Ne kaikki kirjoittaa täällä
kauniita sanoja:
Rakas.
Rakkaani.
Armaani.
Muruni,
Minun Oma.
Pupuliini.
Söpöliini.
Kultaseni.
Luen niitä kateudella.
Ne osaa kirjoittaa.
Niillä on joku jolle kauniit sanansa osoittaa.
Ne kertoo arkipäivän pienistä sattumuksista.
Tai suurista tunteiden käänteistä.
Ne osaa, ne osaa
rakastaa ja kirjoittaa.
Ne ei kait ole särkyneet,
hajonneet, rikkoutuneet.
Turhaan kylmissä tuulissa tarponeet.
Rakkautta rehellistä odottaneet.
Minäkin kirjoitan
Kirjoitan sinulle sydämeni Mies
Mies kaikista jumalaisin ja julmin.
Haluaisin kirjoittaa rakas.
En voi, en kuitenkaan saa.
Ei tämä ole rakkautta oikeaa.
Vaan tunnetta toisenlaista,
Rajua, kahlitsevaa.
Ei sijaa herkälle hellyydelle
-milloinkaan-
Sielun paloa vain.
Siltikin tunnen vahvasti niin.
En vaihtaisi tätä suuriin,
kauniina kukkiviin sanasiin.
Saan tuntea, se riittäköön.
Miks onnentaivaita tavoittelisin.
Taivaat on muita varten.
Muistatko Machoni mun,
kun kerroin;
Ihan sama mitä tunnen.
Hyvää tai pahaa.
Rinnassa riemu tai tuska
Tärkeintä vain että tunnen taas.
Sillä vuosia kuljin tuntematta mitään.
Tyhjässä samosin.
Viimein tulit ja syliisi hait.
Paljon tenhoa, taikaa, tuhoakin
välillämme kulki.
Ei tullut hellää, herkkää, hyvää hetkeä.
Tuli tunne rajuista rajuin, mieletön, vangiksi ottava.
Sitä saan yhä tuntea vaan
En siitä Ikinä luopuiskaan.
Joskus toivon silti, että minäkin,
sen sanan, sen yhden sanan, edes hiljaa,
henkäisten salaa korvaasi kuiskata saan.
Sen sanan, joka meille ei kuulu,
Joka, muiden tarinoihin sopii vain.
-------------------------------------------------
No niin, tämän sekametelisopan selventämiseen otetaan ohjeita vastaa. Esim. siitä miten rivijako olis pitänyt tehdä.
kauniita sanoja:
Rakas.
Rakkaani.
Armaani.
Muruni,
Minun Oma.
Pupuliini.
Söpöliini.
Kultaseni.
Luen niitä kateudella.
Ne osaa kirjoittaa.
Niillä on joku jolle kauniit sanansa osoittaa.
Ne kertoo arkipäivän pienistä sattumuksista.
Tai suurista tunteiden käänteistä.
Ne osaa, ne osaa
rakastaa ja kirjoittaa.
Ne ei kait ole särkyneet,
hajonneet, rikkoutuneet.
Turhaan kylmissä tuulissa tarponeet.
Rakkautta rehellistä odottaneet.
Minäkin kirjoitan
Kirjoitan sinulle sydämeni Mies
Mies kaikista jumalaisin ja julmin.
Haluaisin kirjoittaa rakas.
En voi, en kuitenkaan saa.
Ei tämä ole rakkautta oikeaa.
Vaan tunnetta toisenlaista,
Rajua, kahlitsevaa.
Ei sijaa herkälle hellyydelle
-milloinkaan-
Sielun paloa vain.
Siltikin tunnen vahvasti niin.
En vaihtaisi tätä suuriin,
kauniina kukkiviin sanasiin.
Saan tuntea, se riittäköön.
Miks onnentaivaita tavoittelisin.
Taivaat on muita varten.
Muistatko Machoni mun,
kun kerroin;
Ihan sama mitä tunnen.
Hyvää tai pahaa.
Rinnassa riemu tai tuska
Tärkeintä vain että tunnen taas.
Sillä vuosia kuljin tuntematta mitään.
Tyhjässä samosin.
Viimein tulit ja syliisi hait.
Paljon tenhoa, taikaa, tuhoakin
välillämme kulki.
Ei tullut hellää, herkkää, hyvää hetkeä.
Tuli tunne rajuista rajuin, mieletön, vangiksi ottava.
Sitä saan yhä tuntea vaan
En siitä Ikinä luopuiskaan.
Joskus toivon silti, että minäkin,
sen sanan, sen yhden sanan, edes hiljaa,
henkäisten salaa korvaasi kuiskata saan.
Sen sanan, joka meille ei kuulu,
Joka, muiden tarinoihin sopii vain.
-------------------------------------------------
No niin, tämän sekametelisopan selventämiseen otetaan ohjeita vastaa. Esim. siitä miten rivijako olis pitänyt tehdä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuule hyvä ystävä,ei tämä minun
mielestäni ole mikään sekametallisoppaa.
Jopa kaukana siitä.
On rivejä,jaksoja,välimerkkejä
- peijakas - juonikin vielä.
Aito tunne ja sanomisen "runollinen"
esitys riittää...ja eri lukijat
sen itsessään ratkaiskoot
kommenteillaan.
Jos tässä pirun raamatulliset
kieliopin kirjaset pitäis
vielä vierellä olla,ja pähkäillä
uskaltaako ja vielä miten
"arvoisalle raadille"...niin
sanonko mitä,vaikkakin pieni
kieliopin tuntemus on hyväksi.
Ainoastaan jos itse vapaasta
tahdostaan haluaa muuttaa
jotain kirjoittamiseen
liittyvää mm. tekniikkaa.
Ihmisen on tarpeeksi vahva
omana itsenään,kun aidoimmillaan
kirjoittaa omalla tyylillään
- säilyy itsenäinen ja aito
oma luonnollinen persoona.
Minä esim. olen tätä mieltä ollut
itsestäni ja olen edelleenkin.
Ellei omana itsenään kelpaa,niin
kannattanee siirtyä toisaalle
tai lopettaa.
Kirjoittamisiin.
kiits sanoistasi Dolan. Ei kai tuosta pyynnöstäni nyt vaan saanut väärää käsitystä? Toivon ettei. Haluasin vaan tietää toimiinko tuo noin ja miten sen olisi voinut jaksottaa. Onko edes runo lainkaan. Omana itsenäni toki ja omalla tavallanikin kirjoitan, mutta mielelläni, niin tosi mielelläni ottaisin myös vinkkejä vastaan.
Kiitos sinulle omasta mielipiteestäsi.
Hei - en saanut,sillä tiesin
mitä ajoit takaa ja minä
vastasin siihen
omalla tavallani.
Esim.itse olen luonut oman
tapani kuin tyylini.
Lähinnä oman kantapääni
että kokemuksieni myötä
olen oppinut sen missä
tällä hetkellä olen.
Toisinaan jostain saattaa
tarttua jotain pikku
juttuja ja oppia eri
vaiheiden kautta.
Mutta ketään en lähde sen
kummemmin neuvomaan,etten
aiheuttaisi mitään
pulmia,kun itsellänikään
tähän ole mitään mainittavaa
ammatillista koulutusta.
Sanotaan,että olen edellisestä
aktiivi jaksostani kehittynyt
entisestään,vaikka tietyt
pulmat askarruttavat toisinaan.
Pahinta tietenkin on mm.
sellainen novellimainen
ja romaani muotoinen rivi
kirjoitus...tavallaan
muoto kuin ehkä juuri
jaksottaminen ja rytmityskin
on huomioitava pitemmissä
runossa-selkeyden vuoksi.
Tietyt painotukset jotka
katsoo tärkeiksi,olisi
ehkä hyvä-painottaa-tietyin
kaltaisilla merkeillä
tai "eriyttämällä".
Monilla lienee omia tapojaan
tehdä runoja ja sommitelmiaan
- tärkein on kuitenkin-
runon henki kuin sanoma
jopa - timantilla-joka
henkii runon sydäntä.
Toivon- että löydät oman
tapasi kuin tyylisi ilmaisullesi,
jota voi aina itse kehittää
omaan haluamaansa suuntaan.
Yksi vaihtoehto tai lisänä
kirjallisuuspiirit ja arvostelu
palvelut,etäopisto...maksavat
tosin...Ja Runouden lukeminen.
Kaikkea hyvää eteenpäin Sinulle.
Hyökyy päälle.
Ja tyyntyy tyveneen.
Upeaa.
Tee niin kuin tunnet sen tulevan.
Älä oppeja kysele.
Ei Kivikään kysellyt.
Kirjoitti vaan.
Antoi palaa.
Ja kun kuoli kuin salaa.
Huomattii.
Hulluko oli tuo mies.
Vaikko liian viisas lie.
Kun noin kaunista.
Upeaa, vahvaa kirjoitti.
Kuka ties.
Niin sinäkin.
Anna leiskua.
Anna palaa.
Rakkauden tulella käpertyä salaa.
Ilman sanoja.
Tunne puhuu puolesta.
Lukija hakee elämyksiä.
Sukeltaa sisältöön.
Siinä on sen perintö.
Runouden.
Jokaisella on erilainen.
Uniikki.
Niin olla täytyykin.
Kiitos upeasta tunteikaasta runostasi.
ja syvää tunnetta tulvillaan. Neuvoa en osaa, kun runojen kirjoittamisenikin on vasta alkutaipaleella. Olen miettinyt asian niin, että runossa on oltava yksi ydinasia, muuten se kasvaa liian pitkäksi; ei ole enää runo. Loppusointuja joskus tulee, joskus ei, enkä sitäkään murehdi. Tärkeimpänä pidän sitä, että kun runo on valmis, se myös tuntuu valmiilta, niin että siihen ei missään tapauksessa ole halua lisätä mitään, eikä enää poistaakaan.
Tämä runosi oli tenhoava tarina, ja luin sen varmaan edes hengittämätää välillä. Ei sinulta puutu mielestäni mitään muuta kuin rohkeutta sanoa, mitä haluat.
Kanslaisopistot eivät ole kalliita paikkoja saada ammattilaisen tukea ja ohjausta, jos sellainen kiinnostaa.
...:))))))))...ja PUPULIINI...:))))
Ei runosi ole sitä! Jokainen meistä kirjoittaa omalla tyylillään, ja se saa kelvata.
Rakkausrunojen palstahan tämä on, ja siksi suurin osa runoista varmaan käsitteleekin Rakkautta :)
Omaa tai kuviteltua.
Ja kyllä tässä on varmaan menty rikki ja hajottu itse kukin...enemmän tai vähemmän. Voiko sitä sanoa "elämänrikkaudeksi" mene ja tiedä.
Minä myös pidin runostasi. Siinä oli paljon asiaa :)