Hei, onko kokemuksia, kannattaako 9kk lapsi viedä osapäivähoitoon oman osapäivätyön ajaksi? Onko siis rahallisesti kannattavaa? Mitä yleensä päivähoito kunnallisessa tai perhepäivähoitajalla maksaa? Ottavatko perhepäivähoitajat lasta esim. vain 25 tunniksi/viikko, vai onko maksu sama tunneista riippumatta?
Tiedän, että monikaan ei veisi näin pientä hoitoon, mutta itse olen täysin uupunut, kun lapsi on energinen ja vaatii seurustelua ja virikkeitä, eikä nuku päiväuniakaan. Lähistöllä ei ole edes itselleni kavereita ja tuntuu, että olisi lapsellekin parempi, että hän olisi välillä hoidossa.
Tiedän, että monikaan ei veisi näin pientä hoitoon, mutta itse olen täysin uupunut, kun lapsi on energinen ja vaatii seurustelua ja virikkeitä, eikä nuku päiväuniakaan. Lähistöllä ei ole edes itselleni kavereita ja tuntuu, että olisi lapsellekin parempi, että hän olisi välillä hoidossa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tulee vielä nukkua päiväunia 2-3 tuntia päivässa, sekä yöllä 10-12 tuntia. Kasvun ja kehityksen kannalta niin on tehtävä. Yritä rauhoittaa tilanteet kotona niin, että lapsi nukkuu päiväunet säännöllisesti, sillä joku "häiritsee" nyt hänen unen tarvettaan.
Osapäivähoitoa on tajolla, mutta kannatuksesta en tiedä, ainahan se jotakin maksaa, jos ajatellaan pelkästään rahallista kannatusta.
Noin pienelle ei mitenkään voi olla parempi vaihtoehto olla hoidossa kuin olla kotona oman äitinsä kanssa. Noin pienen vauvan etu päivähoito ei ole todellakaan, ellei äiti itse ole niin väsynyt ja masentunut, ettei enää kykene lapsestaan itse huolehtimaan. Jos olet niin väsynyt, niin hae toki ammattiapua itsellesi. Tällöin ei enää kunnallinen päivähoito ole oikea osoite ongelmien ratkaisuun. Se voi olla toissijainen apu vanhemman uupumukseen, mutta ensisijainen apu olisi lääkäri, joka sitten voi suositella niitä toissijaisia keinoja.
Toiseksi ihmettelen kovasti sitä, että miten noin pieni ei nuku päiväunia enää. Tuossa iässä päiväunet, usein jopa vielä kahdetkin, ovat lapsen kehityksen kannalta äärimmäisen tärkeät. Onko teillä säännölliset päivärytmit heräämisineen, ruokailuineen, ulkoiluineen ja nukkumaanmenoineen? Kumpi teillä päättää lapsen päiväunien nukkumisesta, sinä vai lapsesi? Kuinka yrität nukuttaa lasta päikkäreille? Ethän oleta lapsen itsensä nukahtavan vaikka kesken touhujen, vaan yritäthän todella rauhoittaa päiväuniajan vain ja ainoastaan nukkumiseen? Silitteletkö lapsesi uneen tms? Kestäthän sen, että lapsi saattaa huutaa ja protestoida nukkumaan käymistä? Se kun ei tarkoita sitä, että lapsi ei olisi unen tarpeessa, vaan moni lapsi kiukuttelee enemmän jo pelkkää väsymystään. Aikuisena sinä kuitenkin päätät päiväunista, ei se 9 kuinen vauva. Oletko muuten puhunut neuvolassa tästä asiasta? Mitä neuvoja olet sieltä saanut päiväunien suhteen?
Kiitos vastauksista, itse olen pohtinut alkuun juuri näitä asioita ja kuitenkin nyt viimein olen alkanut osapäivähoitoa myös miettimään vaihtoehtona.
Tyttö ei ole nukkunut koskaan päiväunia- tosin satunnaisesti 15 minuutin pätkiä autossa, tai vaunuissa, yleensä silloin, kun ollaan liikenteessä.
Vuorokausirytmi on ollut jokseenkin sama alusta lähtien. Yöunet ovat 1kk lähtien olleet vakio
9-3:30 ja syötön jälkeen 4-10. Aamulla syödään hyvin ja leikitään ja kylvetään ja joka päivä klo 13 lähdetään myös vähintään tunnin vaunulenkille. Päiväaikaan saatetaan käydä myös uimassa tai kavereiden luona leikkimässä/ kyläilemässä. Iltapäivästä ollan kotona ja köllötellään, ennenkuin isä tulee viiden maissa kotiin. Sitten onkin isän ja iltaleikkien ja "satujen" aika ja muutenkin melko rauhallista oleilua.
Terkkarin mielestä jotkut lapset vaan eivät nuku, eikä meidänkään neiti vaikuta kärttyiseltä tai yliväsyneeltä päiväaikaan. Neiti yleensä vain tylsistyy ja kokoajan saisi olla paljon ihmisiä ja hälinää ympärillä, mille naureskella!
Kasvu ja kehitys on ollut muutenkin normaalia kaikin puolin, eikä syytä päiväunien puuttumiselle ole neuvolassakaan erityisesti etsitty.
Ja vielä huomautuksena, että itse olen kuulemma lapsena ollut IHAN samanlainen sosiaalinen pakkaus ilman päikkäreitä.
Kyse ei ole välttämättä siitäkään, ettenkö nyt jaksaisi, vaan siitä, että tuntuu etten voi tarjota lapselleni tarpeeksi virikkeitä!
Kovasti olen pohtinut tätä lapsi-äiti- suhdetta ja
taannoin kuuntelin tätieni kommentteja siitä, kuinka ennen vietiin 3-kuukautiset lapset kokopäivähoitoon, kun äidin piti palata töihin, huh-huh!!
Eli ehkä jokin kultainen keskitie olisi tässäkin asiassa paras???
Saanko kysyä, minkälaisia virikkeitä toivot tai ajattelet päiväkodin tarjoavan lapsellesi?
Eli itse olet "sähköjänis" joka hösöttää koko ajan ja koko päivän. Kun isä tulee kotiin alkaa päivän rauhallinen osuus. Hmmm...
Opetat lapsellesi, että (äidin kanssa) pitää koko ajan "touhottaa" ja ympärillä pitää olla "äksöniä" ja iloisia ilmeitä. Nyt alkaa tuntua, ettet pysty tarjoamaan riittävästi virikkeitä VASTA 9 kk lapselle?!!!
Vetäseppäs jarrut päälle ja hengähdä! Miten ajattelit selviytyä tulevat vuodet jos nyt jo totutat lapsen moiseen menoon? Riittääkö rahkeet kun lapsen vaatimukset "viihdytyksen" suhteen nousevat vuosi vuodelta?
Murrosiässä mikään ei tunnu enää miltään, kun kaikki "normi" touhu on tullut jo koettua. Eli pitää siirtyä pykälän verran rajumpiin juttuihin...mitä ne sitten ikinä onkaan?
Ja vielä vinkkinä, että jos jotain ihmistä kuvataan luonteeltaan sosiaaliseksi, niin se ei todellakaan tarkoita, että pitäisi koko ajan "touhottaa" tai että ympärillä pitää olla muita ihmisiä ilakoimassa. Psykologian kirjoissa nimitetään ko. käyttäytymismallia ihan eri tavalla.
Minunkin oli aikanaan pakko viedä 10-kuinen hoitoon, vieläpä vuoropäiväkotiin taloudellisista syistä. Emme kertakaikkiaan olisi parjänneet pelkällä kotihoidontuella. Tähän moni viisastelija varmasti älähtää ja kertoo kuinka he ovat niin ja niin monen lapsen kanssa pärjänneet kotona niin ja niin vähillä tuloilla. Hyvä niin. Itse kuitenkaan en olisi pärjännyt, joten se siitä. Lapsi sopeutui hyvin tarharyhmään ja nykyään on tarhan reippaimpia lapsia, ainakin mitä tulee aamuihin kun vertaa omaa lastaan ja lapsia, jotka itkien roikkuvat vanhempiensa jaloissa.
taloudellinen pakko. Siis aivan eri asia, kuin tyrkätä 9 kuinen virikehoitoon, koska se muka olisi lapselle parasta... Tuon ikäinen vauva tarvitsee äitiään ja virikkeitä sen äitinsä kanssa, ja jollei taloudellista pakkoa ole viedä tarhaan, ei pitäisi viedä.
No, kylläpä nuo "kapaloiässä" päiväkotiuransakin aloittaneet roikkuvat vanhempiensa jaloissa ja ihan vielä eskarissakin. Eikä lapsen "reippauskaan" johdu varhain aloitetusta päikkyurasta. Että, ihan en allekirjoittaisi moista yleistystä.
Vai meinaatko, että kun esim. aloittaa mahdollisimman nuorena työteon, niin jatkossa viihtyy jokaikisessä työpaikassa mikä kohdalle osuu?