Sain tänään päätöksen toimistosta, kielteinen oli ja nyt vituttaa. Miksi näin mietin minä, olen rahaton ja opintovelkainen mies jonka työnhaku noin viiteentoista paikaan on tyssännyt hakemusvaiheeseen. Ei yhtään haastattelupyyntöä, ei yhtään automaattivastauksen jälkeistä henkilökohtaista vastausta sähköpostiin. Hakemukset olen tehnyt huolella ja hyvin ja ne on tarkistanut muu henkilö kielen ja sisällön kannalta. Työkokemusta on ja todistuksia kiitettävin arvioinnein.
Sitten viimeisenä oljenkortena lähetin heinäkuun puolessavälissä hakemuksen sosiaalitoimistoon ja kielteinen päätös tuli. Tämä päätös johtui puolisostani ja siitä ratkaisusta vuosikausia sitten mitä hän on tehnyt omilla perintörahoillaan. Hän on jättänyt säästöön osan rahoista eikä sijoittanut kaikkea kymmenien tuhansien asuntolainaansa. Perintöä 90-luvulta, perintöä johon ei minulla ole mitään oikeutta tässä avoliitossa. Tätä säästötilillä olevaa perintöosuutta he kehoittivat minun käyttävän tilanteessani, osuutta mihin minulla ei siis ole mitään käytännön oikeutta eikä myöskään lakiin perustuvaa oikeutta. Päätöksessä oli myös maininta ihan sen varalle että jos puolisoni päätäisikin maksaa perinnöllään pienen osan asuntolainaansa se, että tätä säästön aiheuttamaa ylijäämää tullaan käyttämään tulevien kuukausien laskelmissa. Hurraa!!
Tiedän, te sosiaali-ihmiset vetoatte lakiin ja perustelette, te haette yhdessä sinä et hae yksin tämän avoliiton takia. Perkele, rakkauden päätös muuttaa yhteen asetti hänelle velvollisuuden elättä minua. Minussa ei ole itsesääliä tai itsetuhoisuutta vaan silkkaa vihaa. Päätin, opiskelen itseni valmiiksi, kirjoitan graduni ja käyn viimeiset tentit. Haluan, että se tiedekunta ja se laitos joka on antanut minulle niin paljon vuosien varrella saa korvauksen minusta. Valmistun työttömäksi ja en aio tämäkaltaista yhteiskuntaa auttaa verotuloilla enkä muutenkaan. Olen perkeleen vihainen, mutta toisaalta nämä vastoinkäymiset ovat olleet vastauksia minulle.
Sitten viimeisenä oljenkortena lähetin heinäkuun puolessavälissä hakemuksen sosiaalitoimistoon ja kielteinen päätös tuli. Tämä päätös johtui puolisostani ja siitä ratkaisusta vuosikausia sitten mitä hän on tehnyt omilla perintörahoillaan. Hän on jättänyt säästöön osan rahoista eikä sijoittanut kaikkea kymmenien tuhansien asuntolainaansa. Perintöä 90-luvulta, perintöä johon ei minulla ole mitään oikeutta tässä avoliitossa. Tätä säästötilillä olevaa perintöosuutta he kehoittivat minun käyttävän tilanteessani, osuutta mihin minulla ei siis ole mitään käytännön oikeutta eikä myöskään lakiin perustuvaa oikeutta. Päätöksessä oli myös maininta ihan sen varalle että jos puolisoni päätäisikin maksaa perinnöllään pienen osan asuntolainaansa se, että tätä säästön aiheuttamaa ylijäämää tullaan käyttämään tulevien kuukausien laskelmissa. Hurraa!!
Tiedän, te sosiaali-ihmiset vetoatte lakiin ja perustelette, te haette yhdessä sinä et hae yksin tämän avoliiton takia. Perkele, rakkauden päätös muuttaa yhteen asetti hänelle velvollisuuden elättä minua. Minussa ei ole itsesääliä tai itsetuhoisuutta vaan silkkaa vihaa. Päätin, opiskelen itseni valmiiksi, kirjoitan graduni ja käyn viimeiset tentit. Haluan, että se tiedekunta ja se laitos joka on antanut minulle niin paljon vuosien varrella saa korvauksen minusta. Valmistun työttömäksi ja en aio tämäkaltaista yhteiskuntaa auttaa verotuloilla enkä muutenkaan. Olen perkeleen vihainen, mutta toisaalta nämä vastoinkäymiset ovat olleet vastauksia minulle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaikki etuudet pyritään minimoimaan, tulkitsemalla lakipykäliä mielivaltaisesti, mutta mitä tulee verotukseen, ei ole väliä onko sinulla puolisoa vai ei, koska KAIKKI VEROTUS ON YKSILÖLLISTÄ.
Valtio minimoi menonsa ja maksimoi tulonsa.
Nouskaa nyt hyvät ihmiset vastarintaan.
ulkomaalainen, ajattelin vain kun kielioppi ei ollut kirjoituksessasi ihan virheetöntä. t. utelias