Kertokaa omakohtaisia kokemuksia leikkaamattomien koirien yhteiselosta. Kuinka olette järjestäneet elämän, jottei esim. vahinkopentuja pääse tulemaan. Tiedän muutamia ihmisiä, joilla on koiria molempia sukupuolia eivätkä pidä tilannetta mitenkään erityisen vaikeana tai haastavana. Pikemminkin päinvastoin, kun uroksen ja nartun yhteiselo on kuulemma vähemmän myrskyistä. Olisi vaan kiva kuulla useampia mielipiteitä ja mielellään ihan käytännön kokemuksia.
Meillä on uroskoira ja nyt olisi toiveissa ottaa narttu. Lapsuudenkodissani oli useampia uroksia yhtäaikaa, enkä jaksaisi katsella kun pennun aikuistuttua alkaa se paikkojen hakeminen. Nykyinen koiramme on melko voimakas luonne, joten yhteenottoja olisi taatusti luvassa jos toisen uroksen ottaisimme. En myöskään haluaisi leikkauttaa kumpaakaan koirista, sillä saatan haluta myöhemmin pennuttaa nartun ja voisihan se olla kiva jos tuon toisenkin suku jatkuisi... ei sitä tiedä.
Asumme omakotitalossa ja koirilla on iso aidattu piha, jossa oleskella. Löytyy myös kunnollinen ja tukeva ulkotarha isoine koppeineen, mutta koira viettää aikaansa siellä lähinnä vain kun haluan sen syystä tai toisesta kokonaan pois jaloista. Koiramme on pääasiassa sisäkoira ja sitä seuraavakin tulee olemaan. Koirat joutuvat tietysti välillä olemaan myös yksin kotona. Koirat on mahdollista erottaa eri huoneisiin, jopa lukittujen ovien taakse. Olisiko koirat tarpeen totuttaa olemaan ihan jatkuvasti eri tiloissa kun isäntäväki on poissa (tai nukkuu)? Meidän herra ei ole kovasti tyttöjen perään. Naapurissa oleva juoksuinen narttu saa aikaan vaan lievää mielenkiintoa ja ilman nuuhkimista. Silti himot ne ovat hiirelläkin ja juoksuinen narttu kotona on varmasti jo ihan eri juttu. Eniten arveluttaa se ensimmäinen juoksu, joka tulee varmaan joka tapauksessa enemmän tai vähemmän yllättäen.
Meillä on uroskoira ja nyt olisi toiveissa ottaa narttu. Lapsuudenkodissani oli useampia uroksia yhtäaikaa, enkä jaksaisi katsella kun pennun aikuistuttua alkaa se paikkojen hakeminen. Nykyinen koiramme on melko voimakas luonne, joten yhteenottoja olisi taatusti luvassa jos toisen uroksen ottaisimme. En myöskään haluaisi leikkauttaa kumpaakaan koirista, sillä saatan haluta myöhemmin pennuttaa nartun ja voisihan se olla kiva jos tuon toisenkin suku jatkuisi... ei sitä tiedä.
Asumme omakotitalossa ja koirilla on iso aidattu piha, jossa oleskella. Löytyy myös kunnollinen ja tukeva ulkotarha isoine koppeineen, mutta koira viettää aikaansa siellä lähinnä vain kun haluan sen syystä tai toisesta kokonaan pois jaloista. Koiramme on pääasiassa sisäkoira ja sitä seuraavakin tulee olemaan. Koirat joutuvat tietysti välillä olemaan myös yksin kotona. Koirat on mahdollista erottaa eri huoneisiin, jopa lukittujen ovien taakse. Olisiko koirat tarpeen totuttaa olemaan ihan jatkuvasti eri tiloissa kun isäntäväki on poissa (tai nukkuu)? Meidän herra ei ole kovasti tyttöjen perään. Naapurissa oleva juoksuinen narttu saa aikaan vaan lievää mielenkiintoa ja ilman nuuhkimista. Silti himot ne ovat hiirelläkin ja juoksuinen narttu kotona on varmasti jo ihan eri juttu. Eniten arveluttaa se ensimmäinen juoksu, joka tulee varmaan joka tapauksessa enemmän tai vähemmän yllättäen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja on muutenkin tapauskohtaista.
jos uros on narttujen perään yhtään (et sanonut oman uroksesi ikää, jos vaikka heräävät himot olisi jos kovin nuori).
itellä on uros ja narttu ollu yhtäaikaa ja juoksun sattuessa se huuto oli hirvee mitä uros piti 4viikkoa, ei syönyt, ei hirveesti juonut ja narttu ei kovasti ymmärtäny vielä urosten päälle joten stressaantu vaa uroksen kokoaikasesta vikittelystä. eli meillä on leikkautus uroksella eessä.
ja uros meni ihan sekasi muutenki, näytteli hampaitaan ja murisi ja yritti vähä tokastakkin. mutta meillä on suuri uros joten vahinkoa voi sattua aika paljon kun on nii sekasi. ja jos laittaa eri huoneeseen nii huuto on hirvittävä ://
eli en suosittele.
meinaa pennuttaa narttua, on paljon viisaampi leikata se. Säästyy mahdollisilta kohtutulehduksilta jne. Sitä paitsi leikattu uroskin voi yrittää astua nartun, vaikka pentuja ei tulekaan. Myös kiinni voi jäädä ja mahdollisesti vahngoittua nartun rimpuillessa.
Rotuna on suomenlapinkoira (pohdin laittaako tähän vai lapparipalstalle), eli ei iso tai dominoimaan pyrkivä rotu. Uroksellamme on ikää kuusi vuotta, joten ei ole enää ihan pikkupoika. Jotenkin vaikea uskoa, että herran libido hyppäisi sfääreihin, mutta ei kai sitä voi koskaan olla ihan varma. Naapurin juoksuiset nartut eivät tosiaan ole juurikaan vaikuttaneet elämäämme. Toki huomaan käytöksestä missä mennään, koira nuskii ilmaa, pysähtelee "syyttäsuotta" ja tottelee käskyjä vähän hitaammin, mutta tottelee kuitenkin hyvin. Pysyy kiltisti oman aidan takana eikä edes yritä muualle (vaikka aita on suht matala), kulkee myös vierellä ilman talutinta eikä yritä livahtaa omille teilleen. Kuinka teillä uros reagoi muiden narttujen juoksuihin? Alkoiko hallitsematon käytös vasta kun kotona oli juoksuinen narttu?
Keskustelin erään "koiraihmisen" kanssa, jolla on itsellään uros ja pari narttua. Hän sanoi, että lauman selkeä arvojärjestys vähentäisi ongelmia. Uroksella matalampi hormonitaso (tai jotain), kun on selkeästi alemmassa asemassa. Onko väite ihan puppua? Monissa perheissä kuitenkin on uroksia ja narttuja, eikä ongelmia tunnu olevan ihan hirvittävästi. Vai pidetäänkö ongelmat vain piilossa?
On tosiaan mahdollista, että haluan pennuttaa nartun. En siis mielelläni lähtisi leikkauttamaan koiriani, tai no uroksen ehkä. Lisäksi on tietysti tuo näyttelypuoli, kun kerta on herrankin kanssa näytillä käyty. Moni kasvattajakin tuntuu toivovan, että ostaja käyttäisi koiran ainakin kerran näytillä. Jos leikkaamattomat uros ja narttu yhdistelmä on mahdoton, niin sitten kai täytyisi vaan välillä kestää se urosten keskinäinen rähinä.
on vähä hankala vastata ku kääpiöurokseni alako ymmärtään naiten päälle vasta yli 3vuotiaana. ja tuo minkä sanoin huutavan koko ajan on nyt vähä yli 2vuotias ja murrosiän juuri ohittanut.
voihan se olla että selkeä arvojärjestys vähentäisi ainakin uhmaa mutta en usko sen vaikuttavan hormoonitasoon millään lailla koska koiria kuitenkin leikkautetaan niin paljon,ja sitähän ei tarvis tehä jos pelekkä johtajuus hormooneihin tehoais.
Ja riippuu se varmasti rodustakin että kuunteleeko viettejään vai omistajaa herkemmin ja onhan tuo myös koirakohtaista..
ja on se erillaista ku omassa porukassa on juoksuinen narttu kuin se että jos sellainen on naapurissa, ku kotona se narttu on "kiusana" koko ajan..
jos uros kattelee tyttöjen perään nii en ottas itelle leikkaamatonta narttua leikkaamattoman uroksen kaveriksi..
jomman kumman leikkauttaisin, ja saman sukupuolen ottaminen.. no riippuu tapauksesta, mutta itelle en ottas myöskään urosta jos en edellistä leikkauttas (on aika vahva luonteinen)
ota toinen Lappari-uros joka käynyt läpi pentutestin eli millainen luonne sillä on jo pentulaatikossa-älä valitse vahvin pennuista vaan alistuvaisempi tai jokin keskiluokkainen urospentu.Silloin ei ole yhtä suuri uhka sun aikuiselle urokselle kasvaessaan&jos on pakko leikauttaa toinen niin leikauta koirista se joka on alimmaisena arvoasteikossa ei siis se alfa-uros.Näin pysyy laumajärjestys selkeämpänä et alfa-uros on edelleen johdossa vaikka toinen kastroidaan.
Myös mitä isompi ikäero sitä parempi mutta vähintään 2v joten jos nyt otat pennun ja sun nyk.uros on jo 6v niin ei pitäsi kovin paljon ongelmia tulla.
Mutta toista narttua en kyllä suosittele ellet aio sitä leikauttaa,aivan liikaa stressiä molemmille.Ja jos ajattelet pentuja niin sun pitää ensin katsoa sellainen narttupentu jolla on mahd.matala/olematon sisäsiitos-prosentti eli EI sukua sun nyk.urokselle&narttukin pitää olla terve ja tutkittu,näyttelytetty.
Ja toisaalta joudut odottamaan jokunen vuosi ennen kun narttu saa pennuttaa ja sun nyk.uros jo silloin aika vanha jos sitä meinaat käyttää astutukseen.Eli siinä on paljon muita tärkeämpiä asoita kuin itse laumajärjestys.
Toki pentu täytyy valita huolella, mutta aika mahdotonta on tietää varmaksi mitä saa. Koirat muuttuvat niin kovasti kun kasvavat. Haluan toiseksi koiraksikin mieluiten rohkean ja sosiaalisen pennun, jota ei tarvitsisi ensiksi totuttaa ja rohkaista joka ainoaan asiaan. En siis tahtoisi missään nimessä etsimällä etsiä pahnanpohjimmaista "reppanaa". Kasvatus ja koulutus tietysti ratkaisevat lopullisen tilanteen, mutta perusluonteelle et voi mitään. Luontaiseen arkuuteen ei auta edes oikeanlainen johtajuus. On vaan jotenkin niin paljon helpompaa kun koira tulee joka tilanteeseen kiltisti mukaan ja tottuu helposti vaikka ilotulitusraketteihin.
Ikäero ei ainakaan aiemmissa koirissamme ole ikinä kitkenyt rähinöitä kokonaan. Aina löytyy tilanteita, joissa joku kokeilee missä mennään. Melko rauhallisesta koirasta saa olla kysymys jos ei koskaan kokeile olisiko mahdollisuuksia kohota arvoasteikossa. Varsinkin nuori voimainsa tunnossa oleva uros koettaa välillä kukkoilla vaikka toinen olisi miten pomo... tai näin ainakin meillä on aina ollut. Leikkauttaminen on tosiaan se vihonviimeinen vaihtoehto, johon en mielelläni lähde ilman todellista syytä.
No meillä ei ole narttua, joten toista ei olisikaan tulossa. Tosin vähän ihmettelen tätä kahdella leikkaamattomalla nartulla liikaa stressiä- ajatusta. Narttu-narttu (ja ehkä jopa kolmaskin) yhdistelmiä on kai kuitenkin huomattavasti useammalla kuin uros ja narttu yhdistelmää. En ole kuullut, koirien erityisesti stressaavan. Vai tarkoitatko, että jos olisi uros ja kaksi narttua, niin sitten stressaisivat liikaa?
Se nyt on selvää, että jalostukseen hankittava pari (tosi itse olen hankkimassa ensisijaisesti perhekoiraa) ei saa olla läheistä sukua keskenään ja molemmat pitää olla tutkittu ja ehkä näyttelytetty. Enhän minä pentuakaan hanki jolleivät sen vanhemmat täytä noita kriteereitä... saati sitten, että teettäisin itse pentuja. Tämä nykyinenkin koira on valittu niin, että sen sukusiitosprosentti on mahd.matala. Se on myös kasvattajan pyynnostä tutkittu ja terveeksi todettu. Niin ikään kasvattajan pyynnöstä sitä on myös käytetty näyttelyssä pari kertaa. Kasvattaja esitti koiran ja minä katselin. Viimeksi kun juteltiin hän antoi myös ymmärtää, että hänellä saattaisi olla mammaehdokas odottelemassa jos annan urostani käyttää. Täytyyhän tuota tietysti harkita.
Kukaan ei onneksi käske astuttaa narttuaan omalla uroksella tai antaa uroksen astua vain oman nartun, vaikka molemmat kotoa löytyisikin. Pentuja voi onneksi teettää kolmannenkin osapuolen kanssa, jos mieli tekee. Olen tosiaan etsimässä ensisijaisesti perhekoiraa ja pentuasia on olemassa vasta haaleana ajatuksena. Enhän minä tiedä tässä tilanteessa edes mitään kantavan koiran ja pentujen hoidosta. Pentuasiat ovat siis mielestäni hyvinkin triviaaleja ja laumajärjestys ehdottomasti tärkeämpi asia. Pentuja on jos on vain lyhyen aikaa (mutta niiden täytyy tietysti olla terveitä). Laumajärjestys ja sen mahdollinen järkkyminen taas ovat läsnä ihan joka päivä. Koirien ja ihmisten mielenterveyden kannalta on kai paljon tärkeämpää, että jokapäiväinen elämä on uomissaan.
Kertokaa kokemuksia sijoitusnartun perheenä olemisesta.