Ekaa vauvaani odotan nyt 18.vkolla ja pikkuhiljaa alkanut ajatukset laukkaamaan myös siihen synnytykseen päin...
Mies pelottelee, että hänen geeneillään vauvasta tulee tosi iso ja että ex-vaimokin valitsi mieluummin sektion kun esikoisensa oli maailmaan tulossa. Samalla mies toteaa että haluaisi niin kokea synnytyksen ja olla mukana...
Nyt pelottaa että entäs jos minustakaan ei ole hänelle sitä kokemusta antamaan...
Ennen oon käsittänyt "synnytyspelon" siten, että nainen pelkää luonnollista synnytystä... Mutta nyt itse huomaan pelkääväni ettei minusta olisikaan alatiesynnyttäjäksi ja "joutuisin" sektioon...
Ajatukset sekaisin ja tiiän että mulla on vielä hyvän aikaa tässä stressattavana...
Mies pelottelee, että hänen geeneillään vauvasta tulee tosi iso ja että ex-vaimokin valitsi mieluummin sektion kun esikoisensa oli maailmaan tulossa. Samalla mies toteaa että haluaisi niin kokea synnytyksen ja olla mukana...
Nyt pelottaa että entäs jos minustakaan ei ole hänelle sitä kokemusta antamaan...
Ennen oon käsittänyt "synnytyspelon" siten, että nainen pelkää luonnollista synnytystä... Mutta nyt itse huomaan pelkääväni ettei minusta olisikaan alatiesynnyttäjäksi ja "joutuisin" sektioon...
Ajatukset sekaisin ja tiiän että mulla on vielä hyvän aikaa tässä stressattavana...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Heippa!
Omasin kanssa synnytys pelon, vähän toisenlaisen, elikkä pelkäsin synnyttää alakautta. Loppu raskaudesta kun oli liitoskipuja ja poika painoi alaspäin, toivoin vaan että saisi kohta synnyttää, meni 2 viikkoa yli lasketun ajan. Sitten sunnuntai yönä synnytys vain käynnistyi ja lähdettiin sairaalaan. Voin sanoa että pelot haihtuu (ainakin omalla kohdalla) kun supistukset alkoivat. Pelkäsin ja stressasin raskaus ajalla että en kerkiä ajoissa sairaalaan..mutta umpimielisesti olin vain kotona kuumassa suihkussa kestämässä supistuksia, kunnes mies sanoi että nyt lähetään. Sairaalassa he arvioivat pojan olevan n.3kg ennen synnytystä, mutta olikin päälle 4kg..meilläkin miehen puolella on kookkaita vauvoja, meidän tapaus on vielä pieni kuulemma..Naisesta löytyy uskomattomia voimia ponnistus hetkellä, en olisi itsekkään uskonut että meillä ponnistus vaihe kesti vain ensikertalaisena 16min.
Onnea ja voimia sulle synnytykseen, on se vaan niin ihana ja palkitseva hetki kun on saanut oman lapsen syliin =)
1. pistä mies nurkkaan häpeämään ajattelemattomuuttaan
2. puhu asiasta neuvolassa (jätä mies kotiin, jos ei osaa keskustella asiasta asiallisesti), pyydä päästä pelkopolille ja tarvittaessa lantiomittauksiin jne.
Tuhannet kiitokset!! :) Eiköhän tuo osaa asiallisestikin keskustella kun sitä vähän ravistelee... vaikka iso mies onkin... :)
että tulee iso vauva melkein 4200 grammaa!
Rupesin pelkäämään synnytystä tosi paljon ja halusin section. Sitten tuli yöllä supistuksia ja lähdin sairaalaan jossa muhun pumpattiin kaikki mahdollinen kivunlievitys (Mulla on tosi pieni kipukynnys)
Synnytys-salissa sain epiduraalin ja spinaalin!
Ponnistusvaiheessa olin ihan paniikissa ja halusin siinäkin vaiheessa section mutta ei suostuneet ja synnytin loppujen lopuksi neidon ihan alateitse josta olen HYVIN tyytyväinen! :) Ponnistus vaihe meillä kesti 25 minuuttia mikä oli kätilön mielestä melko hyvin ensisynnyttäjältä :)
Loppujen lopuksi meidän neito painoikin VAIN 3710!:D en ymmärrä mihin ne "ylimääräiset" grammat katosi :D Sen kuitenkin huomasin että ultralaitteisiin EI OLE luottamista!!!