En nyt tiedä onko tämä edes oikea palsta kirjoitukselleni.
Koirani alkoi pari vuotiaana sokeutua, jonka jälkeen alkoi tulla äänipelkoja.
Aluksi pelkäsi autossa, siihen lisäksi alkoi pelätä ukkosta ja ilotulitusraketteja.
Iän myötä pahenee, niinkuin joku sanoi minulle.. koira alkaa "keräillä pelkoja niinkuin me kerätään tavaraa kauppassa kärryihin".
Nyt koira on 6vuotias ja pelkää myös kärpäsiä ja muita pörriäsiä, lumentuloa katolta jne, mm. itikoita joita toinen koira koittaa pyydystää. Peloissaan ulvoo, läähättää, koittaa paeta, on tosi levoton ja tärisee.
On hyviä aikoja ja huonoja aikoja. Nyt on heinäkuu ollu huonompaa aikaa toden teolla, lenkille lähtee innoissaan, mutta kotiin ei halua tulla, johtuen pelkotilasta, jonka on yhdistänyt asuntoon. Tiedän, että koirani aika on siirtyä sateenkaarisillalle. Päätös on todella vaikea.
Onko kellään kokemuksia tälläisestä tilanteesta? Kuinka toinen koira on suhtautuu vanhemman poismenoon?
Koirani alkoi pari vuotiaana sokeutua, jonka jälkeen alkoi tulla äänipelkoja.
Aluksi pelkäsi autossa, siihen lisäksi alkoi pelätä ukkosta ja ilotulitusraketteja.
Iän myötä pahenee, niinkuin joku sanoi minulle.. koira alkaa "keräillä pelkoja niinkuin me kerätään tavaraa kauppassa kärryihin".
Nyt koira on 6vuotias ja pelkää myös kärpäsiä ja muita pörriäsiä, lumentuloa katolta jne, mm. itikoita joita toinen koira koittaa pyydystää. Peloissaan ulvoo, läähättää, koittaa paeta, on tosi levoton ja tärisee.
On hyviä aikoja ja huonoja aikoja. Nyt on heinäkuu ollu huonompaa aikaa toden teolla, lenkille lähtee innoissaan, mutta kotiin ei halua tulla, johtuen pelkotilasta, jonka on yhdistänyt asuntoon. Tiedän, että koirani aika on siirtyä sateenkaarisillalle. Päätös on todella vaikea.
Onko kellään kokemuksia tälläisestä tilanteesta? Kuinka toinen koira on suhtautuu vanhemman poismenoon?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Läähätys ja levottomuus voivat olla myös kivun merkkejä.
Oletko puhellut koiralle rauhoittavasti ja ottanut sen luoksesi sen pelätessä jotain? Sokean koiran (kuten ihmisenkin) muut aistit vahvistuvat sokeuden myötä, esimerkiksi kuulo, joten se kuulee ja huomioi kaikki äänet paljon tarkemmin kuin näkevä koira, joka voi turvautua myös näköhavaintoonsa. Joten ihmisen rauhallisella äänenpainolla on merkitystä koirallekin. Miten sinä reagoit koiran pelokkaaseen haukuntaan/ulvontaan?
Meillä oli sokea koira, sokeutui diabeteksen seurauksena. Koira tuli hyvin toimeen tutuissa ympyröissä, lenkkipoluilla, aidatulla kotipihalla ja tietysti kotosalla.
Vahvistimme koiran hajuaistia sen sokeuduttua, esimerkiksi laittamalla herkkupalan piiloon maton alle.
Huomioimme koiraa sen kulkiessa ohitse koskettamalla, silittämällä tai sanomalla jotain.
Mikään kärpäshaavi koira ei ollut näkevänäkään ja vielä vähemmän sokeuduttuaan, korkeintaan ärähti ohi lentäville pörriäisille.
Koira ei tullut sokeutensa vuoksi yhtään pelokkaammaksi melkein sanoisin päinvastoin (kissat saivat entistä enemmän kyytiä).
Tämä sokea koira kuoli nukkuessaan hieman ennen kuin olisi täyttänyt 14-v.
Ja sitten meillä oli D.A.P - haihdutin, johon sokea koiramme ihastui ikihyviksi. Lempi oleskelu-nukkumapaikka oli haihduttimen luona. Haihduttimen hankimme pelokkaan pennun takia, joka pelkäsi kaikkia uusia ja outoja ääniä ja josta haihduttimesta pentu vähät välitti. Haihduttimen (myös suihke olemassa) tehoa kannattaisi ainakin kokeilla.
Meillä tämä sokea koira kaipasi ja etsi vanhempaa koirakaveriaan kauan sen kuoltua.
http://terrieri.net/index.php?main_page=product_info&products_id=672
Tiedän, että koirani on nuori.
Taisteltu toki on. On kokeiltu huomioimista ja huomioimattomuutta, dappia, Dorwest Herbs - vuohenjuuri-valeriana-tabletteja, kukkatippoja, apua on kyselty eläinlääkäreitä myöten. Olen käynyt eläinlääkärin vastaanotollakin koirani kanssa juttelemassa pelkotiloista. Mikään ei ole auttanut. Ehkä tosia asia vain on, ettei koirani sopeudu sokeutumiseen. :(
Meillä oli 11,5v. lähes sokea koira jonka näkö meni diabeteksen myötä tosi huonoksi.
Koira lopetettiin 4.8.08 muista syistä mutta huono näkö oli yksi syy ja koiran arkuus,viime aikoina makasi enimmäkseen sohvalla,ilmeisesti pelkäsi liikkua.
Koirasi on nuori mutta jos koiran elämä on pelkkää kärsimystä ja pelkoja voisi olla parempi päästää se pois,tiedän että se on vaikea päätös koska minullekkin se oli todella kova paikka vaikka koira oli saanut elää pitkän elämän.
Kun koiran elämä ei ole enää millään tavalla laadukasta niin sillä parempi nukahtaa ikiuneen olipa ikä mikä tahansa!!Kun eläimen ottaa ja omistaa on pakko olla epäitsekäs ja katsoa eläimen kannalta onko sen elämä elämisen arvoinen??!
Mulla on puolisokea&lähes täysin kuuro vanha uros ja kotinurkilla ja kotona pärjää hyvin mutta heti kun poistuimme tutuilta paikoilta niin alkaa armoton tärinä kun ei tiedä mihin joutuu,sattuuko siellä,onko turvassa jne.Mutta eläinlääkäriin pakko mennä sekä eläinkauppaan kun piti sovittaa sille sadetakkia ja valjaita.Alkuun ei myöskään uskaltanut liikkua valjaissa sillä oli tottunut käsi-remmi-kaula-kontaktiin lenkillä ja tunsi olonsa turvattomaksi ekat päivät kunnes tajusi ettei ole mitään hätää&jopa mukavampaa liikkua valjaissa.
Olen päättänyt että päästän irti heti kun huomaan ettei herran elämä enää ole mielekästä&pelot ym lisääntyy.
Voimia ja jaksamisia päätökseen!
Päätöksen olen jo tehnyt ja tiedän, että on aika päästää irti. :( -kyyneleet virtaa poskia pitkin jo ajatuksesta, ettei tuota Rakasta olentoa enää kohta tuossa ole- Ihmisen mieli on vaan niin "heikko", kun otus tuossa nyt rauhassa nukkuu, nii haluais ajatella, että jos nyt kuitenki olisi vielä mahdollisuuksia. Kuitenkin tiedän, ettei apukeinoja ole. Vielä pitäisi uskaltaa ottaa puhelin käteen ja soittaa eläinlääkärin aika :( ja koittaa nauttia vielä kun on aikaa.
Voimia sinulle päätökseesi,se on äärettömän vaikeaa,mutta lohduttaa varmasti että sen jälkeen koirasi ei tarvitse pelätä mitään.
Kuinka vaikeaa onkaan soittaa eläinlääkärille tälläisessä tilanteessa, kun tieto siitä on, että oma Rakas otus tallustaa pian sateenkaarisillalla ja toisaalta pitäsi osata nauttia otuksen läsnäolosta vielä kun se on täällä :(