Hymyilyttää nämä "asuntokupla" ja "rommaus" -jutut. Suomessa on oikeasti varsin vähän todellisia kiinteistösijoittajia. Kiinteistöt on pitkällä aikavälillä ihan loistava säästö- ja sijoituskohde, mutta oston oikea-aikaisuutta on hyvin vaikea edes ammattilaisten ennustaa. Kiinteistön arvonmuutokseen (nousu tai lasku) kun vaikuttaa yllättävän monet tekijät: paikalliset työllisyysvaikuttimet (elinkeinorakenne ym), ikärakenne, yleiset asumisen trendit, paikallinen aluepolitiikka (kaavoitus, palvelut, "rähinälähiöt", turvallisuus,...) ja useat pienemmät vaikuttimet.
Joskus kiinteistöille muodostuu "ansiotonta arvonnousua", eli kiinteistö on "vahingossa" pykätty alueelle, joka tulevaisuudessa kehittyy huomattavasti ja siksi sen kiinnostus kasvaa. Voi käydä ihan päinvastoinkin: Alue - ja siellä olevat kiinteistöt - menettävät arvonsa, koska sen kehitys hiipuu ja jostain syystä sinne tulee ongelmia (melu-, haju-, turvallisuus-, ym. haittoja).
Viimeisten vuosien hinnannousubuumi johtui suurelta osin edellisen laman jälkiongelmista: ihmisten menetettyä työpaikkansa ja luottotietonsa uusia luottoja ei voitu nostaa (laman jälkeisinä vuosina vielä vaadittiin "pitkäaikainen vakiotyöpaikka" luoton ehdoksi) ja siksi uuden rakentaminen jäi vähäiseksi. Luottotietojen palauduttua ja uuden sukupolven vartuttua (joilla ei ole harmainta hajuakaan lamasta) luotoille oli taas markkinoita. Omistusasuminen markkinoitiin trendikkääksi vaihtoehdoksi ja rahoituslaitokset lanseerasivat tuotteita "unelmien" mahdollistamiseksi; pitkät ja joustavat asuntoluotot.
Tosiasiassa asunnon hintojen heilahtelulla ei normaaliperheelle ole juurikaan merkitystä. Lähinnä merkitys nousee ensimmäistä asuntoaan ostavalle: Kuinka suuri ensi velka tarvitaan? Asuntoa vaihtaessa myös tilalle ostettavan asunnon hinta muuttuu samassa suhteessa, kuin omankin asunnon, joten väliraha on jokseenkin sama. Viimeisten vuosien aikana ihmisillä on vain ollut upea mahdollisuus vaihtaa asuntoaan vuoden-parin välein, kun asuntojen hintojen nousulla on voitu kuitata välityspalkkiot ja varainsiirtoverot. Nyt asuntonsa ostavan täytyy asua muutamia vuosia, jotta voi toteuttaa saman. Ne, jotka nyt vaihtavat asuntoa, joutuvat maksamaan välityspalkkiot ja varainsiirtoverot "omasta pussistaan", jos asumisen taso aiotaan säilyttää samana tai sitä kasvatetaan.
Asukaa mukavasti!
Joskus kiinteistöille muodostuu "ansiotonta arvonnousua", eli kiinteistö on "vahingossa" pykätty alueelle, joka tulevaisuudessa kehittyy huomattavasti ja siksi sen kiinnostus kasvaa. Voi käydä ihan päinvastoinkin: Alue - ja siellä olevat kiinteistöt - menettävät arvonsa, koska sen kehitys hiipuu ja jostain syystä sinne tulee ongelmia (melu-, haju-, turvallisuus-, ym. haittoja).
Viimeisten vuosien hinnannousubuumi johtui suurelta osin edellisen laman jälkiongelmista: ihmisten menetettyä työpaikkansa ja luottotietonsa uusia luottoja ei voitu nostaa (laman jälkeisinä vuosina vielä vaadittiin "pitkäaikainen vakiotyöpaikka" luoton ehdoksi) ja siksi uuden rakentaminen jäi vähäiseksi. Luottotietojen palauduttua ja uuden sukupolven vartuttua (joilla ei ole harmainta hajuakaan lamasta) luotoille oli taas markkinoita. Omistusasuminen markkinoitiin trendikkääksi vaihtoehdoksi ja rahoituslaitokset lanseerasivat tuotteita "unelmien" mahdollistamiseksi; pitkät ja joustavat asuntoluotot.
Tosiasiassa asunnon hintojen heilahtelulla ei normaaliperheelle ole juurikaan merkitystä. Lähinnä merkitys nousee ensimmäistä asuntoaan ostavalle: Kuinka suuri ensi velka tarvitaan? Asuntoa vaihtaessa myös tilalle ostettavan asunnon hinta muuttuu samassa suhteessa, kuin omankin asunnon, joten väliraha on jokseenkin sama. Viimeisten vuosien aikana ihmisillä on vain ollut upea mahdollisuus vaihtaa asuntoaan vuoden-parin välein, kun asuntojen hintojen nousulla on voitu kuitata välityspalkkiot ja varainsiirtoverot. Nyt asuntonsa ostavan täytyy asua muutamia vuosia, jotta voi toteuttaa saman. Ne, jotka nyt vaihtavat asuntoa, joutuvat maksamaan välityspalkkiot ja varainsiirtoverot "omasta pussistaan", jos asumisen taso aiotaan säilyttää samana tai sitä kasvatetaan.
Asukaa mukavasti!
Vastaukset 15
Vanhimmat
"Viimeisten vuosien hinnannousubuumi johtui suurelta osin edellisen laman jälkiongelmista: ihmisten menetettyä työpaikkansa ja luottotietonsa uusia luottoja ei voitu nostaa (laman jälkeisinä vuosina vielä vaadittiin "pitkäaikainen vakiotyöpaikka" luoton ehdoksi) ja siksi uuden rakentaminen jäi vähäiseksi. Luottotietojen palauduttua ja uuden sukupolven vartuttua (joilla ei ole harmainta hajuakaan lamasta) luotoille oli taas markkinoita."
Pitkä tarina täyttä skeidaa. Hintojen nousulle on hyvin yksinkertainen selitys:
ALHAISET KOROT JA LÖYSÄT LAINAKRITEERIT PANKEILTA.
Nyt korot ovat nousseet, ja lainahanat alkavat kiristyä. Loput voi jokainen päätellä itse.
Mitä enemmän surkeita sepityksiä, sitä vakavampi tilanne.
Olemme Portugalin ja Slovevian alapuolella todellisessa ostovoimassa. Ikävää, mutta totta. Murha- ja tappotilastot ovat samaa luokkaa kuin about Venezuelassa. Vähänkö hävettää? Ylin yksi prosentti on onnistunut nostamaan tulojaan yli 13 vuotta noin 122 prosenttia vuodessa. Kuinka muiden on käyntyt?
Ja vain yhdessä vuodessa. Täällä Suomessa.
Ai kuinka? No menin töihin.
Kuplaa on lihotettu juurikin löysällä luotonannolla. Kyllä kolmekymppiset ainakin muistavat laman elävästi. Ei se ole mikään myytti. Pankeilla muuttuu tuo mieli äkkiä. Ennen lamaa riitti pelkät pörssiosakkeet luoton vakuudeksi. Laman jälkeen vaadittiin tuo "pitkäaikainen vakiotyöpaikka".
Itse onnistuin -99 työpaikka vaihtamalla korottamaan tuloni liki 300%.Ja viime vuonna se taas tippui 45% kun tuli pakollinen työpaikanvaihto.Mutta eipähän enää ole jatkuvaa stressia ja lentokenttä elämää:)
laman vain sen takia että jompikumpi vahemmista tai jopa molemmat oli työttömiä.40-kymppiset kuten minä eivät pelkästään muista vaan myös kokivat sen pahimman kautta.Eli työttömyyden ja kuten minulla myös opintovelkojien siirtyminen ulosottoon.Minulta meni 9 vuotta päästä eroon laman jälkiseutauksista ja vastaa 2002 oli mahdollisuus ostaa se oma asunto.
oli vuonna 1995 17-vuotias. Teini. Mitä kokemusta teinille oli kertynyt lamasta? Lainaa saa 18-vuotta täyttäneet.
Moni kokematon on sitä mieltä, että korot "eivät voi" nousta kovin paljon. Niinhän uskottiin 1980-luvun lopullakin. Silti asuntolainojenkin korot nousivat jopa lähelle 20%:a! Kysymys ei ole pelkästään kotomaamme tilanteesta; USA:n hyperinflaatio saisi saman kierteen aikaan Euroopassa ja Aasiassakin. Jos inflaatio alkaa laukkaamaan 20% vauhdilla, pankit kaatuvat konkurssiin noilla koroilla. Ihmiset valitettavasti uskovat, ettei historia voi toistaa itseään, mutta muistin virkistykseksi suurimmat inflaatiot ovat olleet tuhansia prosentteja. 1. maailmansodan jälkeen saksalaisille työläisille palkka maksettiin kahdesti päivässä - aamulla rahan arvo oli eri kuin iltapäivällä :) Ja samoja rahoja me kopeloidaan nytkin, sillä erotuksella ettei kultavaranto ole enää turvaamassa sen todellista arvoa.
Pitkä inflaatiota suurempi hintojen nousu asunnoissa johtui nimen omaan laman jälkeisesestä täysin poikkeuksellisesta hintojen laskusta. Nyt on kurottu pitkän ajan trendi kiinni ja jatkossa noustaan vain normaalin inflaation tahdissa.
Kukaan meistä kirjottelijoista ei tule enää työssäoloikäisenä näkemään sellaista ilmiötä, mikä laski hintoja kuten 90-luvun alussa.
minä kun en oikein ymmärrä miten se pysyy hinnanmuutoksista huolimatta 'samana' kämppää vaihdettaessa...
kuvitteellinen esim. jos oma kämppä ostettu joskus hintaan 50000e ja tuolloin kun oma kämppä on ostettu olisi jonkun toisen kämpän hinta ollut vaikka 100000e. tästä seuraa että väliraha juuri tuolloin olisi ollut 100000-50000=50000e. seuraavaksi oletetaan kuvitteellisesti että molempien kämppien hinnat nousevat tuollaiset kuvitteelliset 5%. (asuntojen hinnannousuhan on kutakuinkin prosentuaalista täällä oravanpyörässä) tästä seuraa että oman joskus ostetun kämpän arvo olisi 52500e ja että sen jonkun toisen kämpän arvo, joka oli ollut silloin kun se oma ostettiin 100000e, olisikin siinä kohtaa jo 105000e. jos ajatellaan välirahaa tässä kohtaa, 105000-52500=52500e, niin voidaan havaita että 52500e on suurempi kuin 50000e. joten siis, minä en ymmärrä minkä välittäjän apukoulumatematiikan mukaan väliraha olisi pysynyt 'samana' verrattaessa lähtötilannetta ja tilannetta jossa on tapahtunut prosentuaalista hinnannousua..?
sama toimii myös toisinpäin, jos hinta vaikka putoaa 5%. lähtötilanteessa väliraha olisi siis 105000-52500=52500e ja pudonneilla hinnoilla väliraha olisi 99750-49875=49875e. edelleenkään ymmärrä miten väliraha muka olisi sama, koska 49875e on pienempi kuin 52500e (ts. hintojen putoaminen olisi ollut kämpänvaihtajalle kannattavaa). ehkä LKV voisi selittää minulle että miten saadaan matemaattinen mahdottomuus todeksi niin, että laskettaessa ERI HINNOISTA SAMALLA PROSENTILLA, olisi noiden prosentuaalisesti muuttuneiden hintojen erotukset verrattuna ns. alkuperäiseen hintaan 'sama'... en vain ymmärrä, ehkä juuri siksi en olekaan itse mikään LKV...
Moniko asunnonvaihtaja vaihtaa 2 kertaa kalliimpaan asuntoon? Aika harva. Yleensä vaihdetaan esim. 200.000 € :sta 250.000 € :oon. Ilman muuta se prosentuaalinen heitto siinä on olemassa, mutta onko se oleellista? Jos menet tutkimaan asuntoa, jonka hintapyynti on 253.000 euroa, osaatko tarkalleen sanoa, mistä tuo hinta muodostuu? Paljonko on maapohjan osuus ja arvo, paljonko maksaa 12,5 vuotta vanhat rakenteet ja mikä niiden oletettavissa oleva ikä, mikä on naapurien ja ympäristön rahallinen arvo, jne. Huomaa, että ostaessasi asunnon "ostat" myös naapurit :) (tai siis saat ne kaupanpäälle). Toisin sanoen tuo mainitsemasi 2.500 € "ero" ei ole merkittävä, eikä tuon summan vuoksi todellisessa tilanteessa kauppa jää tekemättä.
Et voi olettaa, että jos nyt maksat asunnostasi 100.000 € ja hintojen noustessa yleisesti 5% saisit omastasi 105.000 €. Jos naapuriisi on muuttanut Bandidos-jengi, saat tönöstäsi ehkä 35.000 € (vaikka turvallisuus paranisikin).
Insinööri ei ymmärrä, että asuntokaupan "matematiikka" poikkeaa Ojalan laskuopista.
tai milloin minulta menee vähemmän rahaa. esimerkki jossa vaihdetaan puolet kalliimpaan oli karrigoitu, mutta sama periaate toimii vaikka vaihto tapahtuisi vain 'vähän' kalliimpaan. kyseenalaistin siis absoluuttisena totuutena lausumasi virheellisen väitteen, jonka mukaan väliraha pysyisi kalliimpaan asuntoon vaihdettaessa aina 'samana' suhdanteista riippumatta... ei mulla muuta, luumupää. ymmärrän myös täysin hyvin ettei hinta voi olla tasan ainoa kriteeri asuntoa vaihdettaessa, enkä koskaan niin väittänyt että olisi. se missä asuu ja mitä siitä on valmis maksamaan on monen tekijän summa jonka pohjalta asiaa pitäisi arvioida. mutta jos puhutaan yhtenä tekijänä pelkästään rahasta, niin voin sanoa että prosentuaalisesti laskeneilla hinnoilla minun kuitenkin olisi jokatapauksessa otollisempaa vaihtaa kalliimpaan asuntoon kuin prosentuaalisesti kohollaan olevilla hinnoilla. minun pienessä elämässä raha kuitenkin on asia joka sentään antaa jonkinlaista painoarvoa tekemiini ratkaisuihin ainakin jollain tasolla. valitettavasti olen niinkin köyhä, että joudun kulujani kattaakseni käymään töissä. työstä saamani rahan koen jotenkin ansaitsemakseni ja arvokkaaksi asiaksi siinä mielessä, että se on korvaus menettämästäni ajasta jonka voisi ihminen käytää laadukkaampiin ja ylevämpiinkiin asioihin kuin tehdäkseen jotain vain toissijaisesti mielenkiintoista asiaa. vapaan ihmisen arvomaailmassa tulee ensin vapaa-aika ja ajankäyttö eniten itseään kiinnostaviin asioihin, vasta sen jälkeen tulee arvostusasteikossa ne muuten vaan ihan mielenkiintoiset asiat kuten työ. muutenhan tämä koko hinta-asia olisi aivan samantekevää, mutta kun omilla rahoillani joudun sen kuitenkin kaiken maksamaan niin vähän sitäkin tulee mietittyä. vai tarjoudutko sinä LKV kenties tekemään 'tasauksen' minulle, jotta voit todellakin sanoa että minulle on ollut tilantessa prosentuaalisesti kohollaan olleilla hinnoilla ollut aivan 'samanhintaista' vaihtaa kalliimpaan..? enpä usko että viitsisit lähteä sellaiseen touhuun osallistumaan, joten ole hyvä ja ole hiljaa äläkä enää väitä idioottimaisesti että olisi mukamas aivan sama millaisessa kohdassa suhdanteita vaihtaa kalliimpaan asuntoon. tietysti on olemassa myös ihmisiä jotka tekevät ratkaisuja lähes pelkästään myyvien mainospuheiden jälkeisessä tunnekuohussa ja välittämättä tippaakaan siitä mitä se 'unelmien kämppä' maksaa. siihenhän koko LKV ja hintojen nousu/pumppaus perustuu... hämmästyttävän suuri osa ihmisistä ei osaa laskea tai sitten tunteiden palossa sitä vaan kieltäydytään näkemästä ikäviä tosiasioita. no, kukin tavallaan...
Tärkein kohta, jonka aloittajakin mainitsee, on se helppous/vaikeus, jolla ihmiset saavat ja ottavat velkarahaa. Velkaraha on se, mikä kasvattaa hintoja. Velanoton supistuminen (syystä tai toisesta) johtaa ongelmiin. Ja tästä johtuu tämä syklisyys.
Näin on kaikkialla ollut ja näin tulee olemaan. Ja tietenkin nämä -80% ovat naurettavia arvauksia. Mutta hinnan nousun pysähtyminen, reaalihintojen lasku ja jopa nimellishintojenkin lasku on aivan mahdollista.
"Joskus kiinteistöille muodostuu "ansiotonta arvonnousua", eli kiinteistö on "vahingossa" pykätty alueelle, joka tulevaisuudessa kehittyy huomattavasti ja siksi sen kiinnostus kasvaa. "
Tuo ansioton arvonnousu pitäisi ehdottomasti verottaa valtiovallan toimesta kokonaan pois. Tämä saisi asuntojen hinnat pysymään kohtuullisena kaikille. Nyt tilanne on ihan kestämätön. Jotkut rikastuu ja toiset ovat entistä kauempana omistusasunnosta kuin ennen!
Luotan, että seuraava hallitus tulee tuon päätöksen tekemään. Tässä on selkeästi sellaiset merkit ilmassa, kun ihmisillä menee kokoajan huonommin, että saamme vihdoinkin kunnon vasemmistohallituksen meille seuraavaksi.
Jos asunnon arvonnousu verotetaan pois, vuokrat nousevat. Vuokraisäntä haluaa tuottoa sijoitukselleen ja jos asunnon arvonnousuna sitä ei tule, pitää korottaa vuokraa. Miksi haluat ottaa tavalliselta ihmiseltä pois ainoan tavan vaurastua? Jos asunnon arvo ei nouse, ei kannata myöskään ottaa riskiä eli velkaa. Ehdotuksesi palvelisi vain niiden tarkoitusperiä, jotka voivat ostaa asuntoja käteisellä. Mitään ansiotonta arvonnousua ei ole olemassakaan. Liian löysät rahamarkkinat johtavat tähän tilanteeseen, missä nyt ollaan.