Vannoa vaiko vakuuttaa?
Joka vuosi noin 40 prosenttia maamme nuoresta ikäluokasta joutuu valitsemaan, vannooko ”kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan nimeen” vaiko ”kunnian ja omantunnon kautta”. Tämmoinen valinta pitää jokaisen varusmiehen tehdä perinteisen alokasajan päättyessä, jolloin annetaan sotilasvakuutus tai vannotaan sotilasvala.
Kuinka reilu ja vapaa on valinta noiden kahden vaihtoehdon välillä? Uuden lain ja asetuksen mukaan vaihtoehdot ovat tasa-arvoisia ja valinta täysin vapaa. Toisaalta ns. kirkollisella työllä on Puolustusvoimissa vanhva asema ja vahvat perinteet. Vuosikymmeniä organisaatio on käytännössä asettanut uskonnollisen valan etulyöntiasemaan aiemmin tarjolla olleeseen ns. juhlalliseen vakuutuksen verrattuna.
Lähetin asiasta kirjeen pääesikuntaan, ja sieltä saamani vastauksen perustella tilanne on periaatteessa tasa-arvoinen, mutta silti kytännössä ei välttämättä ole aivan reilu ja vapaa.
Kiitettävää vastauksessa olivat muun muassa seuraava: ”Puolustusvoimissa suhtaudutaan tasapuolisesti siihen, valitseeko henkilö sotilasvalan vai sotilasvakuutuksen.”; ”Yleisenä päämääränä on järjestää molemmista tilaisuuksista tasa-arvoiset ja yhtä juhlalliset, riippumatta siitä vannotaanko sotilasvala vai annetaanko sotilasvakuutus.”; ”Molemmat tilaisuudet pidetään esilukijan sanelun mukaan joukon komentajan ja lipun edessä paraatipuvussa. Useimmiten tilaisuudessa esiintyy myös sotilassoittokunta.”
Menettelystä valaa vannottaessa ja vakuutusta annettaessa onkin säädetty Valtioneuvoston asetuksessa asevelvollisuudesta (1443/2007, 13 §): ”Sotilasvala vannotaan ja sotilasvakuutus annetaan joukko-osaston tai sitä vastaavan joukon komentajan edessä sekä valantekotilaisuuteen tai vakuutuksenantotilaisuuteen järjestyneen joukon ja sen lipun läsnä ollessa.”
Toisaalta vastauksesta ilmeni, että Yleinen Palveluohjesääntö näyttää suhtautuvan epäsymmetrisesti sotilasvakuutukseen ja sotilasvalaan. Sotilasvakuutuksen antajat saatetaan panna seuraamaan uskonnollista valaa ja siihen mahdollisesti liittyvää joukkorukoiluttamista. Rukoilu saattaa sisältyä myös paraatiin, jonka pitäisi kuitenkin olla yhteistä ohjelmaa.
Vastauksesta myös ilmeni, että pakolliseen valintaan alokkaita johdatellaan ”valaoppitunnilla”, jonka saattaa pitää sotilaspastori. Armeijan palkkaamat ja sotilasarvon omaavat kirkolliset työntekijät pitävät myös muita oppitunteja.
Toisaalta monissa joukko-osastoissa on kuitenkin jo selvästi pyritty sotilasvakuutuksen ja sotilasvalan tasa-arvoiseen ja yhtäläiseen juhlistamiseen, ja kummatkin osallistuvat yhteiseen paraatiin ja ohimarssiin.
Tilanne ei ole smanlainen kaikkialla...??
Joka vuosi noin 40 prosenttia maamme nuoresta ikäluokasta joutuu valitsemaan, vannooko ”kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan nimeen” vaiko ”kunnian ja omantunnon kautta”. Tämmoinen valinta pitää jokaisen varusmiehen tehdä perinteisen alokasajan päättyessä, jolloin annetaan sotilasvakuutus tai vannotaan sotilasvala.
Kuinka reilu ja vapaa on valinta noiden kahden vaihtoehdon välillä? Uuden lain ja asetuksen mukaan vaihtoehdot ovat tasa-arvoisia ja valinta täysin vapaa. Toisaalta ns. kirkollisella työllä on Puolustusvoimissa vanhva asema ja vahvat perinteet. Vuosikymmeniä organisaatio on käytännössä asettanut uskonnollisen valan etulyöntiasemaan aiemmin tarjolla olleeseen ns. juhlalliseen vakuutuksen verrattuna.
Lähetin asiasta kirjeen pääesikuntaan, ja sieltä saamani vastauksen perustella tilanne on periaatteessa tasa-arvoinen, mutta silti kytännössä ei välttämättä ole aivan reilu ja vapaa.
Kiitettävää vastauksessa olivat muun muassa seuraava: ”Puolustusvoimissa suhtaudutaan tasapuolisesti siihen, valitseeko henkilö sotilasvalan vai sotilasvakuutuksen.”; ”Yleisenä päämääränä on järjestää molemmista tilaisuuksista tasa-arvoiset ja yhtä juhlalliset, riippumatta siitä vannotaanko sotilasvala vai annetaanko sotilasvakuutus.”; ”Molemmat tilaisuudet pidetään esilukijan sanelun mukaan joukon komentajan ja lipun edessä paraatipuvussa. Useimmiten tilaisuudessa esiintyy myös sotilassoittokunta.”
Menettelystä valaa vannottaessa ja vakuutusta annettaessa onkin säädetty Valtioneuvoston asetuksessa asevelvollisuudesta (1443/2007, 13 §): ”Sotilasvala vannotaan ja sotilasvakuutus annetaan joukko-osaston tai sitä vastaavan joukon komentajan edessä sekä valantekotilaisuuteen tai vakuutuksenantotilaisuuteen järjestyneen joukon ja sen lipun läsnä ollessa.”
Toisaalta vastauksesta ilmeni, että Yleinen Palveluohjesääntö näyttää suhtautuvan epäsymmetrisesti sotilasvakuutukseen ja sotilasvalaan. Sotilasvakuutuksen antajat saatetaan panna seuraamaan uskonnollista valaa ja siihen mahdollisesti liittyvää joukkorukoiluttamista. Rukoilu saattaa sisältyä myös paraatiin, jonka pitäisi kuitenkin olla yhteistä ohjelmaa.
Vastauksesta myös ilmeni, että pakolliseen valintaan alokkaita johdatellaan ”valaoppitunnilla”, jonka saattaa pitää sotilaspastori. Armeijan palkkaamat ja sotilasarvon omaavat kirkolliset työntekijät pitävät myös muita oppitunteja.
Toisaalta monissa joukko-osastoissa on kuitenkin jo selvästi pyritty sotilasvakuutuksen ja sotilasvalan tasa-arvoiseen ja yhtäläiseen juhlistamiseen, ja kummatkin osallistuvat yhteiseen paraatiin ja ohimarssiin.
Tilanne ei ole smanlainen kaikkialla...??
Vastaukset 4
Vanhimmat
sotilasvakuutuksen antajat järjestettiin meillä muotoon siten että ne marssivat ennen rukoilutilaisuutta ja valan vannomista omassa osastossa antamaan sen sotilasvakuutuksen. Se suoritettiin yhtäaikaa eripaikassa ja yllättäen... Molemmista tuli jääkäreitä.
Käytännössä toimenpiteet ei juurikaan eroa ja samanpa tuo tekee, mut kyse onki asennoitumisesta ja omasta arvomaailmasta.
Tuo vaikuttaa olevan suurin piirtein ok, ainakin oikeasuuntaista... Mutta miksi "yllättäen"? Eikö asia olisi pitänyt selostaa etukäteen?
Ja tiesivätkö omaiset paikan etukäteen, jos asiaan liittyi ohimarssi tms. julkisita osuutta? Yleisössähän on usein omaisiakin?
Missä päin tuo mahtoi olla?
:D Sen suhteen että vannopa valan tai vakuutti, niin tulos oli sama.. Jääkäreitä meistä kaikista tuli.
Ei se siellä mikään tullu yllätyksenä, paitti se että hernari meinas loppuu kesken :D
se paikka PKarPr helmikuu 02 Rääkkylä