-Suru,ruoka on valmista! Mä raahautusin ulos mun huoneesta. Janne istui keittiössä ja mä menin sitä vastapäätä istumaan. Hetken oli ihan hiljaista,mä lappasin ruokaa lautaselle enkä edes vilkassut Jannea. -Mitä kyttäät? Janne katsoi mua hymyillen ja vastas: -Mietin vaan,et miltä sä näytitkään ilman vaatteita. Mun haarukka tippui kädestä ja raivo mun sisällä nousi. -Miks sä oot Marian kanssa? -Miks sä oot Arkon kanssa? -Älä aina vastaa kysymykseen kysymyksellä,sitä paitsi mä en ole Arkon kanssa!! Janne varmaan luuli tätä hauskaks leikiks, se vaan hymyili mulle tyytyväisenä. Mä jätin ruuan kesken,painuin olohuoneeseen ja yritin etsiä marsuani,joka todennäköisesti kiiti jossain ympäri asuntoa.Samassa Janne oli taas mun takana. Se otti musta kiinni ja painoi huulensa mun huulille. Kaikki muistot meiän yhteisestä yöstä palautus mun mieleen. -Älä viitti... Janne otti askeleen taaksepäin,katsoi mua tutkivasti. -Eksä muka halua? Mä en vastannut mitään ja Janne nosti mut syliinsä. Se kantoi mut sen ja Marian makuuhuoneeseen,sammutti valoja ja jatkoi suutelua. Mun kontrolli petti täysin enkä mä pannut vastaan kun Janne viimein riisui mut. Me rakasteltiin, se oli just niin ihanaa kun mitä mä muistin. Omatunto väläytteli mulle kuvia Mariasta,näissä mustissa satiinilakanoissa se nukkui Jannen kainalossa joka yö, yöpöydällä oli kuva niistä ja lattialla lojui sen vaatteita. Kuitenkin kaikki tapahtui,enkä mä edes laittanut vastaan.
Mä makasin raukeena Jannen kainalossa,kumpikin oli hiiren hiljaa. -Mä ajattelin jättää Marian... -Etkä jätä,miks? -Mä en rakasta sitä,luuleks et mä tekisin näin jos rakastaisin sitä? Mä en vastannnut mitään. Sit me nukahdettiin. Mä heräsin yöllä oven ääneen,joku oli tullut himaan. Nopeesti mä keräsin vaatteni lattialta ja häivyin Jannen huoneesta. Koko talossa oli pimeetä ja niinpä mä ehdin livahtamaan omaan huoneeseeni. Mä katoin itseäni peilistä, olo oli saastainen,miks mä olin tehnyt sen? Vittu,miks?! Arkokin oli yrittänyt soittaa mulle tosi monta kertaa,mut enhän mä mitään ollu kuullu, en tietenkään koska mä olin ollu rakastelemassa varatun miehen kanssa. Ja vielä mun kämppäkaverin miehen. Kai mulla oli tunteita Jannea kohtaan,mut sille mä olin vaan yks pano lisää. Lisänumero sen listaan. Huomen aamulla se olis jo unohtanut koko jutun ja jatkais elämäänsä,kukaan ei koskaan sais tietää tästä, ei koskaan. Samalla mut valtas raivo. Mulla oli ollut tunteita mukana, mä olin tuntenut itseni niin onnelliseks saadessani nukahtaa Jannen syliin,mut mä taas olin Jannelle aivan sama, saastainen hoito, jota se pani yön pimeydessä salassa muilta,salassa Marialta. -Voi saatana!! Mä kuulin Peten äänen keittiöstä ja juoksin sinne. -Mitä? -Sun marsu on täällä lattialla ja mä melkein talloin sen. Mä otin Leevin syliini ja vein häkkiin. Kaikki asiat tuntu jotenkin unohtuneen, niin taivaaassa mä olin vielä hetki sitten leijaillut. Uni ei meinannu tulla millään, olo oli niin omituinen. Niinpä mä hiipisin hiljaa Peten huoneeseen. -Voinko mä tulla sun viereen,ei oikeen uni tule. Mä nukuin aika usein Peten vieressä. Talo oli vanha ja välillä öisin mä olin aivan varma,et siellä kummitteli. -Joo,tuu vaan. Pete oli mulle kuin turvaa antava nalle,sen seurassa mitkään maailman huolet ei yltänyt muhun. -Mitäs te touhusitte Jannen kans illalla? -Ei mitään,katottiin vaan yks leffa ja sitten mä menin nukkumaan. Mä annoin Petelle hyvänyön pusun ja nukahdin sen viereen. Huominen pelotti mua.
Mä makasin raukeena Jannen kainalossa,kumpikin oli hiiren hiljaa. -Mä ajattelin jättää Marian... -Etkä jätä,miks? -Mä en rakasta sitä,luuleks et mä tekisin näin jos rakastaisin sitä? Mä en vastannnut mitään. Sit me nukahdettiin. Mä heräsin yöllä oven ääneen,joku oli tullut himaan. Nopeesti mä keräsin vaatteni lattialta ja häivyin Jannen huoneesta. Koko talossa oli pimeetä ja niinpä mä ehdin livahtamaan omaan huoneeseeni. Mä katoin itseäni peilistä, olo oli saastainen,miks mä olin tehnyt sen? Vittu,miks?! Arkokin oli yrittänyt soittaa mulle tosi monta kertaa,mut enhän mä mitään ollu kuullu, en tietenkään koska mä olin ollu rakastelemassa varatun miehen kanssa. Ja vielä mun kämppäkaverin miehen. Kai mulla oli tunteita Jannea kohtaan,mut sille mä olin vaan yks pano lisää. Lisänumero sen listaan. Huomen aamulla se olis jo unohtanut koko jutun ja jatkais elämäänsä,kukaan ei koskaan sais tietää tästä, ei koskaan. Samalla mut valtas raivo. Mulla oli ollut tunteita mukana, mä olin tuntenut itseni niin onnelliseks saadessani nukahtaa Jannen syliin,mut mä taas olin Jannelle aivan sama, saastainen hoito, jota se pani yön pimeydessä salassa muilta,salassa Marialta. -Voi saatana!! Mä kuulin Peten äänen keittiöstä ja juoksin sinne. -Mitä? -Sun marsu on täällä lattialla ja mä melkein talloin sen. Mä otin Leevin syliini ja vein häkkiin. Kaikki asiat tuntu jotenkin unohtuneen, niin taivaaassa mä olin vielä hetki sitten leijaillut. Uni ei meinannu tulla millään, olo oli niin omituinen. Niinpä mä hiipisin hiljaa Peten huoneeseen. -Voinko mä tulla sun viereen,ei oikeen uni tule. Mä nukuin aika usein Peten vieressä. Talo oli vanha ja välillä öisin mä olin aivan varma,et siellä kummitteli. -Joo,tuu vaan. Pete oli mulle kuin turvaa antava nalle,sen seurassa mitkään maailman huolet ei yltänyt muhun. -Mitäs te touhusitte Jannen kans illalla? -Ei mitään,katottiin vaan yks leffa ja sitten mä menin nukkumaan. Mä annoin Petelle hyvänyön pusun ja nukahdin sen viereen. Huominen pelotti mua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jatka!
stoori on oikein hyvä, mut pahasti pistää silmään noi "kaatusisin"-jutut... eli, ilmeisesti olet Turusta? Jos millään voit luopua murteestasi kirjottamisen ajaksi? Ei tulisi reginan "mun stoorit" niin pahasti mieleen... Mut jatka ihmeessä!