Lehtikasoihin tuulee
silti sisälläni: yksinäisyys ja pelko
turhat menneisyyden jätteet
eivät lentäneet pois vieläkään
Ei lempeä tuulesi puhaltanut kuumottaviin haavoihini
Eilen satoi taas puutarhaan
silti sisälläni: kuivaa ja karua
tunteideni siemenet
eivät saaneet itää vieläkään
Ei viileä sateesi sammuttanut ikuista janoani
Tänään aurinko helli kallioiden pintaa
silti sisälläni: kylmää ja pimeää
kivisydämeni
ei lämmennyt vieläkään
Ei kirkas tulesi johtanut minua uuteen päivään
Joka päivä sinua etsin.
silti sisälläni: yksinäisyys ja pelko
turhat menneisyyden jätteet
eivät lentäneet pois vieläkään
Ei lempeä tuulesi puhaltanut kuumottaviin haavoihini
Eilen satoi taas puutarhaan
silti sisälläni: kuivaa ja karua
tunteideni siemenet
eivät saaneet itää vieläkään
Ei viileä sateesi sammuttanut ikuista janoani
Tänään aurinko helli kallioiden pintaa
silti sisälläni: kylmää ja pimeää
kivisydämeni
ei lämmennyt vieläkään
Ei kirkas tulesi johtanut minua uuteen päivään
Joka päivä sinua etsin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Piti oikein kurkata galleriaasi,
kuka siellä asustaa...kerrata
ainakin tai varmistaa.
Olen jotenkin ihastunut
nuoruuden runoihin että
tekijöihin.
Miksi
- siksi,kun aikoinaan kirjoitin
runoja paljonkin nuorempana.
Muistelen tunteita,sen ajan
henkeä myös silloisissa
runoissani.
Nyt...omat lapseni ovat ikäisiäsi
ja omissa suhteissaan,jotenkin
heidän kauttaan saavun nk.omille
alku lähteilleni.
Heistä ei kukaan ole kaltaiseni
eikä Sinun kaltaisesi.
Yksi on joka omaa kyllä taiteellisen
taipumuksen soittaa,
(kosketin soit.ja kitaraa) kuin piirtämis
ominaisuudet ja käden taidot.
Mutta että kirjoittamiselle olisi
omistautunut,niin näyttöä ei ole.
Runoosi- lyhyesti,niin pidän
lukemastani...sillä esim.kirjoittaminenkin
on joskus kuin kallioon yrittäisi
sanojaan laittaa jouhevaan ja
jämptiin muotoon,eikä tahdo
aina olla sopivat sanat
valmiina...odottamassa.
Karua mutta realistisen kosketeltavaa
sanaa olet urheasti ja nasevaankin
muotoon nakeltanut.
Runosi on kuin kallio
-perus vahva ja kestävä. Hyvä.
Kiitokset kirjoitan ajatuksia herättävästä
palautteestasi.
Galleriastani ei paljoa selviä,(samoja katuja näköjään katsellaan),
mutta tämä runoilu onkin ihan oma salaisuuteni,
jota ei varmasti oma äitinikään aavista.
En ole vielä valmis jakamaan sitä kenellekään
- paitsi näin nimettömänä.
Opiskelen kieliä ja kääntämistä.
Äidinkieli kaikkein haastavin,
mutta myös palkitsevin.
Ainoa kieli jolla
hieman kauniimmin ja syvällisemmin
pystyy itseään ilmaisemaan.
Hienoa kuulla, jos minunkin pyristelyistäni
saat jotain itsellesi, se on kaunis
kohteliaisuus ja paras kiitos. Pyristelyä ne totisesti useimmiten ovat, joskus sanat tulevat ja toisinaan on vain tunne ja tyhjä pää.
Realistista siksi, että olen 90% järki ihminen, enkä kykene keijuista ja enkeleistä runoilemaan kuulostamatta siirapilta :D jotkut siihenkin pystyy, ja sitä on ihailtava.
Suurkiitokset vielä Sinulle!
...niin ainakin samaa järveä..
Minä myös Kiitän vastauksestasi,joka
oli yllättävän pitkä ja pidän
aina sellaisista.
Kyllä tutut lienee nämä meidän
kadut,astellaan näitä ja
katsotaan kuin tunnustellaan
virtuaalin maisemia.
Ehkä se on hyväkin tavallaan,että
aluksi on vain hiljaa ja antaa
ajan tehdä aikanaan valintojaan.
Kun en tunne Sinua kuin taustaasikaan,
niin voisi jossain vaiheessa olla
hyväksi,että äitisi vaikka vähän
tietäisikin,että olet
hyvällä tiellä.
Oletkin hyvällä tiellä,kun opiskelet
kieliä ja kääntämistäkin,niin
kielioppi on tuttua...tutummaksi
vielä tulee.
Sillä siitäkin on varmaan apua.
Kunhan on vain itsellään sellainen
taito kuin kykykin luoda runoutta.
Unohtaa ei voi lukemistakaan eri
runoilijoiden tekstiä kuin
tutustumista runouteen.
Pääasia- että on halua kuin
kiinnostusta omista lähtö
kohdistaan,sitä voi hioa itse
ajan saatossa...mutta pakkoa
siitä ei kannata tehdä.
Kun siitä aidosti nauttii
mielihyvällä ja tuntojensa
tulkkina itsensä kuin
ulkomaailman välillä.
Oikein- liiallista sana pöhöä
on syytä välttää,ellei sitä
itse halua.
Hyvä- myös että olet järki
ihminen,sillä sitäkin tarvitaan.
Minä Kiitän Sinua...luo ja pidä
oma tyylisi-kun sen löydät-
jota voit hioa taidon ja kokemuksen
karttuessa,sillä se on Sinun
kirjoituksiesi ihan oma puumerkkisi.
Hyvää yötä Sinulle ja
seuraavaa aamua.
viisaista sanoista, "kokemuksen rintaäänestä"
Hyvää yötä ja huomista.
olet runoillasi tehnyt vaikutuksen minuun.
' ei viileä sateesi
sammuttanut ikuista janoani ' kuinka kauniisti
oletkaan pukenut ajatukset sanoiksi ja säkeiksi.
Kiitos runostasi jälleen.
koko elämä
odotusta ja kipeää kaipausta
-siltä välillä tuntuu..
Olen iloinen, että jaksat
riimejäni tavailla. Yksinkin
tyytyväinen asiakas :) riittää.
Jos edes joskus osun siihen
kauneusnappulaan, jota painamalla
jonkun kasvoille hymy leviää,
päivän työni on tehty!
Kiitos sinulle kun luit runoni ja
jaksoit vielä kommentoidakin.