se tuntuu hyvältä.
En saa sinua mielestäni, vaikka nyt tiedänkin, ettet ole vapaa. En tunne tuskaa, en mustasukkaisuutta, en oikeastaan edes pettymystä. Yhäkin tunnen, että olemme luodut yhteen. Mutta en häiritse sinua tunteillani, vaalin niitä sydämessäni, niin kauan kuin elän.
Kiitos, että olet olemassa. Teet maailmasta kauniin.
En saa sinua mielestäni, vaikka nyt tiedänkin, ettet ole vapaa. En tunne tuskaa, en mustasukkaisuutta, en oikeastaan edes pettymystä. Yhäkin tunnen, että olemme luodut yhteen. Mutta en häiritse sinua tunteillani, vaalin niitä sydämessäni, niin kauan kuin elän.
Kiitos, että olet olemassa. Teet maailmasta kauniin.
Vastaukset 21
Vanhimmat
mutta ..kun luin tuon viestin.. se oli just kun mun käsi-alaa:)...siis voisit olla juuri hän.. :)
hän teki myös mun maailmani het´keksi kauniin..antoi uskoa parempaan..
sinun käsialaasi, niin silloinhan olisin sinä! Ehkä olenkin? Raja välillämme tuntuu joskus niin olemattomalta - luet ajatukseni, tunnistat tunteeni, aivan kuin olisin sinä.
Tuska, mustasukkaisuus, pettymys jne.
Haluttaa ja himottaa aivan vitusti.
EI TUNNU YHTÄÄN HYVÄLTÄ.
Vai onko?
en pystyisi tuohon. Minun rakkaus ainakin vaatii omaansa, haluaa ja himoaa. Mutta koska toinen ei rakasta takaisin annoin olla... Jos toinen rakastaisi takaisin katsoisin loppuun asti, vaikka hän onkin varattu. Mutta parempi on aina selvittää toisen kanssa missä mennään, niin ei haaveile turhasta. Kirpaiseehan tuo, jos tunne on yksipuolinen, mutta ei kannata jäädä tuleen makaamaan.
Kyllä hän jotain tuntee, mutta mitä? Se voi olla huvittuneisuuttakin, tai kiusaantumista. Ehkä.
Jos hän tulisi puolitiehen vastaan, vaikka vain hetkeksi, en epäröisi, en harkitsisi huomista enkä pohtisi menneitä, eläisin sitä hetkeä vaan. Mutta jos hän pysyy poissa, elättelen rakkaita tunteitani niillä häntä häiritsemättä. Oikeastaan aika lailla samanlaiset tunteet voi itselleen kehitellä, saa sitten vastakaikua tai ei.
että höpöhöpöjuttuja. Jos hän nyt sinua käyttää niin onko se kuinkakin kaunista..varmaan hänen vaimonsa on samaa mieltä. Jos on kaunista niin vaimon eteen sitten esittelemään "ystävä"
vain sydämillämme.
Minulla on ollut joitain ajatuksia siitäkin, miksi tuntuu kuin olisin hän ja hän minä. Ehkä niin todella onkin.
Samaa ainetta, sama lumihiutale. Ehkä elämän lopuksi toistensa muistot ja kokemus elämästä annetaan toisilleen. Evääksi? Opettamaan itsestä ja siitä toisesta. Tai ehkä vain, koska niin kuuluu olla. Koska se kanava toiseen on niin vahva.
Muistaminen haalenee, mutta tuntemuksia säilyy.
Sitä, pysyykö toinen pois vai ei, et voi ollenkaan tietää. Ehkä hän tulee silloin, kun et sitä odota. Tai ehkä hän pysyy pois, vaikka ajattelisit hänen tulevan. Sitä ei ehkä tiedä edes se toinenkaan.
Ainoastaan sen voin kertoa, että jos hän tulee, on hän kävellyt puolitiehen. Mutta hän tulee ilman odotuksia, ilman vaatimuksia, ilman mitään. Vain tunteidensa kanssa.
Katsoakseen sinua, edes pienen ohikiitävän hetken. Ei sääntöjä siitä, mitä sen hetken pitäisi olla. Vain toive siitä, että toisen ei ole paha olla.
Ehkä se hetki tulee, tai ehkä sitä ei koskaan tulekaan. Jokatapauksessa sydämessä pysyy rakkaus. Hellä ja lempeä, perhosten ympäröimä. Silti niin todellinen. Raastavan todellinen, kuten joskus ajattelin :)
Se kohta sydämessä, jossa se tunne on, se on kotini. Vaikka kadotetaan toisemme, eletään elämää ilman toista, ei ehkä koskaan enää edes nähtäisi, niin toinen on läsnä sydämessä.
Kiitos, että sinä olet olemassa. Teet maailmasta kauniin. :)
Rakkaus ei etsi omaansa, on pitkämielinen, kaiken se kestää.. Vaikka heikko ihmissydämeni ei tahdo aina kestää..
Mu11e riittäisi että hän puhuisi minun kanssani. Ei minulla ole tarvetta valloittaa tai omia ketään. Hänen ystävyytensäkin olisi tarpeeksi. Tiedän että ihmissuhteena hän täyttäisi jonkun puuttuvan palasen minusta.
Pitäisi (osata) olla kiitollinen edes siitä pienestä minkä saa.
mutta jos tulisit luokseni, tuskin se toinen toisemme katseluun tällä kertaa jäisi. Varoitanpahan vaan :)
niinkauan ainakin kun täällä vain vieraille
satuja kertoilee :)
melkein yhtä ilkeää kuin hellästi korvan takaa kutittaminen :)
(läimäyttää itseään)
kutikuti
romanttinen rakkaus hän kohtaan on osaltasi kuollut ja olet täten toipunut sen aiheuttamasta sydänsurusta ja kaipuusta. Nyt tunnet häntä kohtaan veljellisesti, kuin ystävää kohtaan.
Ei sen kummempaa. Noinkin voi käydä.
palsta psykologit on hauskoja! Eläppä elämää äläkä lue lukiopsykan kirjoja vaan ;)
Onko pyyteetöntä rakkautta olemassa?
On. Vanhemman rakkaus lastaan kohtaan on pyyteetöntä. Äidit ja isät tietävät tämän.
Miehen rakkaus naista kohtaan, voiko se olla pyyteetöntä? Halusin hänelle vain ja ainoastaan hyvää sydämeni keskimmäisestä pisteestä alkaen. Halusin häntä. Olisin tyytynyt ystävyyteenkin. Mutta kai sekin on jo pyytämistä, ehdollistamista. Siis: Olisin tyytyväinen, jos....
Edes ystävyyttä en saanut ja silti rakastan häntä yhä. Siispä olen tyytymätön. Onko rakkauteni siis sittenkin pyyteetöntä mutta tyydyttämätöntä?
Itse en usko pyyteettömään rakkauteen edes lasten kohdalla, kyllä monet vanhemmat haluavat lastensa suorittavan elämäänsä niin kuin vanhemmat haluavat, ei niin kuin esim mihin lapsen lahjat viittaavat ja mistä hän itse olisi kiinnostunut. On hyvin vaikea välillä erottaa mikä on oikeasti manipulointia ja mikä rakkautta, ns pyyteettömyys on monesti vain manipulointikeino, toive, että kun en aktiivisesti vaadi haluamaani, saan sen koska olen niin "jalo".
Miehen ja naisen välisestä rakkaudessa ovat sanat ja teot tärkeimmät. Se, että uskaltaa avautua ja pyytää, nostaa kissan pöydälle ja käydä keskustelua aiheesta kuin aiheesta. Rakkaus ei tee toisesta ajatustenlukijaa, vaikka niin usein kuvittelemme. Jollei uskalla edes pyytää tuskin saa mitään, näin se vain yleensä menee.
Se, että itse rakastuu ja toinen ei, on repivää tuskaista ja oikeastaan olen sitä mieltä, että ystävyyteen toiseen pystyy vasta kun oma rakkauden tunne on kuollut. Muuten se on vain valhetta, toivetta että toinen kuitenkin huomaisi kuin rakastettava olet ja rakastuisi. Ja kenelläkäänhän ei ole mitään velvollisuutta olla kenenkään ystävä, ystäviä harvoin valitaan elämässä, ystävyyssuhteet muodostuvat pikkuhiljaa. Yhtä typerää on roikkua ystävyyden toiveessa kuin toiveessa toisen rakkaudesta, jos niitä tunteita ei ole kehittynyt ei ne pakottamalla kasva esiin.
Kerroitko hänelle, että haluat hänelle vain ja ainoastaan hyvää? Tulee tunne, että olet loukannut häntä? Mutta koititko selvittää hänelle mitä tunnet ja selvittää mahdollisen loukkauksen? Jollet, niin kannattaisi koittaa. Jos et saa sitä rakkautta voi kuitenkin joskus se ystävyys tulla, kunhan ei ole esim selvittämättömiä loukkauksia välillänne estämässä sitä. Rehellisyys ja avoimuus tunteista ja haluista on yllättävän vaikeaa, mutta jollei ikinä opi asioita puhumaan auki on hyvin vaikea saavuttaa sellaista suhdetta, missä olisi henkinen ja fyysinen täyttymys läsnä.
jumala on kuollut
rakkaus on kuollut
ihminen on rationaalisesti toimiva kusipää