Itellä on sellainen tilanne, että vaimo herkuttelee ruoalla ja ite koitan pysyä hyvässä kunnossa liikunnalla. Ittee ärsyttää todella paljon kun vaimo ei pahemmin harrasta mitään kuntoilua, mutta sitäkin innokkaammin syö kaikkea sokerista ja rasvaista kaiket päivät. Mullekkin on tarjonnu, mutta oon tehny selväks etten mitään paskaa ala syömään. Toivoisin vaimon tajuavan, etten todellakaan pidä siittä että hän syö kaikkia herkkuja ja lihoo kaiken aikaa! Jotenkin tuntuu, että mitä paremmassa kunnossa itse olen, niin sitä enemmän hän mässää ruoalla ja löhöää sohvalla. Sittä sitten seuraa vaimon taholta mustasukkaisuutta muuta typerää käytöstä mitä naiset nyt osaavat.
Eli kertokaa: miten saan selitettyä vaimolle tajuttavasti, etten halua että hän syö kaikkia herkkuja (suklaa, jäätelö, leivokset, ...) kaiken aikaa. Mitenkään liialti ärsyttää häntä en halua, mutta iteltä menee kohta hermot jollei muutosta tapahdu.
Eli kertokaa: miten saan selitettyä vaimolle tajuttavasti, etten halua että hän syö kaikkia herkkuja (suklaa, jäätelö, leivokset, ...) kaiken aikaa. Mitenkään liialti ärsyttää häntä en halua, mutta iteltä menee kohta hermot jollei muutosta tapahdu.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miksi olet mennyt hänen kanssaan ylipäänsä naimisiin? Mitkä ovat ne ominaisuudet johon hänessä rakastuit? Eipä teillä kovin samanlaiset elämänarvot voi olla jos toinen on aktiivinen ja itsestäänhuolehtiva ja toinen haluaa vain maata flegmaattisena sohvalla ja mässäillä. Vai onko hänen käytöksensä uutta ja kenties oire jostakin? Toimiiko suhteenne muuten hyvin? Näitä juttuja kannattaa ehkä miettiä jotta pääset syistä selville.
Ensinnäkin, tiedän että tämä vastaus tulee herättämään monessa palstalaisessa närää. Toisekseen, en ikävä kyllä jaksa uskoa että löydät ymmärtämystä ongelmallesi miltään naisvaltaiselta palstalta (fitness-henkisiä palstoja ehkä lukuunottamatta). Useimmat naiset tulevat vihjailemaan, että sinä itse olet jollain tapaa syypää vaimosi syöpöttelyyn ja liikkumattomuuteen (selvyyden vuoksi, olen itse 45v naimisissa oleva nainen).
Oma neuvoni on, että tartut härkää sarvista ja sanot suoraan mitä mieltä olet vaimosi elämäntavoista - siitäkin huolimatta, että hän todennäköisesti loukkaantuu syvästi. Mieti, mitä muita vaihtoehtoja sinulla on? Jos vaimosi ei muuta tapojaan lihominen jatkuu, ja kaikenlainen liikunta tulee ajan myötä yhä vaikeammaksi ja vastenmielisemmäksi. Ennen pitkää on edessä myös liikalihavuudesta ja huonoista elämäntavoista johtuvat sairaudet.
Olen samaa mieltä että totuus on parasta vaikka olisi kuinka ikävää kuultavaa. Jos asioista ei voida parisuhteessa puhua niiden oikeilla nimillä niin huonostihan siinä suhteessa sitten voidaan. Vaimosi kestää kyllä kuulla sen kun asiallisesti keskustelette ilman syyttelyä tai hysteriaa.
Eikä aloittaja mielestäni mitenkään pidä itseään täydellisenä kuten joku ylipainoinen tuossa jossain kohtaa väitti.
Se on niin helppoa tuijottaa toisten vikoja, varsinkin kun on aivan varma, että itse on täydellinen ihminen.
Tiedätkö sinä mitä? Vain itseään voi muuttaa. Vaimon muutos on hänen oma asiansa. Ja lisäksi, sinun tehtäväsi on hyväksyä hänen sellaisenaan kuin hän on , ilman ehtoja, muuten olet huono aviomies.
Oletko miettinyt, mihin puutteeseen vaimosi niitä herkkuja mussuttaa? Ettei vain olisi niin, että kunnon aviomiehen puutteeseen? Jospa sinä oletkin sellainen, että sinun kanssasi on ahdistavaa elää?
No, toki hänen pitäisi lopettaa turhan herkun mussutus, mutta et sinä voi häntä muuttaa tai parantaa. Kannustaa se sijaan voit - heti kun hän tekee jotain positiivista syömisensä ja liikkumisensä suhteen. Keksi sinä vaikka hänen kanssaan jotain mukavaa tekemistä, jossa syöminen unohtuu. Rakastelkaa vaikka ja kupottakaa yhdessä sängyssä - hyväksyvässä ilmapiirissa.
kirjoittaja ei vaikuta itsekkäältä. kaikkea ei pysty ymmärtämään eikä hyväksymään. eikä tarvitsekaan. jos vaimo ei tue miestään uusissa elämäntavoissa, on hän huono kumppani. ja pohjimmiltaan mies ajattelee vaimonsakin parasta, eli niiden terveiden elämäntapojen omaksumista.
sinulle alkuperäinen kirjoittaja haluaisin sanoa, että jos tilanne vain pahenee, ota ero. koska ymmärrän täysin mitä tarkoitat tekstilläsi. ymmärrän ettet ajan kuluessa pysty näkemään vaimoasi enää viehättävänä ja haluttavana. ja se vaikuttaa suhteen henkiseen puoleenkin.
t: feministi
Vihjaisi asiasta hienovaraisesti ja osti jääkaappiin Tallinnasta sellaisen pienen possun joka alkaa röhkiä suureen ääneen kun kaapin oven avaa... :)
Tosin kyllä siitä keskusteltiinkin, siis lihomisesta ja herkuttelusta, no mutta lopputulos on ollut -0. En herkuttele enää näkyvissä, minusta tuli kaappi-syöppö!
Keksi jokin yhteinen harrastus. Vaikka tanssiminen, ensin tanssikurssille. Silloin vaimosi ainakin huomaa, että oikein syömällä jaksaa enemmän.
Käykää (jos mahdollista) yhdessä kaupassa. Siellä voit vihajata hienovaraisesti kaikista herkuista. Nehän jätetään kauppaan.
Kaikki ruoka syödään keittiössä. Eikä samalla kun katsotaan vaikka telkkaria.
Pyydät häntä aina mukaan lenkille tai minne sitten oletkin menossa urheilemaan.
Tiedän mitä itse tarvitsisin:
-henkistä tukea ja yhteistä aikaa
-terveellisen ruoan kokkausta yhdessä
-yhteistä likuntaharrastusta.
Valitettavasti elämme kaukosuhteessa töiden vuoksi, joten nämä asiat eivät toteudu.
Voisitteko te keksiä jonkin yhteisen harrastuksen? Ehkä vaimosi ei ole löytänyt mieleistä urheilulajia, ehkä hänellä on koululiikuntatraumoja. Kokeilkaa kaikenlaista, jopa minä olen löytänyt mieleisen lajin.
Tuosta herkkujen syönnistä: saisitko läpi ideaa, että karkit ja leivokset kuuluvat vain juhlatilanteisiin? Ennen pahasti sokeririippuvainen tuttava onnistui vieroittautumaan, ja pystyy nykyisin jo olemaan kohtuullinen.
Onko vaimollasi aina ollut tällaisia tapoja? Mietin vaan, jos hänellä on työuupumusta, masennusta tai jotain, jos kyse on äkillisestä muutoksesta.
Lihavat kadehtivat hoikkia eivätkä osaa katsoa peiliin. Niitä lisää joka puolelle.
kadehtii, voi olla yhtä hyvin laiha, hoikka, normaali tai lihava. Kuka kadehtii mitäkin; joku toisen naista/miestä, autoa, varallisuutta...
Miksi se peiliin katsomisella muuttuu, kyllä se vaatii muutakin?!
No aivan varmasti ei sellaista ihmistä löydy, joka ei mitään/ketään kadehdi.
minä lihavana kadehdin tuota ilkeää ylimielisyyttä ja piikittelyä, jota sinäkin harrastat. Siinäpä sitä tavoitetta.