romaanin Lady Chatterleyn rakastaja?
Mitä mieltä olet kirjasta ja sen julkaisemisesta 60-luvulla? (Katsoin juuri ykköseltä ohjelman kirjan julkaisemista koskeneesta oikeudenkäynnistä.)
Kirja oli isoäitini kirjahyllyssä ja yleensä ahmin vähintään yhden kirjan käydessäni hänen luonaan yövierailulla. Luin mainitun ja monia muita sellaisia kirjoja, joita vanhempani olisivat varmasti kieltäneet minua lukemasta. Keskustelimme yleensä isoäidin kanssa luetuista kirjoista ja hänellä on varmaan ollut hauskaa kuunnellessaan analyysejani niistä ja omista näkemyksistäni. Hän oli hyvä kuuntelija, eikä ryhtynyt valistamaan tai tuonut esille aikuisempaa näkökulmaa.
Kotona kirjojen lukemiselle asettiin rajat, mutten koe isoäidin sallimien kirjojen lukemisen aiheuttaneen mitään vahinkoa nuorenkaan ihmisen mielelle. Oman perheeni kanssa noudatimme isoäitini tapaa, eikä jäkikasvua kielletty lukemasta mitään kotihyllystä löytyviä kirjoja. Tosin hyllyyn ei sitten ihan mitä tahansa luettavaa ilmestynytkään.
Mitä mieltä olet kirjasta ja sen julkaisemisesta 60-luvulla? (Katsoin juuri ykköseltä ohjelman kirjan julkaisemista koskeneesta oikeudenkäynnistä.)
Kirja oli isoäitini kirjahyllyssä ja yleensä ahmin vähintään yhden kirjan käydessäni hänen luonaan yövierailulla. Luin mainitun ja monia muita sellaisia kirjoja, joita vanhempani olisivat varmasti kieltäneet minua lukemasta. Keskustelimme yleensä isoäidin kanssa luetuista kirjoista ja hänellä on varmaan ollut hauskaa kuunnellessaan analyysejani niistä ja omista näkemyksistäni. Hän oli hyvä kuuntelija, eikä ryhtynyt valistamaan tai tuonut esille aikuisempaa näkökulmaa.
Kotona kirjojen lukemiselle asettiin rajat, mutten koe isoäidin sallimien kirjojen lukemisen aiheuttaneen mitään vahinkoa nuorenkaan ihmisen mielelle. Oman perheeni kanssa noudatimme isoäitini tapaa, eikä jäkikasvua kielletty lukemasta mitään kotihyllystä löytyviä kirjoja. Tosin hyllyyn ei sitten ihan mitä tahansa luettavaa ilmestynytkään.
Vastaukset 15
Vanhimmat
silloin tuota kirjaa olevan olemassakaan, enkä myöhemminkään, jos olisin, olisin etsinyt kirjan jostain. Kohua näytti herättäneen.
En tiedä olisinko saanut lukea kys.kirjaa, mutta ilmeisesti olisin kun lukemiini kirjoihin ei sen kummemmin kiinitetty huomiota, luinhan Angelikatkin ennen rippi ikääni.
olen kyllä lukenut "Lady Chatterlyn rakastajan2 joskus nuorena poikana. Meillä oli myöskin vanhemmilla tapana piiloitella ns. arka luonteisia kirjoja, mutta sehän vain herätti uteliaiasuutta. En tuota mainittua kirjaa niin kovin kummoisena pitänyt. se, että julkaisemisesta käydään oikeutta 60-luvulla on vain osoitus brittien ja yleensäkin anglosaksisen maailman kaksinaismoralismista.
Eräs toinen kirja on sen sijaan jäänyt paremmin mieleen, nimittäin "Fanny Hill"! Se oli upeasti kirjoitettu tosi eroottinen romaani (löytyi isäni yöpöydän laatikosta). Kielellisesti upeasti kuvattua rakastelua. Onko tuttu jollekin?
menit sitten sotkemaan pehmopornotyttöjen listautumisen
Mitähän oikein mahdat tarkoittaa? Itse en kyllä ajatellut mitään pehmopornoilutyttöjen listautumisia, vaan ihan kirja-arvioita.
Fanny Hill oli muistaakseni noin kirjallisesti ihan hyvä teos. Jonkinlaista pehmopornoa noin muuten, siis jos muistan oikein.
Pornokirjoissa on vähän sama vika kuin pornofilmeissä. Ovat usein äärettömän tylsiä. Kyllä kirjassa pitää olla juonenkehittelyä, dialogia, kehityskertomuksia jne. Pylsimisestä lukeminen on melko typerän tuntuista puuhaa.
Koska luen myös sarjakuvia, olen aina joskus törmännyt korkealaatuisiin pornosarjiksiin. Sarjakuva on mielenkiintoinen ilmaisumuoto. Pitää olla nimenomaan juonet ja dialogit kunnossa, Ja tietenkin kuvallinen ilmaisu. Nykyään on vain niin yleistä tehdä tietokoneella kuvitus, se laskee tasoa. Hmm. Carl Barks oli loistava piirtäjä, nykyiset Aku Ankat ovat aika kaukana siitä tasosta. Niin Ankoillahan ei ole housuja, jotkut vetivät siitäkin aikanaan herneet neesuun. En ole koskaan nähnyt ankoilla housuja luonnossa. Joillain vissiin tosi perverssi ajatusmaailma...
ja vähän ihmetelleeni kirjan herättämää paheksuntaa.
Olen aina ollut kiinnostunut kaikenlaisista elämään liittyvistä ilmiöistä. Eroottista kirjallisuutta luen välillä ihan mielelläni, mutta porno on mielestäni tylsää ja omasta mielestäni sairaat ilmiöt kuvottavat. Vaikken erityisemmin kannata kieltoja, minusta pornon ja väkivallan yhdistäminen julkisen median levittämänä voitaisiin kieltää. Pelottaa millaisia virikkeitä sellaiset voivat sairaassa mielessä kehittää.
Haluaisin myös, ettei nuorille tarjoiltaisi missään muodossa rumia kuvia tai mielikuvia seksistä/erotiikasta, ei ainakaan ennen kuin he ovat ehtineet päästä sinuiksi oman seksuaalisuutensa kanssa.
Olen aina koko ikäni asunut kirjaston vieressä. Siis aina kun olen muuttanut uuteen kotiin, on se sijainnut kirjaston vieressä. Jo lapsena sain siis lukea ihan mitä tahansa, minkäänlaista sensuuria en ole kohdannut.
Ja olen siis lukenut paljon kirjoja, mutta kirjat eivät anna minulle sellaista elämystä, että muistaisin minkä kirjan olen milloinkin lukenut.
Samoin myös kirjojen sisältö, en muista paljoakaan sitä mitä lukemissani kirjoissa oikeasti on lukenut lukenut, oma mielikuvitus tekee tepposen. En ole erityisen kovasti kiinnostunut kirjailijoistakaan, jotta muistaisin niitä edes nimeltä.
Olin 15 vanha kun setäni näytti minulle tuon kirjan ja kehoitti sitä lukemaan, sen jälkeen setäni ihanalla ja lempeällä opastuksella sain tutustua tuossa kirjassa kuvattuihin lemmen saloihin, ja siitä alkoi matkani rakkauden ja nautintojen maailmassa, nyt kohta 60v ja satoja ehkä tuhannen miehen jälkeen voin sanoa että matka on ollut antoisaa kaikinpuolin, etenkin sen jälkeen kun hoksasin alkaa perimään maksua noilta ihanilta matkakumppaneiltani.
Kaiken kokemani jälkeen voin sanoa että kirjojen lukeminen kannattaa.
Että muistat mistä kaikki alkoi.
kun setäni oli jo vanha ja sairauden riuduttamana joutunut vuoteen omaksi, hän vielä kutsui minut luokseen ja kysyi että olinko pitänyt opit mielessäni? olisiko vielä jotain mitä halusin tietää ja kenties oppia, sanoin että kyllä tärkeimmät asiat olen painanut visusti mieleeni mutta voimmehan vielä tarkistaa että kaikki tuli oikein "kirjatuksi"
Olikin jo aamuhämärä kun poistuin hänen sairasvuoteensa ääreltä ja samana aamuna hänkin sitten kaikkensa antaneena lähti tästä maailmasta.
Lääkäri sanoi että oli sydän lopulta pettänyt, itse ajattelin mielessäni että sedän sydän ei pettänyt koskaan.
Kotona oli piplia, virsikirja, katekismus ja Kyösti Kallion muistelmat, siis alkulähtökohtana. Sitten tilattiin Aku Ankka ja sisko liittyi johonkin kirjakerhoon.
Öf, ensimmäinen oma kirjani oli siskolta saatu Martti Luther Kingin vaimon muistelmat. Sisarellani outo huumorintaju kaiketi.
Olen lukenut valtavasti, Helena-sarjat, Päätalot, kaiken mitä eteen on sattunut.Kirjastosta ei enää parikymppisenä metsästelty kuin uutuuksia, muut oli suurinpiirtein luettu.
Tuo Lawrence ei ole jäänyt mieleen oikein mitenkään. Kai se oli mielestäni tylsä. Sen sijaan muistan hyvin jonkun Ant-Vuorisen kirjan: Kaikki elämäni rakastajat". Jonkinlaisena pornonahan sitä kai pidettiin aikanaan. Porno sinällään on kiintoisaa luettavaa, joskus keräilinkin sitä ( ja tieteiskirjoja, dekkareita, muistelmia...)
Nykyään tulee lähinnä luettua lehtiä ja ammattikirjallisuutta. Ei ole saanut aikaiseksi kaksiteholasien hankkimista, kehno näkö rajoittaa lukemista.
Kertynyt älyttömästi kirjoja elon varrella. Piti ostaa syvät Lundiat, kirjat saa kahteen riviin. Seinämetrit ovat lopussa. Viime aikoina olen tyynesti kasaillut kirjoja pinoihin lattialle. Niitä tulee ostettua enemmän kuin saa luetuksi.
Kirjat vastenmielinen muuttotavara, painavat ja vievät tilaa. Puolisko on informaatio-alalla, arkistoita, kirjastoita ja sen sellaista. Kotona totaalikaaos kirjastossa...
Oma kirjoittaminen jäänyt nykyisellään melkein netin varaan. Mutta vielä minä kirjoitan muistelmani. Silloin monet niskat janaamat alkavat punottamaan. Tullut oltua päällään kaikenlaisessa. Muutenkin kuin teoriassa. Aina jotain olen kirjoitellut muistiin, palautuu paremmin mieleen tapahtumat jos edes jokunen rivi on tallessa. Niin pitäisi kai ottaa varmuuskopioita taas, kovalevy alkanut surisemaan huolestuttavasti tuossa työkoneessa...
Ai niin, kuusikymmenluku oli jälkeenpäin ajateltuna suomessa melkoisen ahdasmielinen. Hö, Juhnnustanssien kirjoittamisella pääsi oikeuteen ja jokatoinen nainen hankkiutui pksuksi kun ei voinut ostaa kumeja apteekista ujouttaan. No joo, itse ostin ekan kumin joskus seskyt-luvulla hotellin automaatista. Taisi sekin mennä vanhaksi päiväykseltään ennen tositoimia.
eikä se minusta niin erikoinen enää aikuisena ollut.
En tiedä miten sitten jos oikein nuorena olisin lukenut.
Ajatukset kaikesta muustakin ovat varmasti muuttuneet 60-luvulta tähän päivään mennessä, ehkä silloin asenteet olivat ahdasmielisempiä monessa suhteessa.
Muistan kuinka naapuriin muutti avosuhteessa oleva vanhahko pariskunta ja se aiheutti melkoisesti puheita kylällä.
Mietin kuullessani taas kirjasta, että voisi lukea sen.
Minäkin lapsena luin kaiken kirjaston kirjan, minkä vaan sain. Lasten osastolta olin lukenut kaikki sen ikäisenä.
Onneksi oli kirjasto olemassa, muuten meille ei olisi tullut kuin muutama lukemani kirja.
Yleensä ne tulivat jouluna paketissa.
Telkkaria kun meille ei hankittu silloin, onneksi olikin kirjoja.
kuten eninmän osan kaikesta lukemastani.
Ikävuosina 13 - 19 , lukematta silloin kuitenkin jäivät varsinaiset nuorisokirjat. Polvaa ja Netta Muskett´a enenmän kiinnostivat McLeanit. Nabukovin Lolita ja lie juuri Fanny Hill osuivat kuitenkin käteen.
Valtarin Sinuhe Egyptiläinen on yksi jonka olen lukenut kymmenen vuoden välein (rippileirillä ensikerran) ja kummasti aina katsoo uusin silmin.
Koskaan ei lukiessa ole tullut mieleen, että tällaista ei saisi julkaista. Vaan jopa uutisia katsoessa on ajatellut onko pakko tuokin oikein näyttää.
lapsena, ehkä noin kymmenvuotiaana äidin piilotteleman kirjasen, jossa kerrottiin sikiön kehittyminen täysi ikäiseksi lapseksi äidin masussa. Kirjassa oli selostettu myös lapsen syntymä jne..
Ilmeisesti kirja oli annettu äidille minun syntymäni aikoihin.
Pitkässä piilossa se oli, mutta lapsen silmät ja korvat ovat tarkat, ja mieli utelias.
Siellä piilossa oli myös äidin puuteri ja huulipuna :)