Ärsyttää kun tänne tulee ihmisiä selittää et lopettakaa nyt toi touhu ja ruvetkaa syömääm, kyl siihen pystyy kun vaan syö. Mut ne tyhmät ei tajua et se anoreksia on sairaus ja sillon ei vaan pysty, ja varsinkaan sellaset ketkä on pidempään sairastaneet. Ei siihen auta mikään muu kun ammatti apu, ja kova itsekuri, mikä varmasti löytyy jokaiselta anorektikolta, mut pitää vaan saada se kääntymään niin päin että pitää kiinni siitä että syö.ja uskaltaa päästää irti niistä tavoista ja rytmeistä mitä on tullut ja antaa ammattilaisten auttaa. jos siitä haluu parantua nii pitää se ensin myöntää itelleen et haluu parantua ja tarvii apua. ei ketään voi oikeen pakottaa, siis alitajuisest.jos laittaa letkuihin niin eihän se siihen mieleen vaikuta. mä jouduin tasan vuosi sitten osastolle painoin 46kg ja olin 168 pitkä. tavoite paino oli 53 kg mutta bulimian takia pois lähtiessä painoin yli 60kg ja olin siellä 6kk. ja nyt bulimiakin on jo hävinyt, tai taisi olla vaam joku vaihe. kesti muutaman kuukauden ja nyt painan 75kg ja olen ihan tyytyväinen, vaikka ei 5-10 kg pois olis pahitteeksi. löysin ihanan miehen ja tykkään nyt elämästäni.
!!!!!!!!!!!!!!!!!!
ei toiset tajuu.
4508
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siis minkä takia bulimian takia painoit yli 60kg?
Mulla kävi näin: KUKAAN EI TAJUU!! SE ON TOTTA!
Sairastuin anoreksiaan muutama vuosi sitten, en osaa sanoa tarkasti koska. Paino oli sillon kun aloin laihduttamaan: 174cm pituisena 50kiloa ja laihdutin -10kiloa. Alimmillaan paino oli 40!!
Sitten mun oli aloitettava lihotuskuuri koska mua uhkailtiin PAKKOHOIDOLLA! Aluksi oli vaikeeta syödä..kunnes se vaihtuikin ahmimiseksi tai sen tyyppiseksi mutta kuitenkaan ei ollut oksentelua. Lihoin vielä yli aloituspainon, paino oli pahimmillaan jopa 60kg¨, ja masennuin. Vaikka mul ollut kyllä hyvät lihakset mutta silti oli liikaa perusläskiä: Laihdutin 53kiloon ja siitä taas noussut n57..Masentunut taas.
Ja tämä kaikki vaan turhan takia. En ole vieläkään parantunut kokonaan. Se ei ole mikään yllätys että laihdutan jälleen. Ainahan mä laihdutan!
Aina yritän, ja yritän, mutta aina kaikki menee pieleen. Se on joko tai: syömättä tai syö. Nyt olen 176/57.
JA EDELLEEN TYYTYMÄTÖN ITSEENI.
Kauankohan ihminen jaksaa tällaista... Laihduttaa-lihottaa-laihduttaa-lihottaa-laihduttaa-lihottaa-laihduttaa.. aina. .Kuinkakohan kauan?
Ja miksi mun pitää olla niin luuranko? Miksi mä haluan sitä niin paljon että usein tuntuu siltä että tapan itseni jos en pääse siihen samaan laihuuteen enää. Olenko sairas?...Olenko terve?... Lihava?...Laiha?...Kaunis?...Ruma?...
Ja tämä viesti on täyttä totta ja henkilö todellinen. (todellisuudentaju on vain heikko).
Niin ja apua en ole "kehdannut" hakea.
Itseänikin ärsyttää kun sanotaan vaan että syö. Se saa vaan anorektikon suuttumaan. Neuvoja ei osaa antaa sellainen ihminen, joka itse ei ole sitä sairastanut tai ole läpikotaisin perehtynyt sairauteen.
Eihän sitä aihetta vain siksi voi vältellä, että anorektikkoa "ärsyttää". Sehän on hengenvaarallinen sairaus. Mun kaksoissiskoni on 175cm ja painaa 39kg, totta kai mä sanon sille että sen täytyy syödä, että se on vaarallista, että se ei todellakaan näytä hyvältä. Vaikka se suuttuisikin. Vaikkei siitä olisikaan hyötyä. Tommonen "kukaan ei ymmärrä mua" - löpinä on pirun ärsyttävää. Anoreksia on mielenterveyssairaus, silloin ei olla terveitä, eikä itse osata pitää huolta itsestään. Mielestäni vaikenemalla vanhempi syyllistyy heitteillejättöön ja muut läheiset välinpitämättömyyteen toisen hädästä. Ei kukaan kiusatakseen sua käske sun syödä, vaan siksi että ovat huolissaan sun terveydestä.