Millaisia rangaistuksia ja mistä syystä tuli osaksesi lapsena? Miten koit sen?
Miten sinua lapsena
rankaistiin
19754
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
..ja ensimmäisenä tällainen alotus, kun koneen avasi. No joo, tukkapöllyö ja vittaa kintuille, siinäpä ne rangaistukset. Silloinhan se tuntui kamalalta ja vielä, kun tiesi ansainneensa rangaistukset. Ei niistä mitään traumoja jäänyt, se oli sen ajan mukaista, yleensä.
Muuten paitsi, että olin isän lellipentu ja en saanut mitään rangaistuksia isältä koskaan, äidiltä vain. Samaa se oli kaikilla joka huushollissa silloin.
Samanlaista, mutta äitini oli "lellipentuna"
olostani jotenkin vihainen ja sain tukkista vaikka velipoika olisikin, ees joskus ansainnut sitä ensin.
Veli ja isä ei oikein tulleet koskaan juttuun, ja vastaavasti kahnasimme kaikesta äidin kaa.
No enpä tunne vioittuneeni, vaan päätökseni on pysynyt jonka lapsena annoin, etten ikinä omaa lastani revi tukasta enkä luunappeja salli.
Puhe on joskus ollut "korkialta ja kovaa" se on riittänyt.
Niitä edes enää muista kunnolla, niin on vanhoja juttuja.
Eipä niin, kun nyt jotain lueskellut tuosta äidin "mustiksesta" tytärtään kohtaan olen ns. ollut "haavi auki", että sellaistakin esiintyy
paljon enempi mitä ilmi tuodaan.
Lukihan aikanaan Todistuskirjassa (koulussa) siä jossain isolla et: Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. Oliko ihan alaluokkia kun sellainen kirja oli olemassa, empä muista.
Taitaa ihan kuulua normaaliin kehityspsykologiaan se sellainen mustasukkaisuus, heh heh.
Ennen luultiin että pojat ovat äidistään kateellisia, mutta taitaakin olla jokapäin sitä mustasukkaisuutta. hih hih
Naura vain :) vaan muistanpa laitoksella kun sain tyttäreni ihan lapsena itekki ja kätilö ylisti kuin on isänsä näköinen tyttö.
Tunsivat isän joka oli kaupungin palkkalistoilla, tekemisissä heitin kaa.
Niin, asiaan *jäi hetkeksi muistikuva päälle*
et "mua äitiä" mukamas loukkasi, et haloo minäkin
olen osallistunut, ja niin se vain on mennyt et likan tuntee isästään ei minusta.(nyyh :))
Saattaahan se olla "hih hi" likalle onnen kantamoinen.;).
Hulluinta oli se, ettei aina tiennyt miksi. Äiti joskus puolusti, mutta sitten sai äiti turpiin.
Koivua pyllylle ja rättiä naamalle.
Että otti päähän.
Mutta hyvää se teki, minusta tuli hyvä ihminen, toisin kun nykyisistä nuorista.
Luultavasti sen vuoksi aloin tykätä naisista.
Ihan hirvittää mikä olisin jos äiti olisi ollut nykyaikainen, kannustava ja anteeksiantava ja isä lukenut runoja.
seistiin, ja taisi muutaman kerran tulla piiskaakin.
Tukistuksia, remmillä ja vitsoilla kintuille ja selkään, puukauhalla rystysille ja lievinpänä arestit ja nurkassaseisotukset. Ja mistä syistä: varastamisesta, valehtelusta, syömisestä ja muidenkin tekemisistä (= koska kerran syyllinen on aina syyllinen). Ja miten vaikutti: siinä mielessä ei mitenkään, ettei se estänyt jatkossakaan pahantekoja mutta epäoikeudenmukaiset selkäsaunat jäivät mieleen. Ehkä se, ettei välittänyt seurauksista johtui juuri siitä, että kukaan ei uskonut silloinkaan, kun oli syytön.
Keski-ikäinen paljon kärsinyt puolikaheli leskivaimo, jonka isäni oli ottanut puolisokseen. Yritin ymmärtää häntä. Mitään traumoja ei jäänyt tämän takia.
Lämmin ajatus sinulle. Meidän naapurissa oli lpsiperhe ja äiti kuoli, eipä kauaa kestänyt kun perheen iskä toi uuden vaimon, eli äitipuolen,
ja hän oli juurikin sellainen kuin kirjoitetaan.
Mukuloita oli viisi ja mies painoi pitkää päivää, vanhapiikaope pisti muksut kuriin ja herran nuhteeseen, ja ei kauan kun kylässä alkoi
juorut kulkea.
Ihan sossuun asti asia vietiin, ja meinasivat
tietenkin painaa villasella, vaan kylässämme oli sellainen patruuna joka kuunteli kakaroita,perheen ja naapurien, sanoi painavan sanansa.
Niin vain hienohelma lähti vähin äänin, en muista tai tiedä jatkosta.
Isä oli järkyttynyt, kuullessaan "armaansa" kohtelua lapsiinsa.
oli leskeksi jäätyään pitänyt ensin ehdokkaan kotiapulaisena, ja laittanut sitten hänet pois, jos kuuli että lapsia oli kohdeltu huonosti.
Ukki oli sanonut ettei hän ota mitään huutajaa kotiin; joutui jättämään lapset viikoiksi, kun piti lähteä savotoille leivän hankintaan.
Viimein sattui leskivaimo, joka oli ollut kuin oikea äiti "vieraille" lapsille..äidilleni ja neljälle veljelleen.
Hänellä oli myös kasvattiäitinä opettaja,ja sukulaismiehen vaimo, mutta silti kohteli isää pahemmin kuin koiraa.
Isä oli jäänyt orvoksi viisi vuotiaan: en ymmärrä kuinka vanhemmistaan jäänyttä lasta voidaan kohdella huonosti, ei lukemalla sivistys lisäänny, - ei ainakaan siinnä ihmisessä.
ok, eli nuhteita... häpeää ja... jo silloin tajusin, että "rangaistus" ei kasvata... ehkä "nöyryyttää", jonka jatkaa eteenpäin.
Minulla ei ole omia lapsia, mutta... seurattuani useampaa ystävää.... valitettavasti... ns. "vapaa kasvatus" tuottaa inhimillisemmät ihmiset, vapaammat ja ennakkoluulottomammat. Rikollisia tai vähemmän? Jos vapaus sanoa oma mielipiteensä on rikos, niin silloin "kyllä", jos taas halutaan "traditoita", joilla nykymaailman vauhdissa on "henkisen perintönsä" kanssa vaikeaa.
No... ainahan ihminen voi ryhtyä vaikka... 50 palstalla.... vaikka.....
millaiset asiat olivat kiellettyjä meidän lapsuudessamme ja millaisista teoista rangaistiin.
Yritin miettiä, miksi jouduin nurkkaan tai sain selkäsaunan, mutten kykene muistamaan. Muistan sen, miten purin hammasta ja nimittelin mielessäni rumasti vanhempaani, yleensä isää, rankaisemisen aikana. Murkkuiässä kasvoi uhma ja päätin tehdä asioita, joista vanhemmat minua syyttä epäilivät. Joskus toteutin uhmaisen ajatuksen, mutta useimmiten huomasin, ettei oikeasti tehnyt mieli. Kotiintuloaikojen suhteen muistan pelänneeni, että saisin selkääni, jos myöhästyisin.
Aloittaja tarkoitti varmaan kysymyksensä koskemaan muisteluksia, eikä kasvatusperiaatteiden pohtimiseen. Kun niistä kuitenkin on keskusteltu, kerron olevani ohjaavan kasvatuksen kannalla, enkä hyväksy minkäänlaista väkivaltaa.
eikä sitä viitsi muistella. Nykyisin kasvatus on mieluummin kannustavaa kuin rankaisevaa.
että lapsi kyllä ymmärtää jos hänelle selittää asiat.
Jos joku v'ittää oku väittää muuta, niin varmasti valehtelee. Suomalainen tapa opettaa on hakata. Näinhän se oli ennen koulussakin.