poikani 2v osaa pyytää anteeksi kun esim heittää minua pallolla päähän, kuten tänään kävi (vahinko tai ei) mutta hän ei suostunut pyytämään anteeksi vaikka ennen aina pyysi jos satutti toista. Suuttui ja itki kun vaadin sitä häneltä ja pyytämättä jäi. Mihin katosi anteeksi pyytäminen? Tuo on meinaan yksi niistä asioista joita haluan hänen oppivan, sosiaalinen ukkeli kun on :)
Lapsi ei pyydä anteeksi?
äääh...
5681
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En osaa mitään yleispätevää vastausta antaa, mutta meidän tyttö ei 3-vuotiaana enää pyytänyt anteeksi vaan alkoi itkeä ja marista jos pyysimme pyytämään anteeksi esim. kun kylvyssä hän riehui ja pomppasi suoraan jalalleni. Tyttö kyllä varmasti ymmärtää anteeksi sanan merkityksen ja sen että toiseen sattuu. Ehkä juuri sen takia anteeksi pyytäminen tuntuu niin pahalta, kun tietää että on tehnyt väärin ja satuttanut toista, ja se vielä täytyy myöntää. Tiedä häntä, mutta monelle aikuisellekin tuntuu ylivoimaiselta myöntää omia typeriä tai vahinkoa aiheuttaneita tekoja. Tyttöä tuntui hävettävän aika lailla, ja suuttui meille kun pyysimme pyytämään anteeksi. Vaikka sanoimmekin ettei sattunut paljoa, eikä hänen tarvitse itkeä. Myöhemmin tuli kyllä kind of anteeksi pyyntö kun tyttö hiljaisella äänellä tuli sanomaan, ettei ollut hauskaa että minuun sattui. :)
Kyllä ne oppii. Täytyy vain opettaa myös se, että virheet voi myöntää eikä tarvitse olla täydellinen. Että jokainen joskus on huolimaton, ja että se ei tee kenestäkään huonoa ihmistä. Monien aikuisten pitäisi oppia sama..
Kuten olette huomanneet, niin ihan pieni lapsi on aika helppo opettaa pyytämään anteeksi, kun jaksaa olla esimerkkinä. Se miksi se tietyssä iässä alkaakin tuottaa vaikeuksia, johtuu siitä, että lapsi alkaa oikeasti vasta ymmärtämään oikean ja väärän merkityksen. Kun pikku kiukussa läppää kaveria poskelle, niin anteeksi on vaikea pyytää, koska tietää tehneensä väärin, se on se orastava omatunto. Meillä 3-vuotiaan kanssa on käyty samaa taistoa.
Olkaa kärsivällisiä ja jos anteeksi pyydettävää on, niin odotatte, kunnes pahin kiukku laantuu ja sitten uudelleen. Kuinka moni meistä aikuisista on heti valmis pyytämään anteeksi?
Meillä on ihan sama ongelma ollut kaikkien lasten kanssa, mutta suurimmillaan parhaillaan juniorilla, joka on hieman alta kolmen. Itse olen ottanut raa'an linjan ja seisottanut nurkassa kunnes anteeksipyyntö tulee. Näin ainakin silloin, kun on tahallaan lyöty tai satutettu toista (temperamenttia kun on), vahinkoja olen koittanut olla huomaamatta, koska nurkkasessiot muodostuvat usein varsin pitkiksi ja äänekkäiksi. Nyt huomaan, että tuloksiakin on alkanut tulla ja se anteeksipyyntö tulee jo välillä oma-aloitteisesti ennen vaatimustani, jolloin säästytään nurkkaepisodilta ja kaikille jää parempi mieli.
Ystäväni lapsi, joka on neljä vuotias ei myöskään pyydä anteeksi, eikä äiti edes yritä laittaa häntä pyytämään.
Sanoo vain, että ei hän jaksa taistella.
On vähän selitettävää omille lapsille miksi he joutuvat pyytämään anteeksi kun kaverin ei tarvitse.
Opetteluahan se on meiltäkin vaatinut, mutta onneksi on jo mennyt oppi perille.
Hienoa, että et anna periksi vaikka ei aina niin helppoa olekaan :)
Mä oon 4:n iskä ja 2 2 lapsen tukivanhempi.
Anteeksi pyytäminen onkin visainen juttu...
Ensinnäkin siitä ole kasvatuksen kannalta hyvä tehdä rankaisukeinoa... kuten huoneeseensulkeminen, nurkassa seisominen... Se voi pilata anteeksi pyynnön - niin ettei sitä osaa vanhempanakaan käyttää...
Se että osais pyytää anteeksi niin että katuu tekoaan ja kokee empatiaa - niin kait se vaatii melkoista kypsyyttä - joillekin tämä kypsyminen tulee ehkä 20v tietämissä - joillekin ei koskaan...
Kait se vaan on parempi että vanhempi jäkättää ja toruu aikansa lasta ... sitten taas lapsi saa jatkaa ... toisaalta isossa perheessä tulee kokoajan lasten välillä tapauksia , joissa ei pysty millään selvittämään että kuka on tehnyt ja mitä... niin ja toisaalta jos vanhempi toimii kovin aktiivisesti tuomarina, se johtaa juorupukki - järjestelmään ... lapset tulee tiheään tahtiin kertomaan että nyt se teki sitä ja tuo tätä.... miten käy sitten lasten sosiaalisten taitojen - oman ongelmanratkaisukyvyn?