Miten te kokeneet elektroniikan harrastajat menettelette projektienne suhteen? Onko elektroniikan harrastus teorian pohjalta omien kytkentöjen suunnittelua vai valmiitten kytkentäkaavioiden mukaan rakentelua. Minusta tuo valmiitten kytkentäkaavioiden seuraaminen on ollu aika yleistä ja hieman helppoakin, mutta se ei vaikuta kovin järkevältä pitemmän päälle ja omien kytkentöjen(siis monimutkaisten, ei mitään muotoa: lamput rinnan tai sarjaan) tekeminen on taas monen vuoden opiskelun tulosta. Vai onko?
Kysymys kokonaisuudessan: Miten paljon olette opiskelleet tähän mennessä ja minkä mukaan olette rakennelleet?
Kysymys kokonaisuudessan: Miten paljon olette opiskelleet tähän mennessä ja minkä mukaan olette rakennelleet?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ensin pitää olla tarve.
Sitten mietin voinko sen ratkaista elektroniikalla.
Jos voin niin teen sen, tai alan metsästää tietoa ja valmiita kytkennän palasia...
En siis rakentele enää hyvikseni hyödyttömyyksiä vaan toimivia laitteita, ja silloinkin vaan jos tuosta tulee reilu säästö valmiiseen verrattuna.
Kiitos 'Sähkömiehelle' kun jaksasi vastata. Missäs muut on, eikö täällä ole muitakin harrastajia kuin vain yksi. Iskikö tylsyys vastailla vai mikä?
Mitä tuohon nyt sanoisi. Eiköhän se riipu oleellisesti siitä mikä itseään kiinnostaa jos jotain aikoo rakennella.
Vaikka niinkin, että aluksi valmiita kytkentöjä, sitten enemmän tai vähemmän omiin tarpeisiinsa modifioituja juttuja jostain valmiista.
Se oman kytkennän suunnittelu onkin "hauskaa puuhaa", jos vähänkin monimutkaisemmasta aparaatista on kyse.
Eli hieman koulutustakin taustalla. Omia järjestelmiä suunnittelen ja rakennan. Mielenkiintoista, mutta aikaresurssit rajoittavat voimakkaasti harrastusta.
Tein ensimmäisen radion viimevuosisadan puolessa välissä. Se oli valmiin kaavan mukaan tehty, eikä lähtenyt toimimaan. Tämä sai minut kiinostumaan asiasta ja ottamaan selvää elektroniikasta. Tästä tuli sitten myös ammatti. Hieman opiskelua ja omaa paneutumista aiheeseen. Nyt yli 70-kymmenvuotiaana on vielä kauhea palo rakennella kaikenlaista elektroniikkaa liittyvää. Ja saatuani jonkin kytkennän toimimaan, tunnen suurta onnistumisen iloa. Sain joitakin viikkoja sitten sähköpostia nuorelta kaverilta, jonka johdatin elektroniikan harrastukseen. Hän opiskelee nyt Oulun Yliopistossa alaa ja on tyytyväinen valintaansa. Poiketkaa blogissani, niin näette mitä harrastelen.
Jäipä tuosta jutusta blogini osoite pois. Se löytyy Googlesta sanalla elektroniikkaabytane
Mitä ne siellä taskussa tekevät!? ;)
ryhdyin ammattilaiseksi 60-luvun puolivälissä. Nyt olen jo puoliksi harrastaja ja puoliksi fossiili. Pohjana itseopiskelu, joka ei ole vieläkään (ihme ja kumma) johtanut täydelliseen tietämiseen. Tuli sitä tehdyksi kuitenkin markkinoille joukko uusia tuotteita ja leipärahaa siinä ohessa pesueelle.
Alkuperäiseen kysymykseen toteaisin, että todellinen harrastaja tekee mieluiten itse kytkentänsä, ja keskittyy vimpaimiin joita ei muuten ole saatavilla. Ruutia ei kannata keksiä montaa kertaa.