minä nimittäin taapersin innoissani naapuriin uunituoksuisten pullien kanssa huomenta toivottamaan ja enhän tiennyt,että yöllä joku "ökkömönkijä" oli päässyt navettaan,missä lämpöinen kolo kaniineillemme ja saanut kiinni muutaman....no.. minä siis nousin naapurien portaat ylös,kun samassa heidän vapaana ollut koira tuli kanipolo suussaan ja irroitti sen ja suoraan latas kiinni polveeni ja siinä itkua soperrellen heitin tuoreita pullia ja hoin,että syö pullaa...luuli vissin koiruska ,että yritän hänen saaliinsa ottaa:(( Se niistä hyvistä huomenista,mutta koirakammoa ei tullut,sillä vanhempana taas raahasin vieraita koiria kaulapannasta kotiin ja äiskä sydän kurkussa,että mitä nyt tuo raahaa...ja nyt aikuisena omistan koiran:))
onko sinua purrut koira,kun olit lapsi
borgitti
4189
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyläkauppiaalla oli karhukoira aina pihalla valloillaan, siis sisäpihalla, aidatulla alueella.
Hänen lapsensa olivat jättäneet portin auki kouluun lähtiessään ja minä rukkasia nakellen pompin kaupan ohi, niin eikö tullut koira käteen kiinni,siinä kärsi sormet, sekä ranne ja lääkärireissu tuli.
Se koira ei ollut vihainen, mutta ärsyyntyi siitä pomppimisesta ja heittelystä.
Sen jälkeen oli heillä portti lukossa.
Ei minullekaan jäänyt kammoa koiriin, tällä hetkellä on kaksi rotikkaa.
Kyllä, useita kertoja. Kuljin pyörällä kouluun ja lähes jokaisen matkalle osuvan maatalon pihassa oli koira, vapaana tietenkin. Tulivat aina tien pieleen rähisemään ja haukkumaan, aina joskus onnistuivat nappaamaan jalasta kiinni, muttei mitään pahempaa koskaan käynyt. Minä tietenkin itse vielä tietämättäni provosoin, kun kauhun valtaamana poljin niin kovaa karkuun kuin pystyin.
Tästä seurasi monta vuotta jatkunut koirapelko. Se meni kuitenkin ohi, kun eräässä pakonomaisessa tilanteessa jouduin olemaan yhden tuttavaperheen kultaisennoutajan kanssa samassa huoneessa. En olisi ikimaailmassa uskaltanut, mutta tilanne pakotti. Tämä yksilö sitten tuli lempeästi nojailemaan jalkaani vasten, laski päänsä syliini jne. Oli aivan hellyyttävä. Siinä sitten kauhun kangistamana uskaltauduin jossain vaiheessa jopa rapsuttelemaan tätä koiraa ja muistan kun lopulta heittelin koiralle palloa ulkona ja se toi sen aina takaisin. Tämän jälkeen pikkuhiljaa se koirakammokin hävisi. Kiitos siitä tälle edesmenneelle herrasmies noutajalle.
taiat taapertaa vielkäkin..
joskus taaperran,kun talvella liukasta ja tietysti hiprakassa tulee enemmänkin taaperrettua kuin käveltyä :))