Lestadiolaisäiti etsii netistä seuraa naimisissa
olevista miehistä.. kun kukaan ei häntä ymmärrä
eikä kuuntele.. onko OK ???
olevista miehistä.. kun kukaan ei häntä ymmärrä
eikä kuuntele.. onko OK ???
Äiti netissä
äiti myös
301700
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
malkaa toisen silmästä vai?
täältä netistä etsit; toisten syntejä vain tiiraat. Kato enstex oma tilas! Sitä paitsi, mitäs se sulle kuuluu, jos joku on seuraa vailla ja haluaa täyttää tuon tyhjiön. Naimisissa olevat miehet ovat turvallista iltapäivän kahviseuraa väärin ymmärretyille lestanaisille.
Itehän ovat tiensä valinneet ???
Myöhäistä sooloilla 5 lapsen jälkeen.
Kun ihminen aikansa elää hyljättynä, täyttymättömien tarpeiden, ymmärretyksi tulemisen ja kuulluksi tulemisen puutteessa, niin siitä syntyy hirvittävä sisäinen kipu.
Ellei kipuun saada hoitavaa lääkettä, niin seuraukset ovat usein hyvin arvaamattomia ja dramaattisia.
Tässä tilassa kamppailevalle ihmiselle ei ole ainakaan hyötyä lähipiirin paheksunnasta ja juoriulusta.
Pidän avausta ilman muuta provona. Siinä mielessä avaus on kuitenkin hyvä, että se herättää keskustelua miehen ja naisen suhteeseen liittyvistä kipeistä asioista.
Jos henkilöllä ei ole muuta aihetta, menköön hän avauksineen seksuaalifantasioiden ja pseudoseksin palstalle. Lestadiolaisäideillä on seuraa riittävästi ison perheen hoidossa.
Mutta ... yksi huolestuttava TOSIasia on se, että muutama isoperheinen lestadiolais-mies on viimeaikoina langennut haureuteen ja jättänyt perheensä. Joukossa yksi nuori saarnamieskin.
Uusi nainen kainalossa tullaan sitten rinta kaarella seurakokokuksiin, kun ensiksi vihitty hylätty vaimo vetää monilapsista perhettä yksinään.
Tässä on monta onnetonta, ja synnin seuraukset menevät väistämättä yli 100 vuoden päähän, tuleville sukupolville.
Miksi kirjoitin tämän?
En osittaakseni ketään sormella, vaan siksi, että vaikka merkit avioliitto-opetus tarpeesta ovat näin selvät, niin seurakunnassa edelleen suhtaudutaan nuivasti asiantuntevaan avioliittotyöhön, eivät kaikki mutta luullakseni enemmistö.
Julistajien pitäisi tällä kohtaa skarpata, niin vakavasta asiasta on kysymys.
O tempora o mores!!
lestaatiolaisten piirissä pahemmalta, kuin joka on jo ulospäinkin nähtynä, että paiseita on.?
saa tekosensa anteeksi rukouksissaan. Se on sillä selvä.
Jos avio-ero tuli sen vuoksi, että ensivaimo sanoi, että lapsia tarpeeksi, en anna. Niinkö-kö?
... paiseita. Tietääkseni lestadiolaisilla on vain murto-osa verrokkisuomalaisten paiseista, mutta yksikin on liikaa. Siksi asialle olisi tärkeätä tehdä korjaus.
Asian julkinen käsittely estää yksityiskohtiin menemisen vaikka tietäisnkin. Pointti on tässä se, että aviokriiseihin puututtaisiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Ja mikä tärkeintä, puututtaisiin rakentavalla ja rakastavalla informaatiolla alkaen saarnatuoleista, ja järjestämällä pareille vertaistukea. Etteivät auttamisyritykset tapahtuisi lyömällä lyötyä, vaikkapa nyt sitten Raamatulla päähän.
ohjeistuksen todella raamatulla päähän lyömiseksi. Kyllä syyt on syvemmällä. Joko luonteiden yhteen sopimattomuudessa tai sanon suoraan, sänkyhommissa.
Toisilla on erillaiset odotukset puolisoan kohtaan. Oletetaan puolison palvelevan häntä kaikessa ja itse ei tehdä mitään. Myöskin raha-asiat ovat ristikkäin. Sukulaisilla on kummallakin puolen osuutensa monesti avio-eroon.
Minä 50 vuotta aviossa olleena sanoisin, riidat pitää ylittää. Nykyään on mallina avio-erot ja pienemmästäkin riidat helposti otetaan raskaasti. Ja syyt ovat yleensä omahyväisissä miehissä.
Lestaatiolaisten avio-erot ovat harvinaisempia, mutta sitäkin raskaampia, suurena syyttäjänä monesti uskon ystävät. Koska se ei ole kunniaksi, että he jotka ov
Hyvää pohdintaa. Monta tärkeätä seikkaa tuli esiin.
Jokainen nuori kokee saarnatuolista tulevan ohjeistuksen ihan omalla yksilöllisellä tavallaan. Yleistäminen on virhe.
Objektiivisesti tarkastellen ohjeistus voi hyvinkin olla asiantuntematonta, jos puhujia ei ole koulutettu sielunhoitotyöhön ja avioliittoneuvojaksi.
Raamatulla päähän lyöminen on eri käsite.
Se tarkoittaa moralisoivaa, lakihenkistä ja tuomitsevaa asennetta autettavaa kohtaan.
Tässä mallissa "onnistunut" neuvoja asettuu neuvottavan yläpuolelle, "virtuaalivahvaksi".
Jeesuksen asenne, siis Kristuksen oppi, on autettavan rinnalle vertaiseksi asettuva, palveleva, tukeva, auttava ja ennen muuta rakastava. Tämä tarkoittaa käytännössä autettavan asemaan asettumista.
Monikin niin mielellään neuvoo avioliittoasioissa, ja sydämestään sen epäilemättä tekee, mutta kun koulutus ja työkokemus alalta puuttuvat, ei homma hoidu parhaalla mahdollisella tavalla. Neuvontatehtävä vaatii koulutuksen syvempään ihmistuntemukseen.
Parasta apua tulee sellaisissa pariskuntien vertaisryhmistä, jossa asioita käsitellään niiden oikeilla nimillä, tehtävään koulutetun pariskunnan ohjauksessa.
Jokaisen parin ongelma on yksilöllinen. Ja onnistuakseen kummankin puolison on oltava mukana, ja sitoutunut ennen opittujen käyttäytymismallien muutokseen.
"Luonne" on monien eri tekijöiden summa.
Osa persoonastamme onkin muuttumatonta.
Luonne on toisaalta hyvin helposti harhaanjohtava sana, joka pitää sisäänrakennettuna ajatuksen jostakin muuttumattomasta. Silloin kun tavalla taikka toisella onneton avioliitto halutaan onnelliseksi, se perustuu kummankin puolison käyttäytymistapojen muuttumiseen.
Ihminen pakenee helposti muutostarvetta, vaikkapa sitten
"luonteen" taakse. Jos hän onnistuu siinä, niin se estää suhteen kasvamisen ja kehittymisen oikeaan suuntaan.
Ajopuuteoria on hyvin tavanomainen, se on vienyt monen parin elämän karille. (Kaikki vain menee niin kuin on mennäkseen, parin voimatta tehdä mitään asiantilan muuttamiseksi.)
Vaarallinen tilanne syntyy myös silloin, jos ryhdytään muuttamaan puolisoa, mutta ei suostuta omaan muutosprosessiin.
Tämä estää tehokkaasti avioliiton eheytymisen.
Jos minä en suostu käyttäytymistapojeni muutokseen avioliitossa, niin se tietää valitettavasti sitä että mikään ei muutu meidän suhteessamme.
uskottomuus; salainen tai julkinen. Ajatusmaailma on saastutettu lihan himojen kautta.Suomeksi sanottuna miehillä alkaa pillu aidan takana tuntua paremmalta kuin kotioloissa. Ensin se siintelee mielikuvituksissa ja ajatusmaailmassa ja sitten kun tuota on kyllin kauan ruokittu, löytyy kyllä ulkopuolisia kohteita ja jopa tarjouksia, joista ei ole enää voimaa kieltäytyä! Keitto on valmis ja kukaties jo pohjaan palanutkin.
Kotisivuilleni.
http://vakas.se/index.html
Televisio kielletty, netti sallittu joka täynnä
tis mitä ??? ihmettelen. Perheessä naisella ei arvoa, mieskö pomo kaikilla.
Ja hyvin menee. Mutta siinä se ero onkin. En ole lestaatiolainen Jumalan lapsi. Vaan oman kullan lökäpöksy. Mies ei oo pomo kaikkialla.
Muista olla miehellesi kuuliainen ja altis kaikille hänen toivomuksilleen. Mutta lähde sitten lätkimään jos hän käyttää remmiä.
Ai, kun paikat on vieläkin kipeenä eilen illan rangaistuksista.
Pyhä Henki ohjaa kristityn mediankäyttöä.
Minun kultani on minun kaikkeni, maailman ihanin ihminen, minä olen mies.
Suomalainen mies antaa mielellään kaiken vastuun ja työt vaimolleen. Tämä sota-ajoilta peräisin oleva malli on tullut ilmeisesti tiesä päähän. Suomalainen nainen on perinteisesti ollut huushollin työrukkanen. Nyt naiset tunkeutuvat oma-aloitteisesti yhä lisää miesten asemaan, kaikilla elämän osa-alueilla. Valitettavasti se osa on naiselle hyvin raskas taakka kantaa, naiseuteen näet kuuluu tarve tulla kuulluksi, hellityksi ja rakastetuksi miehensä palvelemana.
Naisten pitäisi osata siirtää vastuuta sopivasti myöskin miehensä kannettavaksi, eikä pyrkiä hallitsemaan ja suorittamaan kaikkea itse perhe-elämässä.
Suomalaisen naisen vahva asema ei periydy sota-ajalta. Se on vanhempaa perua jo keskiajalta.
naisenkin tule helliä ja rakastaa miestään niin, että hänkin tulisi kuulluksi, silloin voisi saada takaisin mitä itse antaa.
Ylensä miehet tekee kyllä itsensä kuulluksi ja naiset jäävät taka-alalle, mutta on myös päinvastaisia tapauksia.
Eikö tässä yhteydessä ole vähän kornia puhua periytymisestä? Perinteistä kylläkin.
Mitä tulee näihin asenteiden tapojen ja kipujen siirtymiin sukupolvelta toiselle, niin ne menevät korkeintaan neljänteen polveen, ei siis keskiaikaan asti.
Puhun sota-ajasta siksi, koska monet meistä vetovastuussa olevista olemme vielä sodassa olleiden vanhempien lapsia. Äitimme olivat kotona ja tekivät kaikki työt, isän ollessa rintamalla. Tyttö oppi toimintamallin äidiltä
ja tyttären tytär omalta äidiltään.
Nyt olemme tässä.
Mitä taas tulee naisen asemaan miehensä ja yhteiskunnan orjana, niin se on peruja ties kuinka monen tuhanne vuoden takaa.
Tässä asiassa suomalainen nainen, noin yliottaen, on kyllä aivan erityisasemassa. Hänellä on vakiintunut asema yhteiskunnassa.
Ongelma onkin siinä että miestä hellitään ja rakastetaan aivan eri tavalla kun naista.
Nainen yrittää epätoivoisesti helliä miestään, kuten naista hellittäisiin, ja ihmettelee sitten että miksi tuo mies menee mykäksi vetäytyy pois, ja alkaa tukehtumaan? Hän ottaa yllättäen lakin päähänsä ja häipyy mieskaverien kanssa aikaansa ciettämään, vaikkapa järvelle kalaan, naisen jäädessä (jälleen kerran) yksin, huuli pyöreänä.
________
Nainen on nainen ja mies on mies. Nainen on herkempi ja vaatii enemmän hellimisiä. Mies ei yleensä tykkää jatkuvista hellyydenosotuksista, ainakaan vanhetessaan. Mies pitää vain helimisestä silloin kun on "se aika"
Jos nainen todella epätoivoisesti haluaa helliä miestään kesken päivän, niin ei se kaikille miehille käy. Sen hellimisen voi hyvällä ruualla, katsela ja hyvillä sanoilla päivällä tehdä.Mutta se on taas eri asia millainen jörrikkä mies on jos ei ota sitä vastaan.
Myös naisen kai tulisi huolehtia siitä, että jos nainen on puhdas ja hyvin kammattu ja vaatetttu voi mieskin sen huomata ja silloin on pienikin hyväily osoitus paikallaan. Pätee myös miestenkin osalta.
Voi tietysti olla niinkin, että mies lähtee viemään roskapussia, kun emäntä sitä vaatii ja siivoaa. Silloin monesti on parempi miehen väistyä "vasemalle" kun olla jaloissa.
Kun avioliitto vanhenee niin väkisin puolisoiden välit hellimisistä vähenee vaikka ei niin saisi olla. Naisen merkkipäivää on syytä muistaa, se on naiselle tärkeä, että joskus edes muistasillai helliä. Naisen taas vastaavasti omalla tavalla muistaa, ruualla tai lahjoilla. Kyllä silloin mieskin heltyy.
Sellainen mies joka pitää vaimoaan vain lasten tekijänä ja niiden hoitajana ei ole vastuullinen. Askareet olisi tehtävä mahdollisimman tasapuolisesti. Sen jälkeen sitten voidaan yhdessä lähteä joko seuroihin, lenkille tai jonnekkin iltaa istumaan.
Mutta sitten. On myös naisia ketkä pitävät miehiään aivan piikana. Passuuttavat kaikkea. Mies pesee pyykit, laittaa ruuat ja hoitaa lapset. Naisen virka on niin tärkeä, ettei voi eikä"ehdi" osallistumaan niihin. Voiko tällaista naista helliä liikaa, ainakaan pitemmän päälle.
Samoin kääntäen miesten kohdalla.
Ja onhan se niin, että kumpikin puoliso tarvitsee omaa aikaa. Mies ehkä kalastaa kavereiden kanssa. Tai käy muuten keskustelemassa miesseurassa. Sekin on tärkeää.
Naisten yhdessä olo on yhtä tärkeää. Siinä voi kertoa kylän juorut ja aviomiesten hyvät ja harvemmin huonot puolet. Eihän nainen voi toiselle kertoa kuinka huono mies hänellä on.
Lenkkeily ja kahvihetket, miksi ei myös pienet viinin maistiaiset ovat paikallaan, varsinkin jos miehetkin tuoppejan vähän kallistelee.
Elämän ohjeita on vaikea kullekkin parille antaa. Kun kaikki ihmiset olemme erillaisia ja käyttäytdymme eritavoin. Minä en rupea ketään neuvomaan, mutta pitkän avioliiton kautta olen kokenut ja nähnyt paljon.
ennen minun kirjoittaessani.
tässähän se pointti juuri onkin... kun naiset haluavat ottaa vallan kotona päättää, hallita ja olla perheen pää ja kun he sen vallansaavat niin alkaakin tuntua raskaalta ja alkavat syyttämään miehiään vastuuntummottomiksi/tohvelisankareiksi:D
"Supervaimon käyttöohjeet". Kirjoittanut Pertti Pakarinen.
Kysymys on asenteista. Kyllä se siitä sujuu...
Jos omaat supervaimon, niin ole onnellinen...He eivät niuhota.
Jos mies on MIES, ei naisen tarvitse yrittää olla sekä nainen että mies!
En tiedä mistä tulee sellainen vastuuntunne, josta itse olen suorastaan kärsinyt: se merkitsee, että minun on otettava vastuu jokikisestä asiasta! Olen sen vasta nyt tajunnut - kannan huolta asioista, jotka eivät minulle kuulu ja jotka voisin huoletta jättää!
Ei siis ole kysymys VALLASTA sinänsä, vaan VASTUUSTA, joka ymmärretään eri tavalla! Siis mies ja vaimo ymmärtävät sen eri tavalla. Siitä sitten päädytään kummalliseen noidankehään.
En tiedä mistä sekin johtuu, että itse en naisena tuommoisesta hellimisestä sun muusta lääräämisestä pidä ollenkaan. En suorastaan siedä ajatusta sellaisesta typerästä pikku eukosta, joka odottelee mieheltään kukkakimppuja ja söpöjä lausahduksia ja muuta mielinkielin lörpötystä! Minä kaipaan rehtiä toveruutta (ja kyllä sitä saankin :)), jossa olemme tasa-arvoisia ystäviä keskenämme!
Enkä myöskään istu naisystävieni kanssa juoruamassa ihmisten asioita - useimmiten pohditaan elämän koukeroita ja yritetään niihin löytää ratkaisuja, mietitään syitä ja seurauksia elämässämme ja yritetään tukea toisiamme. Antoisimmat uskonnolliset keskustelut olen käynyt naisten kanssa!
ja kuinka kauan. Olisi hauska keskustella Pakarisen kanssa.
Kirja ei ole uskonnollinen, mutta hyvä ja hauska.
Kirja on miehille, jotka huomaavat menneensä naimisiin itseään älykkäämmän, tarmokkaamman, taitavamman, kiireisemmän tai paremmin ansaitsevan vaimon kanssa.
Kirjassa hän luokittelee supevaimojen perustyypit ja antaa osviitta, kuinka minkäkin vaimotyypin kanssa eletään. Hän hieman analysoikin heitä.
Toki hän on naimisissa ja varmaan supervaimon kanssa. Varmaan kuva kirjan kannessa.
Kustantaja: Recallmed
Muistaakseni hän ei soveltanut omaan avioliittoonsa näitä oppejaan.
kirjan "Suhteet kuntoon", joka käsitteli avioliiton ongelmia ja niiden hallintaa; ja hupsis! Ukko itse, mikäli oikein muistan asian, otti eron vaimostaan ja vaihtoi nuorempaan. Näin se usein käy:Parantaja, paranna ensin itsesi!