes itsestään, puhumattakaan eläimestä, mikä yksinkertaisesti on PAKKO hoitaa. Pakko, vaikka mikä olisi. Eläimelle ei voi selittää, että mami ei nyt jaksa. On vain jaksettava.
Itse haluaisin vedota jokaiseen kasvattajaankin, etteivät missään nimessä myisi eläintä mielenterveys- tai päihdepotilaalle. Työssäni kotikäynneillä joudumme joskus tekemään jopa eläinsuojelullisia ilmoituksiakin. Se on rankkaa. En haluaisi nähdä kaikkea, en tietää kaikesta. On vaan pakko jaksaa.
Tietenkin mielenterveysongelmia on eri tasoisia. Huonona päivänä kuka tahansa meistä tilastoisi itselleen vähintään keskivaikean masennuksen.
Voidaan sanoa myös, että masennuksesta kärsivälle eläin on se ainoa asia, joka auttaa jaksamaan ja siksi masennuspotilaalle eläimestä on hyötyä. Mutta koska kyseessä on eläin, en käyttäisi sitä hoitokeinona ja kokeilukappaleena. Paitsi, jos eläimestä on oikeasti vastuussa joku muu ihminen.
Se kuvailemasi pentu arveluttaa siinä suhteessa, kun jo pohdit jaksamistasi. (Ihan fiksua että pohdit!) Tuolla rotusekoituksella voisi arvata koiran olevan liikunnan- ja toiminnantarpeeltaan lähes kärkiryhmää. Aika isokin siitä tulisi.
Itse olen tässä kasvatellut saman kokoluokan seropia ja se on täyttä työtä. Pennulla on oltava virikkeitä ja liikuntaa päivän mittaan käytännössä koko ajan kun se ei nuku. Olen sentään voinut ottaa pentua mukaan töihin; auta armias jos itse tulisin väsyneenä töistä/ koulusta ja vastassa olisi se koko päivän nukkunut intoa puhkuva otus.
Voisitko ajatella mitään muuta lemmikkiä, joka olisi vähemmän vaativa? Kissakin on mukava ja kiintyvä otus ja sitäkin voit talutella valjaissa halutessasi.
Kun sinulla on uusi koulukin alkamassa tässä samalla, niin aivan varmasti tulet väsymään koiranpennun vaatimuksiin. Pahimmillaan et edes öisin saa rauhassa levätä. Harkintaasi sitten jääkin, arveletko jaksavasi sen hektisimmän ekat puoli vuotta ja siitä eteenpäin säännöllistä koirarytmiä hamaan tappiin asti.
Pennussa on kova työ,vaikka se mukavaa onkin.On myös kurja jättää pentu heti yksin.Se sotkee päivän aikana ja tekee pahojansa.Kun tulet kotiin joudut heti lähtemään ulos ja koko illan keksinään pennulle puuhaa,jos se on ollut päivän yksin.Isompi pentu on varsinainen riiviö.Mitä jos etsisit hoitokoiraa,lenkkikaveria tai sitten aikuista.En halua masentaa mutta tiedän mitä se on.Kun tulet sateesta väsyneenä ja nälkäisenä kotiin,vastassa on sekasotku,rikottuja asioita ja hyvin energinen koira joka on valmiina ulos.Jaksat jos olet terve ja voimissasi.
En usko että sinun kannattaa nyt ottaa koiraa tai mitään muutakaan eläintä kun on koulu kesken.Itse otin ensimmäisen koirani vasta silloin kun olin melkein suorittanut opiskelut loppuun.Minulla oli noi 3kk koulua jäljellä ja menin typeryyksissäni ottamaan koiran liian aikaisin.Olin aivan poikki,en meinannut jaksaa lähteä ollenkaan kouluun koska pentu herätti minut aina viimeistään puoli viideltä:( se myös ei ollut sisä siisti ja minä jouduin keskellä yötä korjailemaan sen jätöksiä...Ja toinen tärkeä asia on see,että jos aiot OMAN koiran hankkia siis itsellesi,niin sinun täytyy olla pennun kanssa JATKUVASTI ainakin ne haastavat 2-3 kk.Sillä pennun täytyy oppia kuka on sen omistaja ja ketä se kunnioittaa..:)
Tulee vähän myöhässä mutta.. ^ Eihän kaikki jätä koiran siisteyskoulutusta kesken, joten ei tarvitse myöskään kaikkien kerätä koirankakkaa ja pissaa lattialta. Pennun kanssa EI tarvitse myöskään olla jatkuvasti, ehkä vähän enemmän kuin aikuisena, mutta sille on opetettava että se oma ihminen on välillä pois. Koira oppii kuka on sen omistaja ja kunnioittaa Häntä vähän eritavalla; Koira ajattelee pian ihmistä vain kamukseen ja yrittää nousta johtajan 'pallille' jos lepsuilee ja on sen kanssa.