tässä tulee pieni kysely niille joilla on tai on ollut paniikkihäiriö. lopussa vastaan kysymyksiin omalta kohdaltani.
1)milloin sait ensimmäisen kerran paniikkikohtauksen?
2))missä tilanteissa saat paniikkikohtauksia?
3)käytkö terapeutilla?
4)onko lääkitystä?
5)onko lääkkeet/terapia lieventänyt oireita? tai oletko kenties päässyt kokonaan irti kohtauksista? miten?
6)minkä ikäinen olet?
7)pahin kokemuksesi?
8)oletko onnistunut joskus jossain voittamaan pelkosi?
kiitoss vastauksista!
OMAT VASTAUKSENI:
1)lukion ekalla luokalla englannin tunnilla kun opettaja pyysi lukemaan kalvolta tekstiä
2)koulussa tunneilla kun pitää olla mitenkään äänessä, esim luke tekstiä tai opettaja kysyy jotain.
3)käyn kerran vko:ssa
4)on (masennuslääke)
5)on lieventäny selvästi, ilman niitä en olis pystyny käymään lukiota ollenkaan. oireet on nyt viimesellä vuodella vähentynyt muttei hävinnyt kokonaan.
6)18-vuotias
7)ussan tunnilla luettiin raamattua koko täyden (ainakin 30 oppilasta) luokan kanssa ääneen jonoittain ja oli kamalaa odottaa omaa vuoroa kun kaikki paikat täris ja sydän jyskytti ja pakokauhu valtas ja meinasin menettää järkeni kokonaan siinä tilanteessa. sitten kun luin niin luin vaan niin nopeesti kun mahdollista ja hävetti jälkeenpäin aina kun ääni oli värissy hirveesti.
8)joskus kun oon tsempannu itteni kunnolla johonki esitelmään ni se on menny suht jännittämättä läpi, mut mun on pakko mennä heti ennen ku ope tulee sisään luokan eteen valmiiks ja jutella kaikkien kanssa sillee et kaikki kuulee mun äänen.
1)milloin sait ensimmäisen kerran paniikkikohtauksen?
2))missä tilanteissa saat paniikkikohtauksia?
3)käytkö terapeutilla?
4)onko lääkitystä?
5)onko lääkkeet/terapia lieventänyt oireita? tai oletko kenties päässyt kokonaan irti kohtauksista? miten?
6)minkä ikäinen olet?
7)pahin kokemuksesi?
8)oletko onnistunut joskus jossain voittamaan pelkosi?
kiitoss vastauksista!
OMAT VASTAUKSENI:
1)lukion ekalla luokalla englannin tunnilla kun opettaja pyysi lukemaan kalvolta tekstiä
2)koulussa tunneilla kun pitää olla mitenkään äänessä, esim luke tekstiä tai opettaja kysyy jotain.
3)käyn kerran vko:ssa
4)on (masennuslääke)
5)on lieventäny selvästi, ilman niitä en olis pystyny käymään lukiota ollenkaan. oireet on nyt viimesellä vuodella vähentynyt muttei hävinnyt kokonaan.
6)18-vuotias
7)ussan tunnilla luettiin raamattua koko täyden (ainakin 30 oppilasta) luokan kanssa ääneen jonoittain ja oli kamalaa odottaa omaa vuoroa kun kaikki paikat täris ja sydän jyskytti ja pakokauhu valtas ja meinasin menettää järkeni kokonaan siinä tilanteessa. sitten kun luin niin luin vaan niin nopeesti kun mahdollista ja hävetti jälkeenpäin aina kun ääni oli värissy hirveesti.
8)joskus kun oon tsempannu itteni kunnolla johonki esitelmään ni se on menny suht jännittämättä läpi, mut mun on pakko mennä heti ennen ku ope tulee sisään luokan eteen valmiiks ja jutella kaikkien kanssa sillee et kaikki kuulee mun äänen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
1. Sain ensimmäisen kohtukseni taloyhtiön kokouksessa, happi alkoi loppua, olo oli epätodellinen..oli siis pakko poistua paikalta
2.Sain alkuun kohtauksia)jotka alkoivat v.-88) ihan joka paikassa,missä ja milloin vain aikaan ja paikkaan katsomatta,siis päivittäin ja useita
3.Kävin aikoinani terapiassa, mutta en kokenut sitä "omakseni", joten lopetin käynnit.
4.On lääkitys..tarvittaessa Xanor..lopunelämääni:))
5.Oireet on todella lieventyneet, välillä hävinneet kokonaan.Lääkkeet siksi, jos tuntuu, että kohtaus tule, otan lääkkeen.Olen muutanut elämäntapojani-ja ajattelutapani positiiviseksi negatiivisista tuntemuksista, sillä on ollut kohdallani suuri merkitys.
6.37v. nainen
7.V.2000 sain yhtäkkiä niin pahan paniikkikohtauksen ilman syytä ja ennakkovaroitusta, että menintajuttomaksi.Sydämeni pysähtyi hetkeksi..onneksi avomieheni ja ystäväni saivat elvytettyä minut.Se säikäytti todella pahasti.
8. Itseasiassa olen onnistunut voittamaan pelkoni nyt jokapäiväisessä elämässäni,sillä en häpeä sairauttani,jos kohtaus tulee, otan lääkkeen, enkä tee asiasta itselleni sen suurempaa numeroa..
Ole hyvä lizz vastauksista ja kiitos mielenkiintoisesta gallupista:)) Oikein hyvää jatkoa sinulle ja muille "panikoijille":)))
huono juttu muita paniikkipotilaita kohtaan kun sanot että sain sydänkohtauksen, itselläni paniikkioireisena tuli sittenkin mieleen et voiko siihen kuolla, kun aina sanotaan et siihen ei voi kuolla?? älä säikyttele muita!!
kommentin, sillä se aiheuttaa paljon pelkoa paniikkihäiriöistä kärsiville. Monen paniikkikohtaus menee vähemmällä pelolla ohi omia aikojaan, jos on tietoisuus, että tähän ei kuole!
Jaahas..ei siis saa totuutta kertoa vaikka jotkut täällä haluaa tietää, no ei jatkossa sitten.
Enpä tiedä kuinka saan tuon viestini poistettua joten kaikki joita se häiritsee ja osaavat, olkaapa hyvät vaan ja sensuroikaa vastaukseni.
HUOM! Kaikille galluppien ja kyselijöitten teksteille(kirjoittajille siis) kannattaa miettiä myös jatkossa sitten, mitä täällä kysyy, koska kaikki ei uskalla kohdata totuutta.
TIEDOKSI, EI TÄHÄN TAUTIIN TODELLAKAAN KUOLE, OLI VAAN LIIAN SUURI HAPPIVAJAUS HETKEN, EI SUINKAAN SYDÄNKOHTAUS, VAIKKA SYDÄN EI HETKEEN LYÖNYTKÄÄN.
HYVÄÄ JATKOA KAIKILLE!! JA PYSYTÄÄN SITTEN JATKOSSA VAIN ASIASSA!!!
Oiskohan minusta sulle apua taistelussa tälläista vittumaista juttua vastaan?? Itse tsemppaillut n. 18 vuotta ongelman kanssa, ja YKSIN! Mielestäni järki VIELÄ tallella, ja koti konstein juttu "voiton puolella"?? Jos jotain apuja voin antaa, annan auliisti.
[email protected]
1)milloin sait ensimmäisen kerran paniikkikohtauksen?
Marraskuussa 1997, pilveä polteltuani.
2))missä tilanteissa saat paniikkikohtauksia?
Jos paniikki on tullakseen, se tulee yksin kotona, luennoilla, julkisissa kulkuvälineissä, missä vaan.
3)käytkö terapeutilla?
En.
4)onko lääkitystä?
On, Xanor tarvittaessa ja Seroxatin aloitin viikko sitten uudestaan.
5)onko lääkkeet/terapia lieventänyt oireita? tai oletko kenties päässyt kokonaan irti kohtauksista? miten?
Viime lukuvuonna, kun söin Seroxatia 40 mg/vrk oli paniikkikohtauksia äärimmäisen harvoin, enkä varsinaisesti tarvinnut Xanoria kertaakaan.
6)minkä ikäinen olet?
Täytän 22 marraskuussa.
7)pahin kokemuksesi?
Olisiko viime vuoden helmikuussa, kun olin töissä ja tulossa kerran töistä kotiin. Vaati yritystä olla hyppäämättä rekan alle. Bussimatka oli helvettiä.
8)oletko onnistunut joskus jossain voittamaan pelkosi?
Ööh...niin kuin esimerkisi...?
1. Sain eka kohtauksen yliopiston luennolla ja jouduin lähteen kesken pois. Aluksi en edes tajunnu mikä mulle tuli. Ystäväni tuella vasta tajusin et se oli paniikkikohtaus. Aikaisemmin paniikkihäiriö on ollut mulle täysin vieras juttu.
2. Saan kohtauksia lähes aina luennolla ja varsinkin, jos on hiljaista ja kaikki tekee jotain tehtävää, niin se hiljaisuus aiheuttaa paniikin. Myös jos joudun esiintyyn tai jutteleen vieraitten ihmisten kanssa.
3. Kävin kognitiivisessa terapiassa siis käytiin ihan tilannepohjaisesti käytännön tilanteita ja mun ajatusmaailmaani läpi, mistä oli todella paljon hyötyä. Enää en käy terapiassa.
4. Käytin Xanoria, masennuslääkkeitä (nimeä en muista) ja beetasalpaajia. Nyt käytän beetasalpaajia esiintymistilanteissa ja Xanoriakin hyvin harvoin, masennuslääkkeitä en enää käytä.
5. On helpottaneet huomattavasti. Etenkin terapia auttoi ja saan toki nykyäänkin paniikkikohtauksia, mutta lievemmässä muodossa, silti en enää pelkää sitä paniikkia kun uskon omaavani eväät sen hallitsemiseen.
6. 26 vuotta
7. Ei ole yhtä ainutta pahinta kokemusta, mutta koko prosessissa on ollut kamalinta se jatkuva jännittäminen ja etukäteen pelkääminen, että saa kohtauksen. Tietysti myös käytännön asiat rasittaa, kun pitää miettiä tarkkaan, mihin menee luennolla istuun, että pääsee äkkiä paniikin iskiessä luokasta ulos. Sosiaalielämä myös kutistuu huomattavasti. Tosin olen jo mennyt parempaan suuntaan.
8. Kuten sanoin edellä olen onnistunut erittäin hyvin voittamaan pelkoni. En ole kokonaan selvillä vesillä, mutta paljon paremmin on asiat nyt.
Noi sun oireesi kuulostavat kyllä todella tutulta. Olen sua 15 vuotta vanhempi, mutta aivan vastaavissa tilanteissa iskee paniikki: Kun joudun esiintymään/puhumaan, vaikka pienelle ja tutullekin porukalle, ja kaikki kuuntelevat mitä minulla on sanottavaa, tuntuu etten pysty hengittämään, sydän hakkaa kahtasataa ja ääni on ihmeellistä värisevää piipitystä. Se on todella noloa ja usein hämmentää kuulijatkin. Kyse ei ole ainakaan epävarmuudesta sanottavani suhteen, sillä sama ilmiö voi tapahtua, vaikka lukisin suoraan paperista. Toisaalta olen välillä joutunut esiintymään isollekin yleisölle, ja usein kaikki on mennyt hienosti ja olen jopa nauttinut tilanteesta. Olen huomannut että kalvot tai muu materiaali helpottavat huomattavasti, ilmeisesti koska yleisön huomio kiinnittyy vähän muualle kuin minuun. En ole käynyt lääkärissä tai missään, mutta nyt pitäisi varmaan tehdä jotakin, sillä tätä on jatkunut jo useita vuosia ja nyt tilanne tuntuu pahentuvan. Mikä neuvoksi?