Kun näen ihmisiä jotka luulevat tekojeni ja muutaman muun jutun takia hulluksi/kusipääksi/tyhmäksi niin miksi niiden seurassa tahdon antaa itsestä vielä hullumman tai tyhmemmän kuvan?
mutta sitten kun näen ihmisiä jotka eivät tunne minua tai tuntevat mutta tiedän että eivät ole kuulleet juttuja minusta niin tahdon näyttää sen oikean minäni eli todella mukavan miehen?
ja en millään niille saa edes kerrottua minun juttujani joita olen tehnyt ja tuntuu pahalta jos saisivat tietää niistä? mutta kun näen ne jotka tietävät juttujani tahdon vain lisää ja lisää niille hulluutta niskaan.
Minussa on kuin kaksiminää. Kiva (niille jotka eivät tiedä juttuja) ja entistä kahelimpi niille jotka tuntevat. Voiko tätä korjata? eipä kai..?
mutta sitten kun näen ihmisiä jotka eivät tunne minua tai tuntevat mutta tiedän että eivät ole kuulleet juttuja minusta niin tahdon näyttää sen oikean minäni eli todella mukavan miehen?
ja en millään niille saa edes kerrottua minun juttujani joita olen tehnyt ja tuntuu pahalta jos saisivat tietää niistä? mutta kun näen ne jotka tietävät juttujani tahdon vain lisää ja lisää niille hulluutta niskaan.
Minussa on kuin kaksiminää. Kiva (niille jotka eivät tiedä juttuja) ja entistä kahelimpi niille jotka tuntevat. Voiko tätä korjata? eipä kai..?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joskus luulee vain tekevänsä niin, tai et muut ajattelee niin vaikkei se pitäs paikkansa.
joskus se voi myös olla suojautumis mekanismi, millä suojaat itseäsi jotta muut eivät tutustuisi sinuun.
luulisin niin. Mekin kavereiden kanssa tehdään paljon kaikkea tosi hullua ja heilutaa ku idiootit ja se auttaa myös poistaa eräällä tavalla stressiä.
vaikea sinänsä sanoa kun ei tiedä aina varmasti mikä on toisten mielestä hullu ja mikä ei.