minulta loppuu työsopimus tämän kuun lopussa, olen jännittäjä tyyppi ja pientä paniikkihäiriötä on todettu. pelottaa että en pysty enään työelämään kun ahdistaa niin pirusti.. kaatuuko elämä siihen? onko muilla kokemuksia? mistä rahaa jos ei käy töissä? oma asunto-ajatus on varmaan parempi heittää loppuelämäksi roskiin?
työ ja ahdistus
Nimetön
3636
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvin tyypillinen katastrofiajatuskuvio paniikkihäiriöiselle, koko elämä tuntuu kaatuvan
paniikkiin ja jännittämiseen ja sen seurauksiin.
Minäkin olen tuollaisia jauhanut pitkäänkin. Kuitenkin asiat ovat nykyisin jo paremmin kuin muutama vuosi sitten. Elämä ei siis menekään niin pieleen kuin oman mielikuvituksen mukaan voisi käydä. Sinullakaan ei käy niin. Anna itsellesi anteeksi, hae apua, vaadi sitä. Sinulla on ongelma, joka on niin monella muullakin. Älä häpeä itseäsi, älä syyllistä.
Kaikki lähtee itsestä.. tutustu itseesi ja siihen miksi jännität ja panikoit. Ja mitä sitten, jos niin teetkin. Se on sinun tapasi reagoida. Niin kuin meidän monen muunkin. Ja unelmia pitää olla, ei muuta kuin lisää niitä :) Mielikuvia asioista, joita haluaa tehdä tai saada, ei pidä kieltää itseltään unelmointia. Sitäpaitsi niillä mielikuvilla on paljon merkitystä. Silloin niiden on parasta olla positiivisia.
Minulla on ihan sama ongelma kuin sinulla. En ole vain tiennyt, että muutkin ajattelevat samoin. Itse enemmänkin panikoin niskojani (koska ne jännittyneisyyden johdosta ovat aina jumissa). Panikoin, että pystynkö olemaan töissä, kun niskat ovat niin jumissa. Jolloin jumitus on vielä voimakkaampaa. Ja siitä se kierre sitten alkaa ja ahdistus lisääntyy.
Olen miettinyt aivan samoin kuin sinä, että en voi hankkia mitään asuntoa (kallista ainakaan), koska ei ole varmaa pystynkö olemaan töissä.
Mutta mieti sellaista seikkaa, että MIKSI et pystyisi olemaan työelämässä, jos kerran olet nytkin pystynyt??
Tartu härkää sarvista kiinni ja hae itsellesi uusia töitä. Psyykkaa itseäsi! Älä anna paniikille valtaa, älä anna sen nujertaa suunnitelmiasi. Niin minäkin tein. Olin lähes vuoden päivät kotona työttömänä ja ravasin haastatteluissa. Vihdoin tärppäsi ja sain töitä! Ja kärsin ajoittain pahoistakin paniikkikohtauksista. On vain päätettävä selviytyä ja luotettava itseensä!
En väitä, etteikö alku töissä olisi ollut hankala, mutta selvitty ollaan...
Oletko käynyt terapiassa? Olisiko siitä apua? Oletko pohtinut, mikä on paniikkikohtaustesi takana? Itselläni traumaattinen kokemus läheisen sairastumisesta on saanut aikaan turvattomuuden tunteen ja sitä kautta paniikkikohtaukset. Syy on mielestäni hyvä selvittää, sillä sen hoitaminen voi auttaa paniikkikohtauksiinkin.
Tsemppiä sinulle!
kuitenkin vähän samankaltaisia ajatuksia enemmän tai vähemmän . mutta aina kannattaa puhua jollekin , auttajia kyllä löytyy ja asialle voi aina tehdä jotain .pitää vaan jaksaa yrittää ja uskoa huomiseen .minä aina iltaisin rukoilen se kyllä auttaa .