Kuka heitti kiven.

Kuin tuulena viriät ihollani
auringon säteillä kuljetat
katseitasi minuun

välillämme välkehtii
laineilevat lammen
laineet,joissa sorsa
poikue keinuu
kaislojen suojaverkkoon,

ajelehtii muistojeni arkku
sisäisiä virtojaan sydän
mukanaan

suojattuna

vartioituina kavaluuksilta.

Joku heittää suuren kiven
lammen pintaan
särkyy aaltoilevat valoisan
tasaiset laineet

-syntyy pyörteitä-

kaislat kaatuilevat
sorsapoikue lehahtaa
hädissään lentoon

aurinko sukeltaa pilvimassaan
muistoaurat minussa katoavat

olen tyhjyytenä
pyörteiden muisto

arkussani.

Kuka heitti kiven
ja miksi.

Kysyn itseltäni.
20464
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 20

Vanhimmat

ollut siellä lammella. Maalasin sen eteeni runosi hienon kuvauksen perusteella.

Äänestä
  • Aloittaja

    Kuules en ole ollut lammella,vaikka
    tuossa lähistöllä niitä on.
    Ihan oman maun kuin tuntemusten
    mukaan sen eilen kirjoitin
    fiktiolla.

    Mitä - oletko vielä ns.taidemaalarikin.
    Minä olen piirtäjänä surkeuden huippu.

    Hyvää päivääsi KuunKeiju

    Äänestä

  • sepmuur kirjoitti:

    Kuules en ole ollut lammella,vaikka
    tuossa lähistöllä niitä on.
    Ihan oman maun kuin tuntemusten
    mukaan sen eilen kirjoitin
    fiktiolla.

    Mitä - oletko vielä ns.taidemaalarikin.
    Minä olen piirtäjänä surkeuden huippu.

    Hyvää päivääsi KuunKeiju

    ...savesta kyllä voisin muotoilla tai laulaa laulun aiheesta... Maalannut olen kyllä aitaa, se onnistui hienosti!

    Äänestä

  • Aloittaja

    KuunKeiju kirjoitti:

    ...savesta kyllä voisin muotoilla tai laulaa laulun aiheesta... Maalannut olen kyllä aitaa, se onnistui hienosti!

    Laula dolanille laulu kun
    tämä viikko on ollut
    kaktuksia korvien välissä
    - ja päätä pistelee.

    Toivottavasti itselläsi
    paremmin.

    Äänestä

  • sepmuur kirjoitti:

    Laula dolanille laulu kun
    tämä viikko on ollut
    kaktuksia korvien välissä
    - ja päätä pistelee.

    Toivottavasti itselläsi
    paremmin.

    joka varmasti auttaa:
    http://www.youtube.com/watch?v=vQWqmiHK-WE

    Äänestä

  • Aloittaja

    KuunKeiju kirjoitti:

    Kiitän- tämä on hyvin taidokas
    laulaja,jonka levyjäkin olen
    omistanut joissa monia
    upeita kappaleita.

    Toivotan hyvää yötä.

    Äänestä

Tämä on niitaä
tarinoita jotka
johtavat lukijansa
tai kuulijansa
oman salatun
sisimpänsä
suljetulle ovelle,
joka yhtäkkiä onkin auki:

Kerro mitä näet :)

Kiitos :)

Äänestä
  • Aloittaja

    Mitähän minä näen
    -valkoista arkkia,joka pitäisi
    täyttää kirjoituksilla
    -nyt näen harmaalla pohjalla
    luonnon vihreyttä jossa
    mielenmaisemani on itselleen
    kysymyksinä sisäisessä paineikossa.

    Minä Kiitän Sinua.

    Äänestä

uppositko dolan?
vai jatkaako arkku yksin ulapalla..
pyörteet ovat arvaamattomia, saatatkin vielä päästä toiselle rannalle? ja ehkä joku arkun onnistuu avaamaan

haikea kuva jäi tästä mieleen

Äänestä
  • Aloittaja

    Olisikohan tuo tämän hetken
    alitajunnan tunnelmiani,
    jossa olen.

    Haikeuskin voi olla kaunista
    omalla tavallaan
    -iloisuuden vastapainona.

    Kiitän Sinua kun luit
    ja kommentoit,sillä
    on hyvä tietää eri
    mielipiteitä...tai yleensä. Kiitos.

    Äänestä

Mutta jos se oli
välttämätöntä vähän keikauttaa,
Synnyttää aaltoja,
jotta vesi ei aivan paikoillaan olisi,,,
Happea kehiin, dolan,
että voi elää
ja kerätä jälleen taas muistoja,,!

Hiphei,,,ja Muru meni! :)

ps....joo ja jos ei muita ilmottaudu
niin laita vaan sitten mun syyksi... ;þ

Äänestä
  • Aloittaja

    Kyllä tavallaan oikeassa olet,
    joskus se keikkuu kuin itsestään.
    Juuri happea kävin haukkaamassa
    ja tulin tänne.

    Minä en kissaa syytä
    mistään,ehkä itseäni
    voin,sillä sen minä
    luulen osaavani.

    Sinulla oli tuossa kaunis
    pieni runo joku pv.sitten,
    en ole nyt ehtinyt
    kommentoimaan mitenkään
    ...luullakseni.

    Äänestä

Laineiden mukana keinuva arkku--
täynnä muistoja--

järkyttävää, joku rikkoi idyllin..

Näin elämä menee, rikki ja poikki ja pinoon
menevät kauneimmatkin asiat,
ei aina,
onneksi, joskus jää sentään
jotain muistelemista..

Ihaillen luin:))

Äänestä
  • Aloittaja

    Miksi laitoin rikkomaan heitetyllä
    kivellä lammen pinnan,sillä oli
    tai on tarkoituksensa
    - sillä elämä yleensä ei
    ole tasaista koko aikaa,
    vaan tulee eri tekijöitä
    tuttuun kaavaan.

    Kiitän kun luit ja
    kommenttisi annoit.

    Äänestä

Saa arvet punoittamaan.
Joku.
Aina joku.
Jolla on vielä hetkellinen voima.
Niin elämän tyyneys särkyy.
Iltaa ihanaista.
Veden tyyneyttä sinne jonnekkin.
Minä juuri tulin uimasta.

Äänestä
  • Aloittaja

    Hui sentään uimasta...hrrr..oli
    kai villasukat jalassa ja niska
    suojattuna
    -ettei vedessä tule jäykkyys kohtausta.
    Ja minä kuljen jo takki päällä
    ja kaulukset ylhäällä.

    Olet rautainen nainen,sillä
    heikot miehet pysyvät
    maalla villoissaan auringossakin...
    jota ei nyt kyllä näy.

    Hyvää tätä päivää ja minä
    Kiitän Sinua.

    Äänestä

elävä kaikin puolin, ja tuo mieleen elettyä elä-
mää lukijallekkin.

Melko koskettavakin, hienosti koottu.

Äänestä
  • Aloittaja

    Eläväinen runo ehkäpä tuolta
    fiktion uumenista,mutta
    kait siinä jotain alitajuntan
    ajatustakin lienee mukana.

    Yritän usein tuohon koottuun
    kiinnittää huomiota,ettei
    pahasti rönsyile,ellei sitä
    sitten halua.

    Kiitos linda.

    Äänestä

...sellaista tekisi...sorsapoikuettakaan säikyttelisi...:(..

..muistojen arkku..siihen mahtuu varmaan paljon..
kuin valokuvat :)...niistäkin on iloa pitkiksi ajoiksi.

Äänestä
  • Aloittaja

    En kyllä minäkään,mutta tuo
    kirjoittaja halusi ilmeisesti
    värittää kertomustaan.

    Kiitos Sinulle laudi ja
    hyvää päivän jatkoa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


sepmuur kirjoitti:

Kuin tuulena viriät ihollani
auringon säteillä kuljetat
katseitasi minuun

välillämme välkehtii
laineilevat lammen
laineet,joissa sorsa
poikue keinuu
kaislojen suojaverkkoon,

ajelehtii muistojeni arkku
sisäisiä virtojaan sydän
mukanaan

suojattuna

vartioituina kavaluuksilta.

Joku heittää suuren kiven
lammen pintaan
särkyy aaltoilevat valoisan
tasaiset laineet

-syntyy pyörteitä-

kaislat kaatuilevat
sorsapoikue lehahtaa
hädissään lentoon

aurinko sukeltaa pilvimassaan
muistoaurat minussa katoavat

olen tyhjyytenä
pyörteiden muisto

arkussani.

Kuka heitti kiven
ja miksi.

Kysyn itseltäni.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu