Että mua pännii..!! Menin ihastumaan yhteen söpöön naiseen.. nii-in, minä, naimisissa oleva äiti-ihminen. Tätä on jatkunut jo suht kauan.. menen ihan lukkoon kun hänet näen. Pahimmillaan ei tule mieleen mitään puhuttavaa, annan itsestäni ehkä hieeeman typerän vaikutelman, mutta minkäs teet, kun on tällainen perus-ujo luonne hitto vieköön :oI
Enkä edes oikein tiiä mitä haluan.. läheisyyttä, haleja ja pusuja varmaan :) mut sitten tietysti asia on niinkin että eihän se ole oikein ketään kohtaan.. mutta toisaalta, täällä eletään vaan kerran..!
Uskon että hän on jo kyllästynyt tähän kissa ja hiiri-leikkiin, enkä ihmettele.. ääh, on se vaikeeta. Helpottais kun vois jonkun kanssa puhua tästä mutta kun ei voi.
Ja mä tuun hulluksi.....
*surkeeta vuodatusta*
Enkä edes oikein tiiä mitä haluan.. läheisyyttä, haleja ja pusuja varmaan :) mut sitten tietysti asia on niinkin että eihän se ole oikein ketään kohtaan.. mutta toisaalta, täällä eletään vaan kerran..!
Uskon että hän on jo kyllästynyt tähän kissa ja hiiri-leikkiin, enkä ihmettele.. ääh, on se vaikeeta. Helpottais kun vois jonkun kanssa puhua tästä mutta kun ei voi.
Ja mä tuun hulluksi.....
*surkeeta vuodatusta*
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ehkä sinun kannattaisi ottaa selkoa pohjimmaisista tunteistasi...koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa elämään! Äläkä ajattele, että sinun pitäisi lasten takia jäädä rakkaudettomaan/puuduttavaan heteroliittoon, se vaan kostautuu itsellesi ja lähimmillesi myöhemmin.
jos ottaisit ihan reilun pitkän aikalisän ja miettisit vain sitä avioliittoasi. Onko se niin kehno että haluat välttämättä päästä siitä eroon, eikä edes ikävä tulisi jälkeenpäin? Vai onko perheesi kuitenkin sinulle rakas ja tärkeä... tärkeämpi kuin ohimenevät ihastukset?
Sitten jos haluat eron, niin eroat ja eron jälkeen oletkin vapaa kokeilemaan onneasi sen naisen suhteen.
Tai jos pidät perheesi, niin voit rentoutua myös ihastuksesikin suhteen, koska olet itse tehnyt oman päätöksesi etkä ole enää hänen armoillaan. Sen sijaan nautit ihastuksestasi salaa mielessäsi niin kauan kuin se kestää.
ettet voi puhua kenellekään? Ethän sinä mitään pahaa ole tehnyt, joten ei kukaan voi sinua tuomitakaan.
Täällä kans äiti-aviovaimo-nainen ja aivan pasmat sekaisin. Ihastusta ei ole, mutta jo nuoresta saakka vahva tunne, ettei miehet ole minulle se varsinainen elämänilo. Silloin sitä vain teki "niinkuin kiltin tytön täytyy tehdä". Nyt olen alkanut vahvasti ajattelemaan omiakin haluja, viimeiset pari-kolme ehkä viisikin vuotta olen vain päivittäin ajatellut ja haaveillut syvempää ystävyyttä naisen kanssa. Mieheni tietää tästä, mutta luulee sen olevan vain ohimenevää tai humalassa heitetty vitsi.
Onneksi elämäni on niin täynnä työtä ja arkea, ettei tämä ahdistus käy päälle niin kovasti. Mutta silti... haluaisin...