Missä vaiheessa alkoholin käytöstä kannattaisi jo huolestua? Kun sitä menee reippaammin useamman kerran kuussa? Vähemmän reippaasti joka viikko?
Milloin??
AA70
12742
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
juomisen takia juojaa viduddaan tai juojan kavereita alkaa kyrsiä!
Et kertonut oletko huolissasi omasta vai jonkun kaverin juomisesta?
Lääketieteellisesti on olemassa jotkut (keinotekoiset) määrät, joiden yli menevä kulutus on huolestuttavaa.
Juominen on kuitenkin huolestuttavaa aina, kun se on alkoholistista. Siinä eivät juodut määrät ole silloin ratkaisevia.
Erään määritelmän mukaan juominen on silloin alkoholistista, kun se aiheuttaa häiriötä tai ongelmia lähipiirissä eläville henkilöille.
Tuli mieleen eräs koe, jolla voit selvittää myös aika paljon juomisen haitallisuudesta.
Jokainen normaali ihminen voi halutessaan olla kolme kuukautta täysin juomatta.
Tämä tarkoittaa, että jos normaali ihminen päättää aloittaa kolmen kuukauden kuivattelun, ei siinä ole mitään ongelmaa.
Mutta kun alkoholi-ongelmainen joutuu päättämään samanlaisesta kuivasta kaudesta, hänelle nousee mieleen heti monia syitä, joiden vuoksi ajankohta kuivankauden aloittamiselle on juuri nyt erittäin huono.
On nimittäin ensi kuussa serkun synttärit ja seuraavassa kuussa työkaverin tupaantuliaiset ja siitä parin viikon päästä vappu ja sittenhän onkin jo juhannus ja sitten...
Eli kun ihminen on mielessään valmistellut juomisensa jo kuukausiksi eteenpäin, on juominen ihan varmasti haitallista.
Myöhäistä on rypistää, kun on housussa. Tunnen aiheen vain loppupäästä, joten alkupäästä voi joku toinen vastata.
Kasvava juominen on tietenkin aina huolestuttavaa, ja määrät ja kerrat riippuvat yksilöstä. Selkeitä ongelmamerkkejä ovat:
Kun huomaat juovasi enemmän kuin olet etukäteen päättänyt tai useammin kuin olet päättänyt.
Huomaat olevasi juovuksissa, vaikka piti olla tekemässä elämän tärkeintä kauppaa tai hakemassa lasta hoidosta. Eikä ollut tarkoitus kuin ottaa pari.
Muisti katkeaa juomisen aikana.
Kyvyttömyys nukkua ilman alkoholin apua.
Tekee aamusta mieli viinaa.
Useimmiten minun tekee mieli viinaa aamusta. Tarkoitan siis että useimmin aamusta kuin illasta. Olen siis päiväjuoppo. Mikään ei kilahda niin mukavasti kuuppaan kuin kalja/paukku ennen yhtäkään suupalaa. Aamukahvi tietenkin on juotuna tuota ennen. Jos aloitan ennen aamukymmentä nukahdan/sammahdan varmasti klo 15-17 ja nukun aamuun asti. Seuraavana päivänä on hieman tönkähkö olo, mutta kännäämistä en jatka. En pysty, ei maistu.
Iltapäivisin tai iltaisin kun päivän aikana on kuitenkin tullut syödyksi yhtä jos sun toista ei viina niinkään maistu. Tai ei mene päähän, joten sitä on silloin turha juoda. Toki noita turhia yrityksiä tulee iltaisinkin harrastettua.
Tällä hetkellä kuivattelen.
Tämä juttuni lähti spontaanisti kulkemaan tuosta kommentistasi. Ymmärsin toki, mitä sillä tarkoitit. Mutta meitä juoppoja on moneen junaan.
Ei ole hassua, tutulta tuo kuulostaa. Itselläni oli parikymppisenä "aamusta otetaan ja alkuillasta nukutaan"-kertoja. Mutta korjaussarja maistui joka kerran. Tässä eroamme.
25-vuotiaana perjantaista sunnuntaihin kenottelu onnistui hienosti, eikä tarvinnut sammua ennen kuin aamuyöstä. Kehitystä tapahtui, selvästi. Parin vuoden kuluttua siitä lomat menivätkin jo juodessa, siitä toipuessa ja työn alettua yritin pysyä viikonlopuissa. Keskiviikkoon asti oli epävarmuutta ja pelkotiloja. Keskiviikkona viimeistään otin pienet ta isommat kännit, työaikana en juonut: olin krapulassa.
Pari vuotta tätä, sitten join jo, kun en halunnutkaan, oli helpompi luovuttaa pullolle, kun voimat pieneenkin säätelyyn loppuivat.
Ei se silti kaikilla näin mene. Viinaan menevän ja alkoholistin välillä on eroa. Toivon, ettet sinä mene sen kummallisen rajan yli, jota ei voi faktisesti osoittaa vaikka kokemusperäisiä määrittely-yrityksiä on ollut.
Riippuu myös useasta asiasta tuo tipottelun ajoitus. Kun olin vieraalla töissä niin dokaaminen tapahtui viikonloppuisin ja lomilla. Töissä kun piti jonkinlaista työaikaakin noudattaa ja työtkin tehdä. Sitäpaitsi melkein aina piti kulkea autolla töissä ja joskus käydä asiakkaissa tms.
Työttömänä ollessani dokaaminen kyllä lisääntyi, mutta keskittyi lähinnä viikonloppuihin ja muihin tavallisempiin ajankohtiin.
Nyt yrittäjänä rytmi on muuttunut aika paljon. Teen kotikonttorissa suunnittelutöitä. Hyvin usein öisin, silloin on hiljaista ja rauhallista. Olen kai luonnostanikin enemmän yöeläjä. Vissiin se on jotenkin perinnöllistäkin, kotona maalla asioita piti tehdä vuodenaikojen ja lypsyjen tahtiin.
Niin dokailen useinkin aamusta, minulklehan se käytännössä vastaa iltaa. Siis dokailen jos kerkeän, asiakasjutut on usein pakko hoitaa päivisin, silloin ei voi olla kännissä.
Herättähän se muissa ihmisissä usein kummastusta. Meilini postaan usein öisin ja esim. vasta oli deadline aamuksi. Kerkesin tekeen duunin ajoissa ja join sitten ehkä mäyräkoirallisen kun pitäähän sitä ajatuksia saada töistä pois. Niin sitten naapuri tuli hoitaan jotain asiaa noin yhdeksältä. Tarjosin kahvia tai jotain muuta, kysyin sitten kunmikään ei kelvannut, että maistuuko keskiolut.Juoponmaine taattu loppuiäksi. Toki tuoksahdin, mutta omapahan on elinrytmini. Tätä säännöllisessä päivätyössä käyvät eivät voi tajuta.
Vaikka erittäin suuri osa ihmisistä tekee vuorotöitä tai ovat muuten eivirka-aikaan sorvin ääressä.
Eräässä entisessä työpaikassa pomoni asui firman yhteydessä olevassa asunnossa. Teki pitkää päivää ja viikonloppuja, myös öisin.
Niin, joi toki viinaakin. Silloin kun töiltään pystyi, viikolla ja päivisin. Jotkut pitivät rapajuoppona kun asioivat meillä. Aivan suotta, mies joi, mutta kohtalaisen harvoin ja teki todella paljon ja ahkerasti töitä. Nyt, parikymmentä vuotta noista ajoista, hän on normaalisti eläkkeellä ja terveenä. Viinaa ei käsittääkseni paljoa edes juo, harrastaa liikuntaa( kuten ennenkin). on ihan varakas, naimisissa jne.
Mutta monetkin pitävät miestä deekuna kun joskus ajat sitten tyyppi on ollut vapaalla, omassa firmassaan ja omalla ajalla.
Itse en kovin puritanisesti tai tuomitsevasti suhtaudu jos joku on omituiseen aikaan hönössä. Siihen voi todellakin olla monta selitystä. Tilanne on tärkeämpi kriteeri, ettei harkinta petä väärään aikaan, siis jos on pettäkseen.
Tällä etkellä olen tavallaan lomalla. Olen mökin haarakonttorilla nyt ja juon olutta. Viikonlopulla pitää käydä kuitenkin asiakkailla sekä suunn itella muutama painotyö. Ja viikolla pitää hoitaa asiat painon kanssa. Saapi nyt näkee miten menee viikonloppu, ajattelin mennä kalaan ja juoda pullon viinaa grillaillessa ja saunoessa. Siis jos tärkeämpää ei satu ilmaantumaan.
juuri on aika huolestua! Silloin,kun alkaa tulla itseltä tai kaverilta näitä kysymyksiä,on JO ongelman keskellä!
jos ihmisestä tuntuu, ettei elämässä ole juurikaan iloa jos ei saa ottaa alkoholia, niin voi kutsua jo itseään ongelmajuojaksi.
Lisäisin vielä, että hän myös hermostuu, jos luvassa on pienet hömpsyt ja sitten ollaankin tultu baariin, josta ei saa "edes olutta".
Silloin kun se alkaa itseä huolestuttamaan. Ei siinä mitään juomismäärällistä sääntöä tarvita.
Noin kai se on. Määriä on paha arvioida, jollekin enenpi on vähemmän ja päinvastoin jollain toisella. Jos sattuu mokia, putka- tai sairaalareissuja, monikin huolestunee ainakin jonkin verran. Joillekin tuollaisia ei satu vaan alkaa muuten huolestumaan.
Itse tullut havaittua, että kun pysyttelee kännissä niin ei juurikan huolestuta kuin joskus aikanaan eteentulevat vierotusoireet. Silloin kyllä huolestuttaa moni muukin asia.
Mulla elimistö teki tenän puoltoista vuotta sitten. En ollut mikään rapajuoppo joskaan en raittiusseuran puheenjohtajakaan. Join sen verran säännöllisesti ja paljon, että kyllähän se asia jo ennen sairastumista huolestutti. Ei tietysti niin paljon, että olisin lopettanut alkoholin käytön. Saattoihan se närästys ja nikottelu johtua vaikka reflux-taudista... Johtui muuten haimakasvaimesta.
Nyt olen ollut 17 kuukautta täysin ilman alkoholia. Mulle se ei ole vaikeaa, koska en ole siinä mielessä alkoholisti, etten olisi pystynyt juomista lopettamaan tms. Toisaalta olin alkoholin käytön lopettamista jo muutenkin harkinnut, koska en siitä enää mitään hienoja kiksejä saanut. Olipahan vaan semmonen tapa, että perjantaina töitten jälkeen aloitettiin, lauantaina jatkettiin ja sunnuntaina korjattiin. Aika tylsää touhua loppujen lopuksi ja kaikki kotihommat jäi tekemättä. Olihan siinä se hyvä puoli, että kännissä vanhatkin vitsit naurattavat.
Kännissä ei tosiaan huolet paina, mutta kännin jälkeen ei tarvi kun maitolasin kaatua niin se on seppukun paikka. Huolet pienenee kummasti, kun ei juo.
Huolestuttavinta on minusta se, jos viina tulee mukaan viikottaiseen tai päivittäiseen elämään, tavallaan kuin yhdeksi osaksi sitä. Siinä vaiheessa voi jo puhua alkoholismista tai ainakin sen alusta.