pahaa, että pitää aina olla niin tyly? Hyvä on, olemme monessa mielessä erilaisia- ja myönnän että olen joskus sellainen taivaanrannanmaalari ja haaveilija, en välttämättä niin käytännönläheinen, mutta tällaisena olen kaikista onnellisin.
Ja olen sen myöntänyt itselleni, ettei meistä koskaan tule mitään. En enää edes haluaisikaan, vaikka susta tosi paljon pidänkin edelleen.
Mutta käytöstäsi mua kohtaan en tule koskaan ymmärtämään. Osaan säheltää, mutta en koskaan ilkeyttäni, lähinnä ujouttani ja tiedät sen myös. Ehkä me elämme eri planeetoilla, mutta tarkoittaako se sitten sitä, että mua pitää inhota? Siihen kun saisi vastauksen.
Miehelle menee, tuskin käy täällä palstalla. Kunhan nyt kirjoittelin.
Ja olen sen myöntänyt itselleni, ettei meistä koskaan tule mitään. En enää edes haluaisikaan, vaikka susta tosi paljon pidänkin edelleen.
Mutta käytöstäsi mua kohtaan en tule koskaan ymmärtämään. Osaan säheltää, mutta en koskaan ilkeyttäni, lähinnä ujouttani ja tiedät sen myös. Ehkä me elämme eri planeetoilla, mutta tarkoittaako se sitten sitä, että mua pitää inhota? Siihen kun saisi vastauksen.
Miehelle menee, tuskin käy täällä palstalla. Kunhan nyt kirjoittelin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mutta eihän sinussa mitään pahaa ole, aika vaikea on kyllä ymmärtää.
aloittaja, koska en hän ole. Mutta kuten Jopekin tietää.. tässä selitystä ymmärtämättömille.
Toinen toistaan huonompi ihminen
kaipaa rakkautta kuitenkin
silloin särkynyt sielumme syntinen
löytää toisestansa enkelin
Sä tulit suruinesi savuiseen kuppilaan
miltein kyyneleitä silmissäs näin
jäimme yhdessä huoliamme hukuttamaan
joku katsoi meitä ylhäältä päin
Ollaanko enkeleitä toisillemme?
Siipiesi suojaan saanko painaa pään?
Jos oomme enkeleitä toisillemme
saamme rakkautemme kestämään
Ollaanko enkeleitä toisillemme?
Kai sinut ikuisesti pitää saan
Jos oomme enkeleitä toisillemme
emme muuta enää kaipaisikaan
Vaikka sinut syliini painaisin
voin olla kaukana jossakin
mutta palaan varmasti, rakkahin
vaivuin hetkeksi muistoihin
Minä kerran sinua jos loukkasin
tyhmyyttäni sinut melkein menetin
sitä anteeksi pyytää nyt tahtoisin
sulta, rakkaani, viimeinkin
Ollaanko enkeleitä toisillemme?
Siipiesi suojaan saanko painaa pään?
Jos oomme enkeleitä toisillemme
saamme rakkautemme kestämään
Ollaanko enkeleitä toisillemme?
Kai sinut ikuisesti pitää saan
Jos oomme enkeleitä toisillemme
emme muuta enää kaipaisikaan
täytyy kai sitä jotain ruveta ymmärtämään.
Ei opi milloinkaan
ihmiskunta
onnellisuuttaan
ikuistamaan
Aina löytyy meitä
tolloja ja sähläreitä
joita tämä paha maailma
murjoo, monottaa
Aina löytyy meitä
herran pikku enkeleitä
jotka portilla jo
jatkopaikkaa jonottaa
Jos aikaa jään mä mittaamaan
se karkaa enkä kiinni saa
elämästä tästä ainoasta milloinkaan
En tiedä onko ollutkaan
aikaa tätä parempaa
se mittaa meitä joka hetki uudestaan
aloittaja, kun en ole hän.
Asfaltin pinta kiiltää yössä,
On sade lakannut viimeinkin.
Pakomatkalla jostain
Lienet sinäkin.
Sinä etsit turvapaikkaa täältä,
Minä toivoani, jonka kadotin.
Olet ensimmäinen
Valonpilkahdus aikoihin.
Tämä voisi olla uuden alku,
Mietin, ja viimein nukahdin.
Tilaisuus tehdä kaikki toisin.
Olit siinä, minä silmäni ummistin.
Pienen ohikiitävän hetken näin sut siivin valkoisin.
"Ota minut", minä hiljaa rukoilin.
"Ota minut, ota minut
Tai kuihdun ja pois ajelehdin."
Asfaltin pinta kiiltää yössä,
On sade lakannut viimeinkin.
Ajatella, minä melkein luovutin.
Olit siinä, minä silmäni ummistin.
Pienen ohikiitävän hetken näin sut siivin valkoisin.
"Ota minut", minä hiljaa rukoilin.
"Ota minut, ota minut
Tai kuihdun pois.
Ota minut, ota minut
Tai kuihdun ja pois ajelehdin."
Oltiin vain hiljaa eikä kuiskattu
Vain hellästi lupasit et lähde pois luotani
Olin niin hiljaa kuin uskalsin.
Mikset sanonut vasten ihoasi
on niin kylmä olla.
Ulkona satoi lunta ja enkeleitä
Hiuksiini sulaa mun kyyneleitä.
Ulkona satoi lunta ja enkeleitä.
Mikset sanonut laita silmät kii,
ja suutele mua.
Vaikka olisin halunnut itkeä sut luotani
sä jäit kuin jokin pyytäisi.
Hengitin huuliltasi elämää.
Mikset luvannut että olet siinä,
kunnes nukahdan.
Ulkona satoi lunta ja enkeleitä
Hiuksiini sulaa mun kyyneleitä
Ulkona satoi lunta ja enkeleitä.
Mikset sanonut laita silmät kii,
ja suutele mua.
kun en ole hän.
Päivästä näen toiseen kaipuuni matkanneen
Takkini kaulukseen se tarttuu uudelleen
Painautuu rintaani vasten, sen kiinni sydämeen
Huomaan kasvaneen
Kuinka paljon siivet maksaa
Ei niitä rahalla voi ostaa
haavoilla kai ne ansaitaan
Kun uskoo melkein mahdottomaan
Niin korkeaan
Baarien savuisten, puisten pöytien
Äärellä haaveilen, yli yksinäisyyden
Sinusta laulua teen, siivet sydämeen
Huomaan kasvaneen
Kuinka paljon siivet maksaa
Ei niitä rahalla voi ostaa
Haavoilla kai ne ansaitaan
Kun uskoo melkein mahdottomaan
Niin rakkaus siipensä saa
Lentääkseen lentoon korkeaan
Lentääkseen melkein mahdottomaan
Korkeammalle kuin kukaan
Niin korkeaan