Työhulluus?

siihen uupumukseen, että oikein väsyy ei se sitä kuitenkaan kauaa jaksa pakko sen väsymyksenkin on alettava painaa ja sitten saat koko miehen ittelles kun makaa kotona, äläkä täällä narise.

Tai sitte puhu sille!!!!

Selvästi perittyä raataja-pärjääjän mallikäyttäytymistä. Isiemme tai isiemme isien oli pärjätäkseen pakko tehdä töitä tuolla tahdilla. Kova työtahti = pärjäävä mies = hyvä mies.

Nykyään riittäisi vähempikin, mutta jos on tuollaiset mallit ja arvostukset kotoa saanut, niin sitä tulee painaneeksi pitkää päivää.

Oireistoon kuuluu, ettei oikein osaa olla jouten tekemättä mitään. Hän ei ole myöskään tottunut olemaan ihmisten kanssa muuten vaan huvikseen, vaan yhdessäolon "syyksi" tarvitaan joku hyödyllinen työ. Siksi kotona alkaa ahdistaa, kun se ei ole tuottavaa hyödyllistä työtä.

Ei ole tullut mallia erottaa työpäivää n. 8 h mittaiseksi, jonka ajan jälkeen ollaan sitten vapaa-ajalla irti töistä. Hänen täytyisi tietoisesti yrittää olla tekemättä töitä. Eli opetella irrottautumaan töistä määräajaksi. Sinun täytyisi jollain tavalla saada hänet motivoitumaan vähentämään työntekoaan. Olkoon se sitten perheen auttaminen, yhdessäolo lasten kanssa ("lapset ovat pieniä vain kerran") tai joku muu syy. Myös kotiolosuhteiden parantaminen helpottaa töistä kotiin tuloa. Jos vastassa on nalkuttava väsynyt akka, alkaa työpäivän pidentäminen houkutella enemmän.

Kun olin lapsi, äiti oli minun ja veljeni kanssa yksin, koska isä raatoi aina kahta työtä. Vapaa-aika hänellä meni aina autotallissa tai ulkotöissä. Lopun ajan täytti lentoharrastus Me lapset kasvoimme ilman isää, ja äiti oli kovin yksin ja väsynyt.

Nyt kun olen 22-vuotias, niin olin kesän vanhempieni luona kesätöiden takia. Sairastuin keuhkokuumeeseen, josta ensimmäisen viikon olin kotona, toisen sairaalassa. Isällä oli tuolloin kesäloma meneillään ja hänen oli tarkoitus auttaa minua kun en pystynyt muuta kuin makaamaan. Isä oli kuitenkin koko ajan menossa ja pihatöissä ja olin päivät vailla apua, vaikka olin huonossa kunnossa.

Koskaan en ole isälle kertonut kuinka pahalta tuntuu ettei hän ole koskaan välittänyt ja ollut läsnä, mutta sairaalasta päästyäni sanoin suoraan, että hänen olisi pitänyt olla sairauteni aikana kotona turvana ja apuna ja muistan miten hän oli poissa silloinkin kun olin lapsi. Isä oli kuin ällikällä lyöty. Väitti että oli silti välittänyt eikä ollut tiennyt että hänen olisi pitänyt olla enemmän kotona. Ilmeisesti äitini on aina itkenyt yksinjaksamistaan itsekseen eikä sitten ollut koskaan puhunut isäni kanssa hänen käytöksestään.

Joka tapauksessa, malli on lähtenyt isäni kotoa. Hänen vanhempansa ovat aina korostaneet, miten esim. lehdenluku tai lapsen kanssa oleminen on laiskottelua ja koko ajan pitäisi olla jotakin vain tekemässä. Äitinikin oli miniänä aivan laiska, kun vietti aikaa paljon meidän kanssa sen sijaan että olisi kuokkinut päivät pitkät kasvimaalla. Sai haukut anopiltaan.

Itse toivon, että keskustelu isäni kanssa olisi nyt jollakin tavalla saanut hänet ajattelemaan asioita. Oli ainakin selvästi hämmentynyt sanomisistani "Olisiko sitten ollut parempi, jos olisin ollut täällä kotona?". Todellakin olen jo huolissani siitä, mitä ainainen menossaolo ja työnteko tekee vanhenevan miehen terveydelle!

No tylsä maailma, jouduin tosin vaihtamaan alaa.

Yksinkertaisesti maailma on niin tylsä ettei muuten viihdy.

Pitää aina olla tekemistä.

Ei tylsyydelle.

on äidin tarkoitushakuinen "yksinhuolto" perättömin "viranomais" selvityksin, lausumin vastoin mitä oikeasti on tapahtunut ja lapset, "viranomaiset" oikeasti lausuneet äidin kieltäytyessä antamasta isän huolehtia vanhemmuudesta, huoltajuudesta, yhteisen lapsen hoitamisesta esim. että myös isä voisi olla vanhempainvapaalla ja äiti vuorostaan työssä..

Työ on joillekin addiktio siinä missä kaikki muutkin riippuvuudet; alkoholi, pelit, porno ... Jokin syy panee tekemään ja toimimaan eikä toisin osaa eikä voi, taida.

Kaikkiin addiktioihin on jokin syy, mutta se ei ikinä selviä, jos ihminen ei itse ymmärrä alkaa sitä selvittämään. Siihen tarvitaan oma tahto, tila jossa mitta tulee täyteen ja haluaa itse päättää pakonomaisen tekemisen ja elää toisin.

Useimmiten siihen tarvitaan myös ulkopuolista apua ja ammattimainen katsomus aiheeseen on hyvästä jutun työstämisessä.