Minulla on uusi poikaystävä, jonka kanssa olemme tunteneet jo pari vuotta. Viimeiset puoli vuotta meillä oli jonkinasteista säätöä ja muutama päivä sitten päätimme alkaa seurustella. Välitän hänestä todella paljon, sillä hän on luotettava, ystävällinen, hauska ja kaiken lisäksi hyvännäköinen. Hänen seurassaan on helppo olla ja hän saa minut nauramaan. Täydellistä poikaystävämateriaalia siis.
Ongelma onkin minussa, sillä en osaa sitoutua pelkästään yhteen henkilöön - minulla on oikeastaan aina ollut säätöä vähintään kahden miehen kanssa yhtäaikaa. Ennen kuin aloimme seurustella, toinen miehistä, jonka olen tuntenut vasta muutamia kuukausia, sai pääni pyörälle totaalisesti. Juttumme oli täysin erilainen kuin poikaystäväni kanssa: se oli äärimmäisen intensiivinen, täynnä jännitystä ja kiihkeää seksiä. Kuitenkin opin myös tuntemaan hänet, sillä yhteydenpitomme oli niin tiivistä.
Kerroin toiselle miehelle joutuvani valitsemaan, sillä poikaystäväni halusi alkaa seurustella, mutta itse olin epävarma - en tiennyt mitä itse halusin, mutta toisaalta en tiennyt myöskään mitä mies oli minusta vailla. Tällöin mies sanoi haluavansa vain olla kanssani ja välittävänsä minusta enemmän kuin kenestäkään koskaan. Tunsin kuitenkin olevani poikaystävälleni tavallaan velkaa sen, että yrittäisimme seurustella, sillä aikaisemmilla sekoiluillani loukkasin häntä pahasti, ja yhteinen historiamme oli sen verran pitkä.
Poikaystäväni siis tietää toisesta miehestä, mutta hän ei tiedä koko totuutta. Todellisuudessa emme päätyneet sänkyyn vain kahta kertaa. Todellisuudessa olen epätoivoisen ihastunut mieheen ja tiedän, että hänkin on minuun. Kun kerroin miehelle valinnastani, hän suuttui (ymmärrettävästi), kertoi vihaavansa minua ja toivotti hyvät loppuelämät. Itkin koko illan, kaduin valintaani järjettömästi. Yöllä mies ilmestyi ikkunani taakse. Kun näin hänet siinä, kaikki muu sumeni ja poikaystäväni unohtui, juoksin ulos ja halasimme pitkään. Hän pyysi anteeksi ja kertoi ikävöineensä minua. Vietimme yön yhdessä harrastaen kiihkeämpää ja tunteikkaampaa seksiä kuin ikinä ennen.
Aamulla tajusin pettäneeni, mutta se ei kuitenkaan haitannut - olin jälleen väleissä ihastukseni kanssa. En kadu sitä, mitä välillämme tapahtui, mutta en ole teostani ylpeä. En haluaisi loukata poikaystävääni enää. En myöskään ole enää varma tunteistani häntä kohtaan, sillä toinen on ajatuksissani koko ajan. Poikaystävän halailu ja suutelu tuntuu velvollisuudelta ja hänen jatkuvat hellyydenosoituksensa ahdistavat ja ärsyttävät. Tiedän tekeväni väärin poikaystävääni kohtaan, mutta en voi tunteilleni mitään. Haluan ainoastaan olla tuon ihastukseni kanssa.
Ymmärrän, että ihastukseni ja minun juttu on ihan eri asia verrattuna suhteeseen, jossa seurustelu alkaa vuosien tuntemisen jälkeen. En vain tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Pääni on aivan pyörällä ihastuksen takia ja ajatus välien katkaisemisesta ahdistaa ja itkettää. Luonnollisesti myös ihastukseni kärsii tilanteesta. Satuttaisin poikaystävääni jättämällä hänet heti seurustelun alettua. Tämä tilanne on ihan mahdoton, eikä tästä taida päästä luikertelemaan ulos ilman, että joku kärsii.
Kertokaahan minulle neuvoja ja ajatuksianne tilanteestani. En halua enää jatkaa tällaista.
Ongelma onkin minussa, sillä en osaa sitoutua pelkästään yhteen henkilöön - minulla on oikeastaan aina ollut säätöä vähintään kahden miehen kanssa yhtäaikaa. Ennen kuin aloimme seurustella, toinen miehistä, jonka olen tuntenut vasta muutamia kuukausia, sai pääni pyörälle totaalisesti. Juttumme oli täysin erilainen kuin poikaystäväni kanssa: se oli äärimmäisen intensiivinen, täynnä jännitystä ja kiihkeää seksiä. Kuitenkin opin myös tuntemaan hänet, sillä yhteydenpitomme oli niin tiivistä.
Kerroin toiselle miehelle joutuvani valitsemaan, sillä poikaystäväni halusi alkaa seurustella, mutta itse olin epävarma - en tiennyt mitä itse halusin, mutta toisaalta en tiennyt myöskään mitä mies oli minusta vailla. Tällöin mies sanoi haluavansa vain olla kanssani ja välittävänsä minusta enemmän kuin kenestäkään koskaan. Tunsin kuitenkin olevani poikaystävälleni tavallaan velkaa sen, että yrittäisimme seurustella, sillä aikaisemmilla sekoiluillani loukkasin häntä pahasti, ja yhteinen historiamme oli sen verran pitkä.
Poikaystäväni siis tietää toisesta miehestä, mutta hän ei tiedä koko totuutta. Todellisuudessa emme päätyneet sänkyyn vain kahta kertaa. Todellisuudessa olen epätoivoisen ihastunut mieheen ja tiedän, että hänkin on minuun. Kun kerroin miehelle valinnastani, hän suuttui (ymmärrettävästi), kertoi vihaavansa minua ja toivotti hyvät loppuelämät. Itkin koko illan, kaduin valintaani järjettömästi. Yöllä mies ilmestyi ikkunani taakse. Kun näin hänet siinä, kaikki muu sumeni ja poikaystäväni unohtui, juoksin ulos ja halasimme pitkään. Hän pyysi anteeksi ja kertoi ikävöineensä minua. Vietimme yön yhdessä harrastaen kiihkeämpää ja tunteikkaampaa seksiä kuin ikinä ennen.
Aamulla tajusin pettäneeni, mutta se ei kuitenkaan haitannut - olin jälleen väleissä ihastukseni kanssa. En kadu sitä, mitä välillämme tapahtui, mutta en ole teostani ylpeä. En haluaisi loukata poikaystävääni enää. En myöskään ole enää varma tunteistani häntä kohtaan, sillä toinen on ajatuksissani koko ajan. Poikaystävän halailu ja suutelu tuntuu velvollisuudelta ja hänen jatkuvat hellyydenosoituksensa ahdistavat ja ärsyttävät. Tiedän tekeväni väärin poikaystävääni kohtaan, mutta en voi tunteilleni mitään. Haluan ainoastaan olla tuon ihastukseni kanssa.
Ymmärrän, että ihastukseni ja minun juttu on ihan eri asia verrattuna suhteeseen, jossa seurustelu alkaa vuosien tuntemisen jälkeen. En vain tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Pääni on aivan pyörällä ihastuksen takia ja ajatus välien katkaisemisesta ahdistaa ja itkettää. Luonnollisesti myös ihastukseni kärsii tilanteesta. Satuttaisin poikaystävääni jättämällä hänet heti seurustelun alettua. Tämä tilanne on ihan mahdoton, eikä tästä taida päästä luikertelemaan ulos ilman, että joku kärsii.
Kertokaahan minulle neuvoja ja ajatuksianne tilanteestani. En halua enää jatkaa tällaista.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Älä jatka. Vaan kasva aikuseks.
Ota se ihastus, sen kanssa tunteenne ovat molemminpuoliset. Ainakin tämän hetken. Voithan sitten pettää sitä jonkun kanssa, jos niin käy.
Satutat poikaystävääsi jättämällä hänet, mutta eipä teillä vaikuttaisi onnellista tulevaisuutta olevan. Satuttaisit joka tapauksessa jompaakumpaa näistä miehistä sekä vielä itseäsi. Joten mene sydämesi mukaan, ihastuksesi kanssa. Et ole velvollinen tuntemaan enemmän toista kohtaan vain tuntemanne pidemmän ajan vuoksi.
Toi on todella hankala tilanne. Itelläni oli kans tollanen valinta tilanne ja sillon päätin alkaa nykysen kanssa mutta edelleenki 9 kk:n seurustelun jälkeen ajattelen sitä toista miestä. Kaikki menee hyvin nykysen poikaystävän kanssa, olen onnellinen, aina siihen asti kunnen tapaan jossain sen toisen miehen. Pasmat menee ihan sekasin. En todellakaan tiedä mitä pitäis tehdä. Rakastan kumpaaki vaik luulis ettei ole mahdollista. Mut sun tilantees kuulostaa jotenkin siltä että tosiaan ehkä pitäisin ottaa se ihastus? loukkaat poikaystävääsi vaan enemmän jos jatkat pidemopään tollasta.
Mie oon sitä mieltä että toisilla on iso sydän toisilla aivot =)
Sulla vissiin sydän =D mulla on ollut vähän samanlaisia tilanteita elämän varrella.
Siis jos olet vasta alkanut seurustelemaan, ei sulla mitään velvollisuuksia ole poikaystävääsi kohtaan, minää jättäisin ja menisin sydämen mukana.. kyllähän sekin ihastus varmaan lopahtaa, mut elämä on!
"Säälistä" toisen kanssa oleminen on aika syvältä, tiedän tunteen..
Mut mieti jos jättäisit poikakaveris kaipaisitko sittekin häntä..? Jos et niin ehkä tiedät jo mitä tehdä..
Tilannetta edelleen hankaloittaakin se, että olen 100% varma siitä, että kaipaisin poikaystävääni. En kuitenkaan usko, että kaipaisin häntä poikaystävänä vaan ystävänä, jolle voi puhua lähestulkoon kaikesta.
Etkö voi puhua myös hänen kanssaan, kaikesta?
Itseasiassa kyllä voin. Mutta mielelläni pitäisin tämän poikaystäväni myös elämässäni, ystävänä.
Tässä se nyt taas nähdään millasia likat on. "ei ole mitään velvollisuutta"... Kyllä minusta sen verta on velvpollisuuksia ettei pidä joko alkaa lainkaaan seurusatelemaan tai sitten pitää olla satuttamatta sitä jonka kanssa seurtiustelee.
Mut joillekin likoillehan se tuntuu olevan yhdentekevää tuleeko satutettua toista kunhan vaan itsellä on oikeus hypätä ties monen eri tyypin luona.
Ja sitten ihmetellään kun huoraksi sanotaan..
poikakaveri ajoossa, ettei juttu mene liian pitkälle! silloon on vaikeempi erota!