Olen 14-vuotias tyttö ja viimeisen vuoden aikana olen huomannut, että olen alkanut kiinnostua myös tytöistä. Ja silloin kun kaipaan hellyyttä, halailua ja suukottelua, niin mieleeni tulee myös, että tekisin sitä tytön kanssa.
Sellaisia tyttöjä kohtaan, jotka ovat kavereitani tai sitten muuten vaan tuttuja tältä paikkakunnalta, kohtaan en tunne mitään, tai voisi kuvitellakkaan yhtään mitään mikä ei ole kaveruutta.. Noh tosin sama koskee kaveripoikia.
Nykyään jos vaikka olen toisella paikkakunnalla ja vastaan käveleet tyttöjä, niin huomaan katselevani heitä ja heidän vartalojaan samalla tavalla kuin ennen katselin pelkästään poikia.
Kerran tässä kesän aikana jutellessani yhden tytön kanssa joka oli punkkari (siis tarkoitan nyt oikeaa punkkaria,en mitään "wnb, olen punkkari mul on kaks hakaneulaa housuis") ja minua arvioltaan noin kaksi vuotta vanhempi, kuvittelin itseni siinä yhtäkkiä itteni suutelemassa tätä tyttöä. Ja sil oli snake bitesit ja kielikoru, (oli sil myös kaks kulmakorua vierekkäin, Septum ja korvissa muutamia lävistyksiä) niin se lisäs mun himoo suudella sitä. Muutenkin se vaikutti jotenki niin ihanalt, että tunsin vähä ihastuneeni. Ja ku se halas mua ennen ku sen piti lähtä, ni en ois halunnu päästää irti, mut se ois voinu vaikuttaa hiema oudolta... :D
Harmittaa, että se asuu toisella puolella Suomea ja oli vaan ohikulku matkalla tästä, kun ne vaan pysähty yhelle huoltoasemalle syömään..
Itse olin hakemasssa sieltä jotain (en muista mitä) ja näin tämän tytön kun se oli tupakalla. Tosi sosiaalinen tapaus ilmeisesti, kun alko vaan siinä juttelemaan kun olin menossa sen ohi.
Ennen tota ja ton jälkee en koskaan oo varsinaisesti ihastunu tyttöön, mutta en oo nyt kyllä ihastunut poikiinkaan vähään aikaan.
Mul pyörii vieläkin mielessä toi tyttö.
Punk, gootti, emo, rokkari tyyliset tytöt on niin hyvännäkösiä mun mielestä, (etenki jos niil on lävistyksiä tai/ja tatuointeja) että huhhuh..
Ja niiden kanssa mulla yleensä sujuu juttu parhaiten.
tää on niin pieni paikkakunta, että mietin jo, että olenkohan ainoa tyttö täällä joka on myös kiinnostunut tytöistä.. Siis ainakin noin omassa ikäluokassani. Enkä pysty kertomaan tästä asiasta edes läheisimmille ystävilleni.
Mua pelottais niiden reaktio, vaikka ne aina puhuu, ettei homoseksuaaleissa tai bi-seksuaaleissa ole mitään vikaa.
Perheellenikään en koskaan voisi kertoa tätä asiaa.. Isäni kanta homoihin on jyrkkä ei.
Varmaan sama päteisi minuunkin.
Ja sitäkin mietin, että olenkohan nyt varmasti bi-seksuaali, vai onko tämä jotain murrosikään liittyvää, ohimenevää?
Ei se minua haittaisi, vaikka olisinkin bi-seksuaali, mutta en vain pystyisi kertomaan sitä ihmisille. Mua pelottaa, ettei mua hyväksyttäis. Vaikka jo valmiiksi erotun pukeutumisella ja mielipiteilläni yms valtavirrasta, niin niissä ei minua muiden ihmisten mielipiteet kiinnosta.
Tämä vaan on paljon henkilökohtaisempaa jotenkin.
Ja jos mulla joskus olis tyttöystävä, niin enhän mä pystyis esitellä sitä perheelle tai ystäville,kun pelottais niiden reaktio.
On tää taas vaikeaa.
Sellaisia tyttöjä kohtaan, jotka ovat kavereitani tai sitten muuten vaan tuttuja tältä paikkakunnalta, kohtaan en tunne mitään, tai voisi kuvitellakkaan yhtään mitään mikä ei ole kaveruutta.. Noh tosin sama koskee kaveripoikia.
Nykyään jos vaikka olen toisella paikkakunnalla ja vastaan käveleet tyttöjä, niin huomaan katselevani heitä ja heidän vartalojaan samalla tavalla kuin ennen katselin pelkästään poikia.
Kerran tässä kesän aikana jutellessani yhden tytön kanssa joka oli punkkari (siis tarkoitan nyt oikeaa punkkaria,en mitään "wnb, olen punkkari mul on kaks hakaneulaa housuis") ja minua arvioltaan noin kaksi vuotta vanhempi, kuvittelin itseni siinä yhtäkkiä itteni suutelemassa tätä tyttöä. Ja sil oli snake bitesit ja kielikoru, (oli sil myös kaks kulmakorua vierekkäin, Septum ja korvissa muutamia lävistyksiä) niin se lisäs mun himoo suudella sitä. Muutenkin se vaikutti jotenki niin ihanalt, että tunsin vähä ihastuneeni. Ja ku se halas mua ennen ku sen piti lähtä, ni en ois halunnu päästää irti, mut se ois voinu vaikuttaa hiema oudolta... :D
Harmittaa, että se asuu toisella puolella Suomea ja oli vaan ohikulku matkalla tästä, kun ne vaan pysähty yhelle huoltoasemalle syömään..
Itse olin hakemasssa sieltä jotain (en muista mitä) ja näin tämän tytön kun se oli tupakalla. Tosi sosiaalinen tapaus ilmeisesti, kun alko vaan siinä juttelemaan kun olin menossa sen ohi.
Ennen tota ja ton jälkee en koskaan oo varsinaisesti ihastunu tyttöön, mutta en oo nyt kyllä ihastunut poikiinkaan vähään aikaan.
Mul pyörii vieläkin mielessä toi tyttö.
Punk, gootti, emo, rokkari tyyliset tytöt on niin hyvännäkösiä mun mielestä, (etenki jos niil on lävistyksiä tai/ja tatuointeja) että huhhuh..
Ja niiden kanssa mulla yleensä sujuu juttu parhaiten.
tää on niin pieni paikkakunta, että mietin jo, että olenkohan ainoa tyttö täällä joka on myös kiinnostunut tytöistä.. Siis ainakin noin omassa ikäluokassani. Enkä pysty kertomaan tästä asiasta edes läheisimmille ystävilleni.
Mua pelottais niiden reaktio, vaikka ne aina puhuu, ettei homoseksuaaleissa tai bi-seksuaaleissa ole mitään vikaa.
Perheellenikään en koskaan voisi kertoa tätä asiaa.. Isäni kanta homoihin on jyrkkä ei.
Varmaan sama päteisi minuunkin.
Ja sitäkin mietin, että olenkohan nyt varmasti bi-seksuaali, vai onko tämä jotain murrosikään liittyvää, ohimenevää?
Ei se minua haittaisi, vaikka olisinkin bi-seksuaali, mutta en vain pystyisi kertomaan sitä ihmisille. Mua pelottaa, ettei mua hyväksyttäis. Vaikka jo valmiiksi erotun pukeutumisella ja mielipiteilläni yms valtavirrasta, niin niissä ei minua muiden ihmisten mielipiteet kiinnosta.
Tämä vaan on paljon henkilökohtaisempaa jotenkin.
Ja jos mulla joskus olis tyttöystävä, niin enhän mä pystyis esitellä sitä perheelle tai ystäville,kun pelottais niiden reaktio.
On tää taas vaikeaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Todella hankala tilanne. Tuo voi myös olla murrosiän reaktio, jolloin oma minäkuva ja seksuaalisuus muotoutuvat. Se voi olla myös pysyvää. Perheelle en kyllä menis kertomaan ennen kuin väh. asut omassa asunnossa. Oon kuullu kamalia juttuja, joissa perhe on hylännyt jäsenen, jos hän ei ole heteroseksuaali. Tällainen epäsuvaitsevaisuus homo/bi/trans seksuaaleja vastaan on aivan kamalaa.
Ystäväsi voivat mahdollisesti ymmärtää, tai sitten eivät. En suosittelisi vielä kertomaan kenellekään ennen kuin olet kuulostellut vielä tunteitasi. Huomioi myös et kavereiltasi voi vahingossa lipsahtaa ''salaisuutesi'' väärille tahoille (esim. vanhemmillesi).
Tunnen itse pari bi tyttöä ja he ovat ihan tavallisia ihmisiä.
Toivotan onnea asian suhteen.
Terv. Suvaitsevainen ihminen
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=106&conference=4500000000000528&posting=22000000036940350
Lue vastaukset.
Murrosikään nää liittyy.
On meistäki hauska joskus sormetella yhdessä ja muuta sellasta mut ei me mitään lesboi silti olla. Joskus se on vaan kivaa tyttöjen kesken sillai, erilaista ku poikien kans.
Aha, aha...
Yleensä nuori alkaa suuntautua seksuaalisesti tuossa iässä. Vartaloon tulee muutoksia sekä -mikä kumminta- myös ajatukset ja kiinnostus asioihin alkaa muuttua. Itse siis olen ihan hetero mutta silti katselen myös tyttöjen vartaloita. Se on mielestäni aivan normaalia. Mitä isääsi tulee niin on aika tyypillistä että miehen mielipide homoseksuaalisuudesta on "jyrkkä ei". Tietysti on poikkeuksia.
Viestisi oli mielenkiintoinen koska hyvin harva kertoo yhtä avoimesti omasta seksuaalisesta suuntautumisesta muille. Jos tunnet olevasi bi- tai homo, niin asiaa pahentaisi se jos yrittäisit peitellä seksuaalista suuntautumista. Uskon että isäsi hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Olethan kuitenkin hänen oma lapsensa.
Minun mielestäni sinun kannattaisi puhua asiasta jollekin henkilölle jolle on helppo avautua ja joka ymmärtää huolesi.