Sattuuko täällä lukemaan kukaan, kuka on parantunut sosiaalisten tilanteiden pelosta ja paniikkihäiriöstä?
Olen sairaslomalla ja useimmiten ahdistaa yleensä meneminen ihmisten ilmoille. Olen syönyt jonkinaikaa mielialalääkettä ja rauhoittavaa lääkettä.
Miten tai mistä parantuminen on lähtenyt käyntiin?
Tuliko alussa takapakkeja, niin että joskus ei enää ahdista niin paljoa mutta sitten yht äkkiä jopa ulos meneminenkin ahdistaa?
Joskus selviän pakollisista menoista nykyisin joten kuten. Se antaa toivoa. Sitten taas yht äkkiä joku normaali vaikkapa vähän kauempana kaupassa käynti alkaakin ahdistaa (ja pelottaa) niin että silmissä sumenee ja tuntuu ettei pysy edes kunnolla pystyssä. JOskus voi vaihtaa ihmisten kanssa muutaman sanan ilman suurempaa "kauhua" ja joskus paniikki iskee jo kun joku ihan vieras ihminen sanoo jotain vaikkapa metrossa.
Oletteko saaneet vaivaan minkälaista terapiaa?
Auttoiko "siedätysharjoittelu" eli puoliväkisin pakottaminen itsensä erilaisiin paikkoihin?
Olen sairaslomalla ja useimmiten ahdistaa yleensä meneminen ihmisten ilmoille. Olen syönyt jonkinaikaa mielialalääkettä ja rauhoittavaa lääkettä.
Miten tai mistä parantuminen on lähtenyt käyntiin?
Tuliko alussa takapakkeja, niin että joskus ei enää ahdista niin paljoa mutta sitten yht äkkiä jopa ulos meneminenkin ahdistaa?
Joskus selviän pakollisista menoista nykyisin joten kuten. Se antaa toivoa. Sitten taas yht äkkiä joku normaali vaikkapa vähän kauempana kaupassa käynti alkaakin ahdistaa (ja pelottaa) niin että silmissä sumenee ja tuntuu ettei pysy edes kunnolla pystyssä. JOskus voi vaihtaa ihmisten kanssa muutaman sanan ilman suurempaa "kauhua" ja joskus paniikki iskee jo kun joku ihan vieras ihminen sanoo jotain vaikkapa metrossa.
Oletteko saaneet vaivaan minkälaista terapiaa?
Auttoiko "siedätysharjoittelu" eli puoliväkisin pakottaminen itsensä erilaisiin paikkoihin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minäkin sairaslomalla, mutta en noiden edellämainittujen takia.
Olen huomannut että viitsin hyvin lenkkeillä, käydä kaupassa, hakea postin.. mutta nyt on alkanut piha ja naapurit ahdistaa sairaalloisesti. Ja ihmiset joihin voi törmätä vaikka pyykkituvassa.
En tiedä auttaako tuo pakolla jonnekin meneminen, kai jos jäisi positiivinen kokemus jostain, mutta yleensä ahdistaa niin ettei jää.
Ei parane koskaan,vitun horo.
Mitähän henkilökohtaista tuossa aloittajan viestissä oli, mikä niin loukkasi kun piti alkaa horottelemaan?
Sinun kaltaisistasi ne pahimmat pelot tuntuu suurimmalle osalle ahdistuneista tulevankin.
Toivottavasti elämä opettaa tietäjä Jooneakin ja saa kokea omakohtaisesti mitä ahdistus ja pelko on!
Enempää en halua täällä "riidellä" mutta teki hyvää sanoa tuo!! Ehkä kuitenkin olen parantumassa! Meni kauan aikaa että otin kaiken paskan niskaani mitä sinne joku keksikin nakata...
Kyllä voi parantua!Tai oikeastaan omalla kohdalla kävi niin,että asian kanssa oppii elämään kun sen hyväksyy,lähinnä sen kautta,että löytää syyn näille oireille.Et siis ole hullu,eikä sinussa ole mitään vikaa,vaan yleensä tuollaiset oireet laukaisee jokin ahdistava elämäntilanne(tai vanhat traumat).Terapia on ehdoton,siellä ei anneta valmiita vastauksia vaan opit löytämään itse uusia ajattelutapoja.
Pelkoa kohti meneminen vähentää pelkoa,tilanteen välttely tekee siitä vaan isomman mörön.Itseään ei voi kuitenkaan pakottaa eikä pidäkään kohtaamaan ahdistavia tilanteita ennenkuin kokee olevansa siihen valmis.Yleensä tilanteet sujuvatkin hyvin ja huomaa pelänneensä ihan turhaan.
Itselläni oireita ilmenee edelleen ahdistavissa elämäntilanteissa,mutta nyt niitä osaa paremmin käsitellä,eikä hätäänny.On rohkeampi,eikä anna pelon voittaa tai estää elämästä normaalia elämää.
Jouduitko alkuun käyttämään esim. rauhoittavaa lääkitystä?
Minulle psykiatri sanoi että niitä käyttämällä voi suhtautua tilanteisiin rauhallisemmin ja sitä kautta saada positiivisia kokemuksia ja sitä kautta parantua.
Söin Cipramilia vajaan vuoden ajan.Sehän ei ole varsinaisesti rauhoittava,vaan lieventää ahdistusta,jonka seurauksena paniikkihäiriö ja jännitys tulevat.Varsinaista "täsmälääkettä" paniikin poistoon en ole kokeillut.Eli terapia ja tuo lääkitys vähensivät ahdistusta ja sitä kautta selkeyttivät ajatuksia:
opin järkeilemään ja ajattelemaan eritavalla.Ennen mietin,miten kaikin mahdollisin keinoin pystyisin piilottelemaan muilta jännitystäni,nyt jos tunnen pelon alkavan ottaa valtaa,mietin,että kerron vaan sitten muille,etä nyt vähän jänskättää...ja itseasiassa en ole koskaan joutunut tuota tunnustamaan kun tilanne on aina mennyt lopulta hyvin!
huutelijat kannattaa jättää omaan arvoonsa...
Taitavat purkaa jotakin pahaa oloaan syyttömiin täällä...
Lääkäri vois auttaa...ehkä...
minulle tuttuja jo 20 vuoden ajan. Käytän tällä hetkellä betasalpaajaa ja n. kymmenen vuotta sitten sain masennukseen cipramil-kuurin, jonka huomasin auttavan myös jännittämiseen. Söin sitä parin vuoden ajan ja lopetin käytön helposti, käyden samalla hyvän terapeutin luona. Neljän vuoden psykoterapia auttoi suhtautumaan jännittämiseen (ja toki myös elämään ylipäätään) paremmin. Kela korvasi minulle suuren osan terapiasta, koska olin tuolloin n. 30v. eli parhaassa työiässä. ;)
Paras lääke mielestäni on kuitenkin ehdottomasti ihmisten ilmoille meneminen! Jos jään yksin kotiin alkavat ajatukset kiertää seuraavan mahdollisen jännityksen aiheuttajan parissa ja olo senkun pahenee. Jos ulos meno tuntuu aluksi pahalta aloita pienistä asioista ja ole itsellesi armollinen. Jännittäjät taitavat olla aikamoisia itsensä soimaajia.
Jos joskus tulee takapakkia, ajattelen itse, että no, täältä ei ole tie kuin ylöspäin.
Sain paniikkikohtauksen viimeksi n. kk sitten, mutta taas porskutan pikkuhiljaa eteenpäin, enkä ajattele kohtausta. Se on ollutta ja mennyttä.
Tsemppiä sinulle!