Minulla ei ole rahaa edes kaljoille mennä :(
Ei ole kivaa, ei!
No, leikki sikseen..
Tytär lähti siskonsa avokin kotitilalle
perunaa nostamaan.
Kaivavat kuokalla, eli kuntoiltua tulee :))
Avioliittoni aikoina tämä aika syksystä
oli aina tosi kiireistä.
Perunat käsipelillä ylös, sipulit kuivumaan
ja kasvimaa tyhjäksi.
Puutarhan muokkaus js istutus otti oman aikansa.
Tehtiin miehen kanssa kahta työtä molemmat,
hoidettiin 5 lasta satunnaiset hoitolapset
ja ehdittiin tekemään kaiken.
(Paitsi hoitamaan parisuhdettamme)!
Iso talo vaati huomionsa ja aikaa riitti.
Nyt saa maata kuin ellun kana,
ei paljon työt paina..
Silti en ehdi tekemään puoliakaan aijotuista.
On helppo lykätä asiat huomiseen,
vähän liiankin helppo.
Tunnustaudun aika laiskaksi tällä hetkellä.
Tätä kiireettömyyttä kaipasin silloin avioaikoinani.
Olisin halunnut joskus mennä jonnekin ilman
lapsia, mutta se oli niin vaikeata.
Nyt tämä rauha on, eikä tämä mitään juhlaa ole.
Olen yksin sunnuntaiseen asti, voih..
Pitää vaan ajatella, että aikansa kutakin.
Mukavaa viikonloppua kaikille :))
Ei ole kivaa, ei!
No, leikki sikseen..
Tytär lähti siskonsa avokin kotitilalle
perunaa nostamaan.
Kaivavat kuokalla, eli kuntoiltua tulee :))
Avioliittoni aikoina tämä aika syksystä
oli aina tosi kiireistä.
Perunat käsipelillä ylös, sipulit kuivumaan
ja kasvimaa tyhjäksi.
Puutarhan muokkaus js istutus otti oman aikansa.
Tehtiin miehen kanssa kahta työtä molemmat,
hoidettiin 5 lasta satunnaiset hoitolapset
ja ehdittiin tekemään kaiken.
(Paitsi hoitamaan parisuhdettamme)!
Iso talo vaati huomionsa ja aikaa riitti.
Nyt saa maata kuin ellun kana,
ei paljon työt paina..
Silti en ehdi tekemään puoliakaan aijotuista.
On helppo lykätä asiat huomiseen,
vähän liiankin helppo.
Tunnustaudun aika laiskaksi tällä hetkellä.
Tätä kiireettömyyttä kaipasin silloin avioaikoinani.
Olisin halunnut joskus mennä jonnekin ilman
lapsia, mutta se oli niin vaikeata.
Nyt tämä rauha on, eikä tämä mitään juhlaa ole.
Olen yksin sunnuntaiseen asti, voih..
Pitää vaan ajatella, että aikansa kutakin.
Mukavaa viikonloppua kaikille :))
Vastaukset 8
Vanhimmat
No elämä näyttää meille aina ne
kaksipuoleiset kasvonsa.
Välillä raadetaan niin ettei
ehdi välillä henkäisemään.
Toisessa hetkessä maailma
hukkuu tyhjyyteen.
Minäkään en mene kaljalle,
menen töihin tienaamaan.
Leipärahaa pöytään niin
omaan kuin toistenkin.
Teen työni ylpeänä
ja hyvillä mielin.
Olenhan etuoikeutettu
aatelinen suorastaan.
Minulla on vielä
jäljellä tervetyttä.
Hyvä työpaikka
jonne menen ilolla.
Minulla on lapset
nuo suloiset riiviöt.
Nuo ihanat naperot
jotka antavat ilon.
Mistä enää voisin
haaveilla, unelmoida?
Rakkaan suloisesta
tuoksusta ihollani.
Siroista miehen
sormistä kädelläni.
Pitkistä miehen hiuksista
joka puolella taloa.
Niistä enää unelmoin
muu minulla jo on.
Toivon lämpöä kaikkien pimenevään iltaan ja
rakkautta sydämeen!
Ei vapaata vangita voi. Mieheni oli mustasukkainen. Hän yritti valvoa minua kuin vankia.
Silloin oli suuri vapauden kaipuu.
Nyt olen vapaa, eikä välttämättä tee mieli lähteä minnekkään.
Perjantai-ilta menee aina tällaisessa väsymyksessä.
Työviikon jälkeen ei jaksa mitään. Istun vain tässä tietsikan edessä, juttelen kotona olevan nuoren kanssa, silittelen kissaa ja juon hiukan viiniä.
Nuoret odottaa, että leipoisin, siivoisin, tiskaisin, eivät halua tai ehdi osallistua niihin töihin.
Kaikki jää lauantaiksi ja kun näin valvoskelen nukun puoleen päivään.
Lauantaina sitten siivoan viikon siivoukset ja laitan ruoat.
Sunnuntaina pesen pyykit ja taas on maanantai ja työssäkäynti.
Samaa kehää vuosikaudet.
Paitsi tuo viini, sen olen ottanut ylellisyydekseni vasta nyt.
Lauantaina siivoan, sunnuntaina pyykkään.
(Pyhitä lepopäivä..)
Meilläkään ei nuoriso pahemmin töihin osallistu.
Tiedän, olen ne itse opettanut, mutta..
Keskimmäinen lähes asuu meillä ja laittaa
ruokaa toisinaan.
Nuorimmainen ehtii mikrottamaan jotakin,
ja taas on kiire!
Jos ei muualle, niin huoneeseen telkkua
tuijottamaan, Argh!
Minun ylellisyyksiini kuuluu myös olut,
siideri, lonkero ja joskus joku väkevämpi
salmiakkikossu tai vastaava, aah :)
Otan lasilliseni lasten aikana,
joskus jopa tarjoilevat minulle, hih :)
Keskimmäinen on ravintola-alalla.
Vinkutellaan me mammat vaan :))
Aamu kun koittaa ja toistakymmentuntinen työvuoro on ohi nakkaan kitaani lasillisen valkkari spriteä. Yhtä tehokas unilääke raataneelle adrenaliini huurussa teutaroivalle kuin unilääkkeet, paljon miellyttävämpi vaan.
Että kyllä se uni sitten päivällä maittaa!
ja sen pyhittämättä jättämisestä on aina huono omatunto. Mielelläni laiskottelisin pyhänä, mutta kun en ole voinut.
Sanonnan voisi muuttaa:
Pyhitä lepopäivä pyykillä tai pyykitä lepopäivä.
Googlesta löysin selityksen, että lepopäivänä ei kuulukaan löhötä, vaan kerätä voimaa. Saakohan pyykinpesusta voimaa.
Saa siitä voimaa, jota hyvämieli antaa, kun rästissä olleen työn on saanut tehtyä.
Vuorotyötä tekevänä joutuu antamaan periksi, sille mitä ei lapsuuden kodissa olisi voinut kuvitellakaan.
Meillä mummo jo ilmehti "ei hyväksyttävää", jos neulovan meidän näki. Äiti ei niin nipoillut, mutta toivoi, että ei mummon mieltä pahoitettaisi ja neulottaisiin muualla kuin mummon silmien alla.
Paljon puhdasta pyykkivoimaa! :)
Ja jos se pyykki jäisi sunnuntainakin pesemättä, siitä ne loputkin omat voimat katoaisi, kun itse ja perhe ei löytäisi maanantaina puhdasta päällepantavaa ja joutuisi kulkemaan likaisissa.