Charles Plogmanin "Lanka jo palaa" -uutuuden huippukohta paikantuu kertosäkeen alkuun, joka sanoittuu: "Pois korjaa, ettei muut vie". Pääsävelaihe siirtyy e-mollin peruskvintistä a-molliin niukoin jännittein. Voimakkain jännite piilee taustan sointukulussa: Em, Em7 / Am10, Am. Soinnut pyörähtävät puhtaasta e-mollista d-sävelen säkenöivän muutosvastarinnan varassa puhtaaseen a-molliin.
Huippukohdan sointujen kulku yhdistyy Petri Laaksosen "Rakkauden liekki" -sävellykseen. Viimeksi mainittu nauttii laajaa suosiota hääkirkkoon sopivana esityksenä. Sen kertosäkeessä huippukohta sanoittuu: "Rakkauden liekki loistakoon". Laaksosen sävellyksen ja Plogmanin uutuuden huippuhetkillä kuultaisiin sama sointukuvio, mikäli sävellaji olisi yhteinen. Plogmanin uutuus piirtyy e-molliin, mutta Laaksosen esitys sijoittuu as-molliin. Siksi soinnut kulkevat reittiä: as-m, as-m7 / cis-m10, cis-m.
"Rakkauden liekin" jännitteisin sointukulku korostuu runsaammin kuin Plogmanin uutuudessa. Painottumisen aiheuttavat "Rakkauden liekin" sisäiset vastakohdat. Kappaletta leimaa hitaampi tempo, sanoituksen herkempi tunnelma ja vakaampi pääsävelaihe huippukohdassa.
Laaksosen nopeat kappaleet tunnetaan sävellajien nostoista esitysten aikana. "Rakkauden liekin" aikana sävellaji ei kuitenkaan muutu kesken kappaleen. Tämä jännitteen puuttuminen kohottaa entisestään jalustalle huippukohdan sointuja.
Pekka Simojoen sävellykset eivät painota sävellajien vaihdoksia kappaleiden aikana. Tässä Laaksosen tuotanto poikkeaa. Kesällä kokeilin, sopisivatko esityksen aikaiset sävellajien nostot "Rakkaus on lahja Jumalan" -kappaleeseen. Tuo Simojoen sävellys kuuluu hääkirkon musiikkina samaan genreen "Rakkauden liekin" kanssa.
Aloitin ensisäkeistön D-duurissa, seuraavan lauloin Es-duurissa ja viimeinen sointui F-duurissa. Mielestäni kappaleeseen avautui myönteisellä tavalla uusia näkökulmia ja vivahteita. Samalla syntyi täydentäviä jännitteitä, vaikka kappaleen perinteinen soinnutus, sanoitus ja pääsävelaihe eivät ole jännitteiltään niukkoja. Toisaalta jännitteiden välinen suhde muuttui.
Huippukohdan sointujen kulku yhdistyy Petri Laaksosen "Rakkauden liekki" -sävellykseen. Viimeksi mainittu nauttii laajaa suosiota hääkirkkoon sopivana esityksenä. Sen kertosäkeessä huippukohta sanoittuu: "Rakkauden liekki loistakoon". Laaksosen sävellyksen ja Plogmanin uutuuden huippuhetkillä kuultaisiin sama sointukuvio, mikäli sävellaji olisi yhteinen. Plogmanin uutuus piirtyy e-molliin, mutta Laaksosen esitys sijoittuu as-molliin. Siksi soinnut kulkevat reittiä: as-m, as-m7 / cis-m10, cis-m.
"Rakkauden liekin" jännitteisin sointukulku korostuu runsaammin kuin Plogmanin uutuudessa. Painottumisen aiheuttavat "Rakkauden liekin" sisäiset vastakohdat. Kappaletta leimaa hitaampi tempo, sanoituksen herkempi tunnelma ja vakaampi pääsävelaihe huippukohdassa.
Laaksosen nopeat kappaleet tunnetaan sävellajien nostoista esitysten aikana. "Rakkauden liekin" aikana sävellaji ei kuitenkaan muutu kesken kappaleen. Tämä jännitteen puuttuminen kohottaa entisestään jalustalle huippukohdan sointuja.
Pekka Simojoen sävellykset eivät painota sävellajien vaihdoksia kappaleiden aikana. Tässä Laaksosen tuotanto poikkeaa. Kesällä kokeilin, sopisivatko esityksen aikaiset sävellajien nostot "Rakkaus on lahja Jumalan" -kappaleeseen. Tuo Simojoen sävellys kuuluu hääkirkon musiikkina samaan genreen "Rakkauden liekin" kanssa.
Aloitin ensisäkeistön D-duurissa, seuraavan lauloin Es-duurissa ja viimeinen sointui F-duurissa. Mielestäni kappaleeseen avautui myönteisellä tavalla uusia näkökulmia ja vivahteita. Samalla syntyi täydentäviä jännitteitä, vaikka kappaleen perinteinen soinnutus, sanoitus ja pääsävelaihe eivät ole jännitteiltään niukkoja. Toisaalta jännitteiden välinen suhde muuttui.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitä tarkoitat esim. Em7/Am10 -soinnulla. "Virallisesti" moista ei ole olemassakaan.
Tarkoitin / -viivalla tahtiviivaa, jolloin Em7 ja Am10 ovat erillisiä sointua eri tahdeissa. Molempia yhdistää d-sävelen tärkeä rooli siirrossa puhtaasta e-mollista puhtaaseen a-molliin.
Plogmanin laulun kertosäe alkaa kahdella nelijakoisella tahdilla, joissa on soinnut: Em, Em7, Am10 ja Am. Am10-sointuun lukisin sävelet: a, c, e ja d ylemmästä oktaavista. Pääsävelaiheessa kuullaan samalla h-nuotti. Jos h-nuotti tahdotaan nähdä soinnun osana, voi hahmottaa Am10 16 -soinnun.
Siirtymän soinnut kuuluvat selvimmin kappaleen lopussa, jolloin sävellaji nostetaan fis-molliin. Tällöin siirtymän soinnut ovat vastaavasti Fism7 ja Hm10 sekä e-sävelellä on tärkeä rooli.
kuuntelu on tosiaan noin vaikeaa niin minä luovuta ja alan vaikka kuuntelemaan sateen ropinaa:-o
Siinäpä oli tarinaa ja teoriaa kerrakseen. Noilla jutuilla onkin hyvä pokata naisia baarissa :D
Siis TÄH?????? Ei ymmärrä. Kuuntelen kyllä mielelläni `Lanka jo palaa`nimistä kappaletta.