hei!
olen 18 vuotias tyttö ja minulla on kauhea vauva kuume.Olen seurustellut poikaystäväni kanssa jo 3 vuotta ja 4kk ja muutimme kesän alussa yhteen asumaan.Poikaystäväni on minua nuorempi täyttää parin kuukauden päästä 18 vuotta.Vuosi sitten juoduin tekemään abortin koska en voinut siinä elämän tilanteessa saada lasta vaikka itse olisinmin halunnut.Nyt olisin omasta mielestä valmis tekemään lapsia.mutta en tiiä olenko vielä liian nuori siihen?Mietin,että miten sukulaiset ja muut ihmiset ottaisivat sen asian.
olen 18 vuotias tyttö ja minulla on kauhea vauva kuume.Olen seurustellut poikaystäväni kanssa jo 3 vuotta ja 4kk ja muutimme kesän alussa yhteen asumaan.Poikaystäväni on minua nuorempi täyttää parin kuukauden päästä 18 vuotta.Vuosi sitten juoduin tekemään abortin koska en voinut siinä elämän tilanteessa saada lasta vaikka itse olisinmin halunnut.Nyt olisin omasta mielestä valmis tekemään lapsia.mutta en tiiä olenko vielä liian nuori siihen?Mietin,että miten sukulaiset ja muut ihmiset ottaisivat sen asian.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nämä(kin) asiat on henk.kohtaisia. Eli joku on tuossa iässä - ja paljon myöhemminkin - liian nuori saamaan lapsia. Itse sain 1. lapseni 18v ja toisen 19v. Enkä kyllä ole katunut. Sain opiskeltuakin siinä samassa opintoni. Silloin sitä jaksoi ja oli energiaa. Tietysti isäkin oli mukana lasten hoidoissa kovasti. Itse olen aina ollut ns. vanha sielu, niin tämä oli minulle tosi hyvä juttu tuossa iässä. Kun ei ole esim. baarielämä jne koskaan pahemmin kiinnostanut. Ja kokemusta oli paljon lapsista ison perheen esikoisena. Mutta niin moni on vielä tuossa iässä lapsi.
Luulenpa, että niin kauan ainakin, kun sinä mietit mitä sukulaiset ja ystävät asiasta sanoisivat, ei kannata lasta tehdä. Kuulostaa sille että on vielä liian tärkeää mitä muut sinusta ajattelevat - joka on monesti nuoren ajatusmaailmaa, jolloin ei ole täysin kypsä itsenäisiin päätöksiin.
Ja toinen juttu joka kannattaa ottaa huomioon: antakaa arjen astua elämäänne ennen kuin alatte vauvoja hankkimaan. Sitä se ei vielä ole, jos olette vasta vähän aikaa asuneet yhdessä saman katon alla. Ehkä vuoden päästä kannattaa alkaa asiaa ajattelemaan, jos vielä silloinkin menee saman katon alla teillä hyvin. Ja silloinkin on hyvä miettiä, että mitä sitten JOS joskus tulee ero. Vaikka nyt ei sille tuntuisikaan, mutta silti sitä kannattaa ajatella. Haluaisitko silti lapsen juuri tässä kohtaa?
Mutta joka tapauksessa, suosittelen kohtuu nuorena (alle 25v) hankkimaan lapsen/lapset. Synnytysosastolla työskennellessäni sen näki, että nuoremmilla useimmiten se lastenhoito käy heti alusta lähtien näppärämmin kuin vanhemmilla ensisynnyttäjillä. Jotenkin se on paljon luonnollisempaa eikä turhia säikytä. Ja on enemmän voimia siihen yöheräilyihin jne. Eikä ole ehkä tullut niin piintyneitä tapoja elämäänsä, jossa on tarvinnut ajatella vain itseään.
"Nyt olisin omasta mielestä valmis tekemään lapsia.mutta en tiiä olenko vielä liian nuori siihen?Mietin,että miten sukulaiset ja muut ihmiset ottaisivat sen asian."
Tosiaan ei ehkä kannata ruveta lapsia hankkimaan jos tuollaiset asiat pyörivät mielessäsi..
Ja kirjoitit että SINÄ olisit valmis hankkimaan lapsen, entäpä poikaystäväsi??
Eiköhän hän ole ensimmäinen jonka kanssa sinun pitäisi asiasta keskustella...
vauvakuume tuossa iässä ja haaveilin vauvasta melkeen päivittäin. Mutta aina siellä takaraivossa oli se pieni epäilys, juurikin nuita ajatuksia, mitä vanhemmat sanoo,ollaanko valmiita, onko parisuhde varmasti kestävä tulet ja tappurat vuosikymmenien ajan. sitten kun olet varma niin olet aivan varma. sitä ei tarvitse miettiä, kun on oikeasti valmis:) jaksakaa odottaa ja pohtia asiaa.
No kiitä onneas et olet sentään 18.. Mä haluisin jo nyt lapsen mutta järki sanoo että amis ensin loppuun ja kun sen olen käynyt niin haluan vauvan
Mun mielestä lapsen teko on järkevintä kun on ollut jo töissä jonkun aikaa ja siinä sivussa säästää rahaa vauvan tarvikkeisiin jne.. vauvakuumeita tulee ja menee..
että kannattaa odottaa niin kauan, kunnes on täysin varma että on valmis ja että todella tahtoo lapsen.
Ja asiasta tietysti kannattaa sopia ensin sen poikaystävän kanssa.
Itse 19v. ja haluaisin todellakin sen lapsen ja olisin täysin valmis. Kihlattuni ei kuitenkaan ole vielä valmis, joten kunnioitan hänen päätöstään ja odottelen.
Toisaalta jos hän ei ole liian pitkään aikaan "valmis", niin alan epäilemaan muita syitä. Sitten pitää kai alkaa jo vihjailla. Koska oon aina sanonut että tahdon olla "nuori äippä"! :) eikä tosiaan jaksa kovin kauaa enää odotella kun tietää olevansa valmis =)