Meitä on kaksi lasten ja nuorten paino-ongelmien kanssa työskentelevää naista. Olemme nyt useamman vuoden ajan keränneet materiaalia kouluista, terveydenhoitajilta ja myös terveyskeskuksista koskien lasten lihavuutta. Olemme suunnitelleet kolmivaiheista hoito-ohjelmaa jonka yleisimmät periaatteet esittelen tässä.
Lapsen kouluterveystarkastuksessa havaitaan ylipaino. Mikäli se on pieni ylipaino, niin asiasta riittää vanhemmille kirjoitettu muistutuslappu. Mikäli se on huomattava, on lapsen vanhemmat kutsuttava koululle keskustelemaan asiasta ensin yksin terveydenhoitajan ja/tai lääkärin kanssa, ja seuraavaan keskusteluun otetaan lapsi itse mukaan.
Hoitosuunnitelmamme poikkeaa tavanomaisesta siinä, että uskomme KOKONAISVALTAISEN LAPSEN YMPÄRISTÖN KARTOITTAMISEN avun antajien saamiseksi olevan olennaista tulevan painonpudotuksen ja painonhallinnan kannalta. Keskusteluissa on kartoitettava lapsen lähisuku ja mahdollisesti myös naapurit, harrastustoiminnan johtajat yms. Ajatuksena on antaa viesti: "sinusta välitetään - muutkin kuin vanhemmat".
Mikäli lapsen ylipaino on huomattavaa, on sen poistamiseen mahdollisesti värvättävä myös luokkatoverit ja luokkatovereiden vanhemmat. Yhdessä tekemisen ilo tuo onnistumisen elementtejä. Lähes jokaisessa koulussa on nykyisin toimiva, vilkas vanhempainyhdistysväki. Meidän mallissamme vanhempainyhdistys alkaa luokkaretkien yms. järjestelyn LISÄKSI vastata myös lasten arjesta koulupäivän jälkeen.
Ylipainoisen lapsen vanhempia voidaan tukea. Vanhempainyhdistys luottamushenkilöineen (puheenjohtaja yms.) voivat olla merkittäviä tuen antajia lapsen laihdutusprojektissa, mikäli vain annamme tietoa asiasta. Ei olisi liikaa jakaa moniste esim. lapsi Niemisen painotilanteesta. Tietysti tiedonannon olisi oltava hyvin asiallinen ja lasta leimaamaton! Sanavalinnat ovat tärkeitä: puhutaan ylipainosta, ei lihavuudesta.
Keskustelussa tulisi myös kartoittaa millä tavoin lapsen kummit ja isovanhemmat, sedät ja tädit saataisiin aktivoitua rohkaisemaan ja tukemaan pikku laihduttajaa ja hänen perhettään. Meidän mielestämme parhaan lopputuloksen saa ottamalla suvun mukaan. Jo kauan aikaa sitten tiesivät afrikkalaiset sanoa: "lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä". Miksi tämä ei voisi olla totta myös ylipainon tarjoamassa haasteessa?
Olennaisinta on rikkoa perheiden eristyneisyyden kaava. Nökötetään siellä omassa kodissa, tiukasti pidetään huolta "yksityisasioista", aivan kuin painonnousu olisi häpeä, jota pitää salailla. Mikäli painonpudotukseen ei saa tukijoukkoa mukaan, niin ei se myöskään onnistu. Perheet monesti antavat terveydenhuollon ammattilaisten sanojen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Mielipiteitä asiasta kaivataan. Kuten jo todettu, tämä kokonaisvaltainen malli on kehittynyt useiden vuosien aikana kerätystä tiedosta.
Lapsen kouluterveystarkastuksessa havaitaan ylipaino. Mikäli se on pieni ylipaino, niin asiasta riittää vanhemmille kirjoitettu muistutuslappu. Mikäli se on huomattava, on lapsen vanhemmat kutsuttava koululle keskustelemaan asiasta ensin yksin terveydenhoitajan ja/tai lääkärin kanssa, ja seuraavaan keskusteluun otetaan lapsi itse mukaan.
Hoitosuunnitelmamme poikkeaa tavanomaisesta siinä, että uskomme KOKONAISVALTAISEN LAPSEN YMPÄRISTÖN KARTOITTAMISEN avun antajien saamiseksi olevan olennaista tulevan painonpudotuksen ja painonhallinnan kannalta. Keskusteluissa on kartoitettava lapsen lähisuku ja mahdollisesti myös naapurit, harrastustoiminnan johtajat yms. Ajatuksena on antaa viesti: "sinusta välitetään - muutkin kuin vanhemmat".
Mikäli lapsen ylipaino on huomattavaa, on sen poistamiseen mahdollisesti värvättävä myös luokkatoverit ja luokkatovereiden vanhemmat. Yhdessä tekemisen ilo tuo onnistumisen elementtejä. Lähes jokaisessa koulussa on nykyisin toimiva, vilkas vanhempainyhdistysväki. Meidän mallissamme vanhempainyhdistys alkaa luokkaretkien yms. järjestelyn LISÄKSI vastata myös lasten arjesta koulupäivän jälkeen.
Ylipainoisen lapsen vanhempia voidaan tukea. Vanhempainyhdistys luottamushenkilöineen (puheenjohtaja yms.) voivat olla merkittäviä tuen antajia lapsen laihdutusprojektissa, mikäli vain annamme tietoa asiasta. Ei olisi liikaa jakaa moniste esim. lapsi Niemisen painotilanteesta. Tietysti tiedonannon olisi oltava hyvin asiallinen ja lasta leimaamaton! Sanavalinnat ovat tärkeitä: puhutaan ylipainosta, ei lihavuudesta.
Keskustelussa tulisi myös kartoittaa millä tavoin lapsen kummit ja isovanhemmat, sedät ja tädit saataisiin aktivoitua rohkaisemaan ja tukemaan pikku laihduttajaa ja hänen perhettään. Meidän mielestämme parhaan lopputuloksen saa ottamalla suvun mukaan. Jo kauan aikaa sitten tiesivät afrikkalaiset sanoa: "lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä". Miksi tämä ei voisi olla totta myös ylipainon tarjoamassa haasteessa?
Olennaisinta on rikkoa perheiden eristyneisyyden kaava. Nökötetään siellä omassa kodissa, tiukasti pidetään huolta "yksityisasioista", aivan kuin painonnousu olisi häpeä, jota pitää salailla. Mikäli painonpudotukseen ei saa tukijoukkoa mukaan, niin ei se myöskään onnistu. Perheet monesti antavat terveydenhuollon ammattilaisten sanojen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Mielipiteitä asiasta kaivataan. Kuten jo todettu, tämä kokonaisvaltainen malli on kehittynyt useiden vuosien aikana kerätystä tiedosta.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Vanhemmat on saatava mukaan "tekoina". Tuttava perhe lahjoi lastaan karkein ja jäätelöin joka kauppareissulla. Kotona lapsi ei voinut noudattaa ruoka"kuria" koska vanhemmat sen aina "mursivat". Vasta aikustuttuaan lapsi kovalla tahdonvoimallaan pystyi aloittamaan ruokavalion noudattamisen. (Saman ylen syötön kohteena on nyt koira). Kotitaloutta/ruuanlaittoa tulisi lisätä kouluihin, tehveellistä mutta myös maistuvaa. Rasva vapautettava pannasta. Hiilihydratteja, kakkuja ym leivoksia vähennettävä. Lihavia lapsia ei saa syylistää, useimmiten he ovat uhreja. Onnea yritykselle.
kyllä se niin on että lihava lapsi on uhri. vanhempiensa ajattelemattomuuden ja laiskuuden uhri.
KKuullostaa hvältä se ajatus että lapsen laihdutukseen otettaisiin mukaan "koko kylä"! joskus nimittäin vanhempien voimat ei riitä eikä ole osaamista mutta tilanne voi muuttua jos esim naapureitakin on jo koulusta valistettu siitä että naapurissa on lihava lapsi joka tarvitsee TUKEE!!!!!!!!!!!!!!! ja siis perhe myös tietysti
ohjelma, mikali tarkoituksena on luoda neuroottisia lihavia lapsia. Pelkkia lihavia on jo paljon.
Tuollainen jumalaton ohjelma ei luo muuta kuin arvaamattoman maaran huomiota lihavaan lapseen, jonka itsetunto on todennakoisesti jo muutenkin olematon.
"Muistutuslappu vanhemmille" Ihan mun selkapiita karmii.
Viesti, jonka lapsi saa ei suinkaan ole, etta hanesta valitetaan vaan ihan painvastoin.
Erinomainen malli holhousyhteiskunnalle ominaisesta mielenhairioiden luomisesta.
Minulla asustaa naapurissa lihava vekara. Ei minusta tuossa ohjelmassa mitääm vikaa ole. Katsos, kokemukseni mukaan suurin osa lihavista lapsista on jo jollain tavalla 'pielessä' siis mielenterv. mielessä. Ongelmia on. Lisähuomio ei niitä pahenna vaan voi vaikka parantaa, mistäs sen tietää. Oleppa rehellinen ja sano auttaa ko se mitään että ongelnalta suljetaan silmät kuten nyt tehdään?
Meillä naapuriston lihava lapsi on lihavan perheen lihava jäsen, vanhemmat lihavia ja nyt myös pikkusisko joka ennen ei ollutkaan. auttaisin itse mielelläänjos voisin. Lähtisin mukaan tämmöisene ohjelmaankin jos on tarvis!
lahtisit niin. Ja moni muukin. Holhoamaan ja kertomaan jollekin toiselle miten elaa tama elama. Jokainen tassa nyky-yhteiskunnassa tietaa ylipainon syyt ja seuraukset, myos sen mita pitaa tehda paastakseen eroon ylipainosta.Tietoa on saatavilla kiusaksi asti. Ei siihen tarvita mitaan kyla-yhteiskunnan tekopyhia kotipsykologeja apuun. On jokaisen oma asia miten itsensa ja lapsensa hoitaa.
Joku viisas jo kauan sitten sanoi "Leben und leben lassen". Mina haluan mieluummin tehda nain kuin puuttua toisten asioihin.
Onko sinulla muutakin elamaa kuin toisten lihojen tarkkailu?
mitä sinä olet valmis tekemään tuon lapsen hyväksi? Miten sinä ajattelit edistäväsi lihavan lapsen perheen hyvinvointia ? Ehkä tuomioitten jako ei ole kovinkaan erinomainen keino toimia, vai onko mielestäsi?
Lihavuuden syitä on monia, se on ikäänkuin seuraus enemmän kuin syy. Mitä sellaisia asioita sinä tiedät olevan, jotka aiheuttavat liiallisen syömisen tarvetta?
Jos tämmöinen ohjelma on oikeasti tekeillä ja tietoa hateen, niin sen uskaltaa tuoda esiin ihan tutkijoiden omilla nimillä. Jos siihen ei kykene, niin moisen aiheen taakse on turha kätkeytyä.
Teidän pitäisi molempien olla titteleistä päätellen ammattikorkean käyneitä ja siellä on taatusti opetettu luotettavan tutkimuksen ja tiedon keräämisen perusteet ja siihen ei todellkaan kuulu nimetön tiedon keruu haastattelijoiden puolellta!
Olen aika sivullinen tässä aiheessa, mutta puutun tämän verran: kyselylomakkeet ja haastattelut ovat ihan mitat täyttävää tutkimisen tapaa yhdistyneenä tietysti tutkimuskirjallisuuteen. AMK-ihmiset ovat käytännön ammattilaisia, jotka eivät ole tutkimuksellisessa mielessä sellaista osaamisen tasoa kuin tiedeyliopistojen väki, mutta tämä tosiaan on ihan perusjuttu: haastattelut, kyselylomakkeet - joihin nimen omaan saa vastata anonyymisti.
Tiedän kyseisen kurssin käyneenä, että vastaukset voi antaa anonyymisti. Tiedän myös senkin, että rehelliset ja aidot kyselyt ja haastattelut kuuluu tehdä niin, että haastateltava tietää mm.kuka kysyy ja miksi.
Lihavuus pöyrsittävän suuri henkinen ja taloudellinen menetys lapsillesi, läheisillsi,
ystävillesi ja yhteiskunnalle.
Hyssyttelyn aika on ohi, ja nyt on toimittava
ja heti!
Tässä on mielestäni yksi parhaista malleista asian hoitamiseksi. Jonkun lihavan lapsen stressitason nousu ei ole mikään tappio tässä sodassa.
Vaimon työpaikalla mitattiin terveydenhoitajan toimesta painoindeksit.
Hän oli ryhmässään ainoa, joka läpäisi testin huomautuksitta.
Porukka piti kuitenkin epävirallisen oman indeksipalaverin, jossa vaimoani vaadittiin lihottamaan itsensä kuntoon.
Lihava on tyhmä, ja vieläpä erittäin merkitsevästi.
Perustelu-> Tämä kirjoitus on typerä ja tyhmä, sen kirjoittajan täytyy olla typerä-> eli siis lihava. Suora johdatus teoriastasi.
Lihavat elävät valheellisessa ahmimismaailmassa koko ajan. Ei koskaan lihavaa töihin, kaikki muu paitsi pääasia on valehtelua.
Tosi typerää tekstiä. Täytyy tyhjää kolista tollainen pääkoppa (tai on yhteydet todella katkenneet)
Kerro vielä lihavien kuskaamisista sinun kohdallasi.
Kenet mahdollisuudet terveelliseen elämään ja liikuntaan itsesi lisäksi pilaat,
kuskaamalla heitä menoihinsa?
Mitä suomenkieltä nämä lauseet on? On pantu sanoja pötköön mitä sylki suuhun tuonut?
LIHAVA=TYHMÄ.
pääasia hukassa taas!
Joku laiha tarvitaan taas että päästään asiaan
Vastatkaa joku laiha nyt olkaa hyvä!
Heti heräsi kysymys, että kun tekstissä puhuttiin "pikku laihduttajasta". Miksi oletetaan automaattisesti, että lapsi itse ymmärtää ongelmansa ja haluaa alkaa laihduttamaan? Sisarellani on 11-vuotias poika joka on pienestä asti ollut kovasti ruuan perään, etenkin rasvaisen ja lihottavan sellaisen (juustot, makkara jne). Lapsen vanhemmat ovat hieman ylipainoisia, sisarukset ovat erittäin hoikkia. (Jos vanhemmat ovat lihavia, eikä heidänkään suhteensa ruokaan ole "terve" niin eikö silloin lapsenkin ylipainoon ole vaikeampi puuttua? Kyllähän he tietävät, että heidän lapsensa ylipaino johtuu samasta asiasta kuin heidän omansakin. Miten tuputtaa lapselle kevyttä ruokaa jos itse puputtaa sipsejä kaksin käsin?) Lapselle on yritetty kaikin keinoin kertoa ja valistaa, että ei söisi niin paljon jne. Poika ei halua lautaselleen mitään kasviksia jne, ei suostu sellaista syömään. Osaa tietysti itse ottaa kaapista ruokaa ja syödä, ja ostaa omilla rahoillaan herkkuja. Poika harrastaa kyllä liikuntaa jonkinverran. Ainut keino tietysti on, että ei osta kaappiin mitään lihottavaa. Asiaan olisi vain pitänyt puuttua aiemmin, tuon ikäisellä on jo oma tahto. Ruoka menee ulkonäön yms asioiden edelle, kun ei poika niin piittaa miltä näyttää (vielä).
Kirjotat, että poika ei koske kasviksiin, ei suostu sellaisia syömään. Suostuu kyllä, jos tarjolla ei yksinkertaisesti ole näitä makkaroita yms.
Kodeissa muutenkin kannattaisi vähän tehdä inventaariota siellä ruokakaapissa. Ne on varustettu kuin kolmannen maailmansodan varalle. On suklaata, on keksiä, on pakastimessa makkarat ja valmispizzat. Turha sitten ihmetellä miksi lapsi lihoo jos tällaista on tarjonta.
Vanhempien vain pitää jaksaa pitää huoli siitä, että lasta odottaa jääkaapissa terveellinen välipala. Ja ettei koti ole pullollaan näitä sipsejä yms.
Tietysti kyse on muuten koko perheen projektista. Jos vanhemmat ovat lihavia, niin heidän pitää hoitaa se viinerien puputtaminen vaikka työpaikallaan, jos eivät itse halua hoikistua. Lapsen terveydestä on kuitenkin kyse, joten vanhempien itsekkyydellä ei voi perustella sitä, ettei lapsi laihdu.
Viikkorahat ja muut kannattaa suosiolla jättää antamatta vaikeasti liikapainoiselle lapselle. Enkä tiedä tarvitseeko tavallinenkaan lapsi mitään viikkorahoja siitä hyvästä, että siivoaa oman huoneensa. Eiväthän isä ja äitikään saa mitään rahaa siitä, että laittavat ruoat ja siivoavat kotona yms. Hankinnoista on keskusteltava yksitellen ja parasta on, että vanhempi ostaa, ettei lapsi pääse viemään rahojaan Mäkkäriin.
Monessa tutkimuksessa on tultu tulokseen että lihavat nukkuvat liian vähän. Unitutkimus on osoittanut, että ihmisillä on jo perimänsä takia erilainen luontainen unenpituus (lyhytunisilla korkeintaan 6 tuntia yössä, pitkäunisilla vähintään 9 tuntia, tavanomainen unenpituus on siinä välissä). Jos pitkäuninen ei voi nyky-yhteiskunnassa nukkua töiltään/koululta 9h yö, uni jää liian lyhyeksi. Ennen vanhaan talviaikaan nukuttiin pitkään. Mentiin nukkumaan kun tuli piemeää, viimeistään klo 21 ja aamulla nukuttiin pitkään.
http://www.ktl.fi/portal/suomi/tietoa_terveydesta/elintavat/uni/unitutkimus_on_verraten_nuorta/
Mun 11-v. poika on ylipainoinen. Kaikkea on yritetty. Ylipaino varmaan saatais hoitoon jos pituutta tulisi, vaan kun ei tule. Kouluterkkari ja lääkäri pitää mua jo höyrähtäneenä. Tämän vuoden puolella pojalle on tullut pituutta tasan 1 cm. Miten saisin nämä ammattilaiset syttymään lisätutkimuksille vai huolehdinko vaan turhaan?
Lisäaineet ja hiilihyrdraatit ruuassa lihottaa.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2008/07/675840
Jos lapsi on ollut aiemmin normaalipainoin ja kasvaa nyt "maata pitkin" (kengänkoko kasvaa koko ajan) ja paino on nyt noussut ei miellestäni ole syytä huoleen. Terveelliset ruokatottumukset vain, ei missään nimessä mitään diettiä. Pituus kasvu tulee kun maatapitkin kasvu hidastuu.
Itse en todellakaan haluaisi kaikkien tietävän ylipainostani, ja jos olisin vanhempi, en haluaisi että muille vanhemmille laitettaisiin tehtäväksi olla tukena minun lapseni laihdutusta. Kuulostaisin huonolta vanhemmalta?
Ja jos olisin toisen 'tavallisen' lapsen vanhempi tuossa luokassa, en haluaisi että jotkut tulevat yksityiselämällään esim. lapsensa laihduttamisella häiritsemään meidän yksityiselämää.
Annettakoot kaikkien elää omaa elämäänsä, tuona ylipainoisena lapsena tuntisin itseni leimatuksi luokan laihduttajaksi! Varsinkin, jos koko luokka ja vielä heidän vanhemmat panostavat minua asiaan! Kamalaa se olisi. Luokan ylipainoinen laihduttaja, pahoja katseita joka suunnasta, etenkin ruokalassa. ''Eikö sun pitäis olla laihiksel?''
Itse haluaisin, että perheeni tukisi minua, ei koko luokka. Vaikka vain terveydenhoitaja ja perhe. Lapsena henkinen väkivalta luokissa juuri on niin yleistä, että luuletteko että tuo ylipainoiseksi laihduttajaksi leimattu ihminen pääsisi vähällä ja kaikella kunnioituksella läpi?
Ehei, luokasta löytyy aina ne inhottavat ihmiset.
Jokaisesta luokasta, mitä nuoremmille mennään sitä lapsellisempia ja loukkaavampia ihmiset ovat.
Eikä vanhempana kukaan lapsi halua, että kaikille laihoille luokkatovereilleni kerrotaan 'ylipainostani', laihduttaminen käydään mieluummin perheen/itsensä kanssa, ilman haukkuja ja halveksuntaa.
Voin sen kertoa, jos luokkamme 'paksu' rupeaisi laihduttamaan, saisi varmasti joka toinen päivä luokkamme suurisuulta jotain epämukavaa kommenttia, mitä saa jo nytkin lihavuudestaan ihan tarpeeksi.
Mun mielestä toi on huono keksintö.
Lasten pahoinpitely on rikos, jota ei voi hoitaa villaisella!
Kirjoitat: "Itse en todellakaan haluaisi kaikkien tietävän ylipainostani.."
Mutta siis hei! Jos lapsi on lihava, niin kyllähän kaikki jo TIETÄVÄT siitä lihavuudesta, ei sen sanominen ääneen siinä enää tilannetta huononna ainakaan. Läski on läskiä ja näkyvää - kaikki siinä luokassa näkee, kuka on läsö.
Ja monen mielestä lapsen lihottajat (feederit) ovat huonoja vanhempia, eikä senkään ääneen sanominen ole mikään paha juttu, se on yleinen mielipide ja ansaitse tulla julki.
Miksiköhän muuten suomalaiset vanhemmat ovat juuri näitä ryhdittömiä kaverivanhempia, jotka tukkii läsölapsen suun hampurilaisella? Kun katsoo esim. venäläisiä, romanialaisia yms. perheitä niin aniharvassa ovat superläskit siellä. Suomessa perheissä onkin jo pari sukupolvea XXL ihmisiä.
Tiedätte aivan liian vähän nykyisien lapsien elämästä ja tavoista.
Henkinen väkivalta nykyisten lapsien keskuudessa
on niin helvetin suurta, että tollasex leimatux tuleminen olis lihavalle lapselle syvempääkin helvettiä, kuin jo aikasemmin!
Vanhemmille hänen ruokavaliostaan pitäisi puhua, siinä on koko perheen ruokavalion muutos kyseessä, ei vain lapsen! Ei luokkatovereille pidä mennä kuuluttaa, heitä ei voisi vähempää kiinnostaa. Pienenä 5-15v. lapsien kaveruus-suhteet ovat todella pinnallisia, joten kiusatux tuleminen on välil nii helvetin pienest kiinni.
Toi olis lapselle vaa helvetin häpeällistä ja kiusallista, vaikka luokkatoverit ensin hyvin suhtautuiski, aikuiset ei kuitenkaan saa tietää mitä niiden seinien takana sit oikeest tapahtuu.
Nykyaikaset tollaset kuraattorit/psygologit tuntuu tietävän niin vähän, kaikki ei oo noin yksinkertaista.
Tämä teidän "kokonaisvaltainen" hoito-ohjelmanne vaikuttaa osaksi ihan hyvältä, eli se osa missä lapsen vanhemmat kutsutaan koululle keskustelemaan lääkärin kanssa. Minusta vielä parempi olisi tosin yhteistyö lääkärin, terveydenhoitajan, psykiatrin/psykologin, ravintoterapeutin sekä jonkinlaisen liikunnanohjaajan kanssa (jos mahdollista).
Lihavaa lasta hoitavan ryhmän tulisi keskustella lapsen vanhempien ja lapsen itsensä kanssa erikseen ainakin muutama kerta, ehkä myös sisarusten, ja sen jälkeen yhdessä lapsen ja vanhempien kanssa. Olisi hyvä, jos he voisivat esittää yksityiskohtaisen ohjelman lapsen terveyden edistämiseksi, aikataulun ruokailuille ja liikunnalle, jne.. Hyvin tärkeää olisi myös saada lapsi motivoituneeksi ja innostumaan asiasta. Lapselle tulisi voida tarjota tarpeisiin räätälöity paketti liikuntamahdollisuuksia, terapiaa, ynnä muita apukeinoja, ja tehdä ohjelma mahdollisimman helpoksi myös vanhempien kannalta.
Vanhempia voisi kannustaa puhumaan asiasta myös sukulaisille, mutta sukulaisten raahaaminen terveydenhoitajan juttusille on kyllä melko kaukaahaettua mielestäni. Riippuu tietysti kuinka läheisiä he ovat, ja miten paljon tekemisissä onko heillä mahdollisesti omien lasten kanssa samoja ongelmia. Harvemmin nykyaikana sukulaiset kuuluvat lasten arkipäivään, mummon luona käydään jouluna ja serkkuja tavataan kesälomalla ehkä.. (Poikkeuksiakin varmasti kyllä löytyy.) Naapurien jututtaminen on samasta syystä aivan naurettava idea. Ymmärrän kyllä idean, jos sukulaiset ja/tai naapurit ovat todella läheisiä, mutta hyvänpäiväntutuille on täysin turha lähteä toitottamaan lapsen ongelmia. Haloo! Kuka edes lähtisi naapurin lapsen koululle keskustelemaan ylipainosta, jos ei välttämättä edes tiedä lapsen nimeä???
Kaikki nämä ovat kuitenkin vielä joissakin tapauksissa toteutettavia ja jopa ihan hyviä ideoita, mutta luokkatoverien ja näiden vanhempien sotkeminen asiaan on täysin idioottimainen keksintö. Ainoastaan sadistinen sosiopaattijulmuri joka ei ole itse koskaan ollut grammaakaan ylipainoinen voisi edes harkita asiaa. Tietysti jos haluat, että lihava lapsi leimataan läskiksi loppuiäkseen koulutoveriensa keskuudessa on aivan mahtava ajatus kertoa laihdutuksesta luokkakavereille! Samalla tietysti pidetään huolta, että koko koulu tietää että lapsi vanhempineen käy terveydenhoitajan luona puhumassa aiheesta, ja lapsen paino kirjoitetaan isolla taululle joka aamu. Lasten lihavuus poistuu tilastoista nopeammin kuin osaatte arvata, kun 11-vuotias Liisa oppii viiltämään ranteet auki ja 14-vuotias Pekka löytää ukin metsästysaseen. Mission accomplished!
Kummasti katosivat tutkimusihmiset. Tämäkin jo kertoo hyvin pohjustetusta vedätyksestä.
Että luokkatoveit ja niiden vanhemmat! Voiko lapsi Niemistä enää enempää nöyryyttää? Mielenterveys menetetään jo aivan pienenä.