Hulluimmat pahanteot

Meillä tuo vessapaperi tuntui myös olevan hauska lelu. Lisäksi kerran oli löydetty pöydänkulmalta liimareunaisia muistilappuja; niitä löytyi ympäri koiraa ja kotia. Hauskaa oli ilmeisesti ollut. Jääkaapin ovikin on joskus ollut kotiin tullessa auki, samoin muita paikkoja on tutkittu. Ruoan puute ei ainakaan takana voi olla. Onneksi tuo on vähentymään päin. Minun alusvaatelaatikkoni kiinnostaa nuorimmaista toisinaan...
Ja vierasvuoteeseen nuorimmainen tekee "pesän", jos pääsee sinne touhuamaan. Heittää ylimääräiset pehkut pois ja ottaa mukavan asennon...
Näitähän riittää.
Mitään oikeasti pahantekoa tai vaarallista ei onneksi koskaan ole sattunut. Kaikesta on selvitty siivoamalla. Läsnäollessamme mopet ovat tietty oikeita kilttiyden perikuvia...

on mahdollista että koira on päässyt käsiksi astianpesuainepulloon????? Kai tiedät että se on myrkyllistä nautittuna sisäisesti..koirat eivät sitä tiedä!!

Meidän edesmennyt beagle Aksu oli pienenä täystuho! Se söi meidän aivan uuden nahkasohvan, koska ilmeisesti sen lelu oli jäänyt sohvan alle eikä se sitä sieltä saanut. Meidän omat kengät meni kaikki ennenkuin ymmärsimme laittaa kengät hattuhyllylle. Korvasimme monet ystäviemme kengät Aksun syötyä ne kyläreissulla.
Siis käytännössä kaikki mikä oli Aksun tavoitettavavissa sen ne piti tuhota. Niimpä pidimme tavarat erittäin ylhäällä siihen asti kun Aksusta tuli "aikuinen" eli 2v.

Aksu oli kova metsäkoira ja oli välillä kaksikin päivää metsässä ajaen jäniksiä takaa. Nämä Aksun metsäreissut pitivät myös koko meidän muun perheen mökillä siihen asti kunnes Aksu tuli takaisin. Välillä viikoloppu vierähti keskiviikkoon asti, mutta näin jälkeen päin ajateltuna ne olivat hyviä aikoja.
Aksu oli aina näiden metsäreissujen jälkeen viikon niin kipeä ettei kunnolla pystynyt kävelemään, mutta saipahan olla isännän kanssa metsässä ja juosta niin paljon kuin halutti.

Sellainen oli meidän Aksu joka on nyt vain muistoissa mukana. Tällä hetkellä meillä on Chihu joka on taas aivan toisenlainen kuin beagle. Ei tee mitään pahaa, mutta sillä taitaa olla sukka-fetissi: varastaa meidän sukkia ja nukkuu niiden kanssa ja nuolee niitä kuin koiranpentuja, poikaroira kun on...

Meillä koira oli honkkeli-ikäisenä aivan hulluna viherkasveihin ja muihinkin. Jos maahan yritti istuttaa kukkasipuleita, niin kun selkänsä käänsi niin se kaivoi niitä ylös sitä mukaa ja juoksi muualle niitä piilottelemaan. Kukkia putkahteli minne sattui (iso oma tontti).

Koska olimme hävittäneet kaikki myrkylliset huonekasvit pennun tullessa taloon (fairy-jutusta: keskitytään näihin tempauksiin nyt jooko) olin ostanut uusia myrkyttömiä viherkasveja. Koira söi ne pois sitä mukaa kun sain niitä kannettua sisään. Eräänkin kerran olin ostanut todella ison, upean viherkasvin ja laitoin sen kukkapöydälle. Koira istui kukkapöydän edessä koko illan ja tuijotti sitä, mutta ei koskenutkaan siihen, ei edes haistanut, tuijotti vaan kiinteästi. Ajattelin, että jospa se sen jättäisi rauhaan kun kasvi oli niin isokin.

Töistä tullessa seur. päivänä oli olohuone sisustettu uudelleen, nimittäin mullalla ja pienen pieneksi muhjuksi silputulla viherkasvilla. Honkkelimme oli ilmeisesti koko illan suunnitellut että okei, kun mä yksin jään niin toi yrtti kyllä lähtee paremmille pelloille. Mokoma rontti. Onneksi kasvien tuhoamisvimma on nyt monen vuoden jälkeen rauhoittunut siihen, että pihamaalta kaivetaan enää sammaleet ylös hullun innolla, mikä puolestaan on ihan hyvä juttu vaan.

Juu, meilläkin muuten kului vessapaperia melkoiset määrät ;)

koirani tosin jo 9wee on aina ja ikuisesti varmaan elämäänsä loppuun asti himoitsee minun stringejäni aina kun ostan jotkut uudet ja jätän ne vähingossa lojumaan, kun tulen koulusta on ne jo jossain pureskeltuna ja koira on kun luun saanut...toosii kivaa...... poika-koira kun on....

Meillä oli 2 saksanpaimenkoiran urospentua, ne oli noin puolen vuoden ikäisiä. Tultiin töistä kotiin ja ihmeteltiin, kun heti ovelta tuli omituinen tuoksu... Mentiin sisälle ja koirat oli kirjahyllystä (aika alhaalta) ottaneet ulkomailta tuodun ison, avaamattoman mansikkalikööripullon! Olivat rikkoneet sen ihan pirstaleiksi ja lasia & likööriä oli joka paikka täynnä. Onneksi mitään ei kuitenkaan käynyt... Tutkittiin tassut, suut ja kaikki. Jätkät olivat vaan päättäneet pistää ranttaliksi, sotku oli kyllä ihan mieletön!

Täystuhoja olivat mun mäykyt,jouluna olimme kylässä ja kun tulimme kotiin niin nämä olivat avanneet kylmäkaapin ja syöneet 8kilon kinkun,no jäi meille luu! Ostimme plyyshikulmasohvan joka maksoi 6000mk.Ja kun tulin töistä kotiin niin ei enää naurattanut kun mäykyt oli tehnyt siihen luolia,enkä ollut edes ensimmäistä erää sohvasta ehtiä maksaa!

Sohvat tuntuu olevan haukkujen suuressa suosiossa. Meille ostettiin upouusi erikoispäällysteinen sohva, miehen vaatimuksesta, vaikka yritin ehdottaa jotain paljon halvempaa, koska villillä dobberinuorukaisella sattui olemaan päällä uhmaikä ja siitä oli tulossa varsinainen terroristin alku. Irtaimistoa oli tuhottu jo muutenkin verhoista ja jyrsityistä pöydänjaloista alkaen, mutta sohva kuitenkin roudattiin meille miehen vaatimuksesta.

Seuraavana päivänä tämä miehen ihannoima sohvan erikoispäällinen olikin sitten silvottu siistiksi suikaleiksi koiran jäätyä pariksi tunniksi yksin. Miten koira voikaan saada niin tasaisia suikaleita aikaisiksi! Koska olin suivaantunut ihan riittämiin koiran jo aikaisemmista tuhotöistä kiljaisin, että jompikumpi täältä nyt lähtee, tuo koira tai minä. Siihen kaksi poikaamme sitten yhteen ääneen: Meidän Neroa ei ainakaan viedä minnekään!

Elikkä äiti olisi saanut mieluummin lähteä... No, koira jäi ja mies osti kiltisti uuden päällisen sohvaan. Kyllähän Nerokin sitten aikanaan rauhoittui, monta huonekalua ja muuta irtotavaraa myöhemmin. Niin ja auton verhoilukin meni uusiksi niinä samoina aikoina.

Joskus aikanaan, menneinä vuosina...
Olin unohtanut keittiönpöydälle ketsuppi-pullon ja lähtenyt töihin... Töistä palattuani olin saada sydänkohtauksen, kun basenji tyttöni tuli ovelle vastaan yltä päältä "veressä"... no pikainen tutkimukseni huoneistoon ja ketsuppipullon korkin näkeminen auttoi tosin selventämään asiaa.... mutta jälki oli kauheaa, seinät, verhot ja koko koira oli aivan ketsupin peitossa... Siivoukseen kuluikin sitten kivasti aikaa ja olihan se koiruuskin pestävä :))

..aikoinaan ei niinkään tehnyt pahojaan, mutta yksi erityisen hauska muisto tuli mieleen. Meillä on pihalla matontamppausteline, jonka alta koirani rakasti kulkea niin, että sen selkä hieroi vasten putkia. Noh, emme kiinnittänyt siihen asiaan tarpeeksi huomiota. Nimittäin mattoteline maalattiin tumman vihreällä miranolilla eikä sitä sen kummemmin ajateltu. Koira olikin sitten maannut portilla hyvän tovin kuonosta hännänpäähän räikeän vihreässä maalissa! (lapukkamme oli vaalea, tietenkin) Mahtoi ihmisillä olla hauskaa, kun he kulkivat porttimme ohi.
Eipä auttanut muu kuin putsata koira lakkabensiinillä ja pestä. Raukka parka. Teline piti maalata tietenkin uudestaan. Sillä kertaa se
miinoitettiin isoilla esteillä, ettei koira varmasti pääse siihen hitseään hieromaan. Ja vielä mitä! Taas sama sirkus ja koira putsaukseen. Oli hyväkäs jotenkin päässyt hieromaan itseään siihen. Ei oikein tiennyt olisiko itkenyt vai nauranut. Sen jälkeen telinettä ei maalattu enää...=) Vihreä sävy säilyi silti koirassa kauan.