"Mielestäni kukaan, joka pystyy oman lapsensa hylkäämään, ei ole täysjärkinen, joten kai voi sanoa ettei tämä mieskään. Muuten kyllä vaikutti ihan normaalilta mieheltä. Vaikea uskoa että hän tekisi elämästämme helvettiä vaatimuksillaan tms. mutta eihän sitä tiedä. Otan sen riskin, koska muuten katuisin aina, etten tehnyt kaikkea puolustaakseni lapseni oikeuksia."
Mutta täysjärkinen pakoittaa lapsen isäksi, vaikka isä on monta kertaa selkeästi ilmoittanut, että ei ole valmis isyyteen? Että parisuhteessa yksissä tuumin harrastetaan seksiä ilman suojausta, ja jos vahinko tulee, niin mies ei voi kuin syyttää itseään, jos nainen tulee raskaaksi. Mies toki ymmärtää mahdolliset seuraukset, ja sen takia selkästi tuo esille abortin mahdollisuuden. Niin tällaisessa tilanteessa mies on ainoa joka on vähäjärkinen?
Mitä nainen mahdollisesti miettii, kun harrastaa seksiä ilman suojausta ihmisen kanssa, joka ei ole valmis isäksi, mutta ei ole valmis abortiin, vaikkei lasta olisikaan "suunnitelllut". Tämä vaikea asia osittain siitä syystä että parisuhde perustuu luottamukseen ja toisen tuntemiseen. Mies on voinut olettaa, että hän on kantansa sanonut ja että toinen ymmärtää, että jos lapsi hankitaan hankitaan se yksissä tuumin.
Mitä tällaisen jälkeen jää lapselle tarjottavaksi, jos jo etukäteen on epäillyt onko mahdollisuutta kasvattaa lasta. Onko mies todellakin itsekäs jos kieltäytyy isyydestä?
Itse olen mies, ja tätä tilannetta joutunut läpikäymään. En pyri mitenkään puolustelemaan tekojani, tehty mikä tehty. Ja siksi olikin valmis ottamaan huoltajuuden itselleni. Huolimatta siitä, että vastustin lapsen hankkimista erittäin kovasti, isäksi tullessani olisin oikeusteitse hakenut lapsen huoltajuutta. En kostaakseni, vaan koska itse pidin itseäni kykyneväisempänä kasvattamaan lapsen (vakituinen työpaikka ja vuokra-asunto(jo valmiina siis)). Toki muut asiat ovat tärkeitä kun päätetään lapsen elämästä, mutta niitä en halua tai voi nyt tässä spekuloida. En pitänyt itseäni kypsänä, mutta kysempänä. Fakta kuitenkin on että jos joskus haluan lapsen, minun tulee yrittää kaikkeni tarjota lapselle mahdollisimman hyvä kasvuympäristö. Oikeastaan kun asiaa ajattelen haluasin kasvattaa oman lapseni kokonaan tai en ollenkaan.
Kaipaisin kovasti muiden mielipiteitä, mutta myös käytännön kokemuksia. Kuinka helppoa/mahdotonta on luopua lapsestaan? Tai onko se edes lapsen edun mukaista? Onko lapsi tällaisessa tilanteessa onnellisempi ilman isää? Ilman isää,, hirvittää kyllä koko ajatuskin.
Mutta täysjärkinen pakoittaa lapsen isäksi, vaikka isä on monta kertaa selkeästi ilmoittanut, että ei ole valmis isyyteen? Että parisuhteessa yksissä tuumin harrastetaan seksiä ilman suojausta, ja jos vahinko tulee, niin mies ei voi kuin syyttää itseään, jos nainen tulee raskaaksi. Mies toki ymmärtää mahdolliset seuraukset, ja sen takia selkästi tuo esille abortin mahdollisuuden. Niin tällaisessa tilanteessa mies on ainoa joka on vähäjärkinen?
Mitä nainen mahdollisesti miettii, kun harrastaa seksiä ilman suojausta ihmisen kanssa, joka ei ole valmis isäksi, mutta ei ole valmis abortiin, vaikkei lasta olisikaan "suunnitelllut". Tämä vaikea asia osittain siitä syystä että parisuhde perustuu luottamukseen ja toisen tuntemiseen. Mies on voinut olettaa, että hän on kantansa sanonut ja että toinen ymmärtää, että jos lapsi hankitaan hankitaan se yksissä tuumin.
Mitä tällaisen jälkeen jää lapselle tarjottavaksi, jos jo etukäteen on epäillyt onko mahdollisuutta kasvattaa lasta. Onko mies todellakin itsekäs jos kieltäytyy isyydestä?
Itse olen mies, ja tätä tilannetta joutunut läpikäymään. En pyri mitenkään puolustelemaan tekojani, tehty mikä tehty. Ja siksi olikin valmis ottamaan huoltajuuden itselleni. Huolimatta siitä, että vastustin lapsen hankkimista erittäin kovasti, isäksi tullessani olisin oikeusteitse hakenut lapsen huoltajuutta. En kostaakseni, vaan koska itse pidin itseäni kykyneväisempänä kasvattamaan lapsen (vakituinen työpaikka ja vuokra-asunto(jo valmiina siis)). Toki muut asiat ovat tärkeitä kun päätetään lapsen elämästä, mutta niitä en halua tai voi nyt tässä spekuloida. En pitänyt itseäni kypsänä, mutta kysempänä. Fakta kuitenkin on että jos joskus haluan lapsen, minun tulee yrittää kaikkeni tarjota lapselle mahdollisimman hyvä kasvuympäristö. Oikeastaan kun asiaa ajattelen haluasin kasvattaa oman lapseni kokonaan tai en ollenkaan.
Kaipaisin kovasti muiden mielipiteitä, mutta myös käytännön kokemuksia. Kuinka helppoa/mahdotonta on luopua lapsestaan? Tai onko se edes lapsen edun mukaista? Onko lapsi tällaisessa tilanteessa onnellisempi ilman isää? Ilman isää,, hirvittää kyllä koko ajatuskin.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Pahoittelut siitä, että lainaan toisesta ketjusta viestiä, blokkaan tällöin kirjoittajan vastaus mahdollisuuden. Mutta tuo vain sopi niin hyvin aloitukseksi, koska osittain ymmärrän tuon ajatuksen vastuun kantamisesta, enkä sitä halua pakoilla.
oma on ratkaisusi,mutta mieti mitä lapsi tulee antamaan sinulle ja mistä hän jää paitsi jos et ole hänen elämässään..? itse arvostan yksinhuoltaja isiä... Kannataisi antaa lapsen äidin ja sinun välien rauhoittua ja sitten miettiä uudestaan,sillä olen sitä mieltä että koskaan ei ole liian myöhäistä solmia hyviä ja luotettavia väliä lapsen kanssa.. Lapsi ei saa olla kiista kapula/koston väline..
Mitä ilmeisimmin aivan liian nuori, naivi, typerä ja itsekäs olemaan yhdenkään elollisen olennon kasvattaja. "mää ainaski haluun kasvattaa mun lapsen ihan ite tai sit en ala olleskaan" Tsemppiä pojuseni :D
Kiitos tsemppauksesta.
Pidät siis tuota naista vastuullisempana?
Väitteen siitä, että kokonaan tai ei ollenkaan perustan siihen, että itse pidän itseäni kypsempänä vanhempana, enkä voisi huolehtia ja kasvattaa lasta olemalla vain osa-aikais isä. Ja siitä syystä en voisi ottaa vastuulleni osaa toisena vanhempa, jos en luota lapsen äitiin, tai hänen kykyynsä hoitaan vahemman tehtäviä. Sitä tässä puntaroin, että kumpi on lapsen kannalta järkeävänpää. Miten voisin olla mahdollisimman hyvä isä lapselle.
Hermostuin naiselle koska hän kysyi minulta, että mistä joutuisin luopumaan jos elämääni tulisi lapsi. Neuvolassa tuota pidettiin hyvänä kysymyksenä. Olenko minä nyt ainoa joka oikeasti ajattelee että tuo mahdollinen lapsi vaikuttaa aivan kaikkeen. Ja sinällään on ilkeää edes käyttää muotoa luopua, mutta periaatteessahan rajoituksista voisi silläkin termillä puhua.
Neuvolassa myös sanottua: "koti, ruoka ja edes yksi rakastava vanhempi, rahalla ei onnea lapselle tuoda." Aika raakaa, ja nyt pitäsi hyväksyä, että lapseni kasvattaa ihminen, jolla ei ole vakituista työpaikkaa ollut noin kahteen vuoteen, niistä puolisen vuotta määräaikaisessa, ei omaa asuntoa. Ja vieläpä hakee neuvolasta hyväksyntää kysymykselleen "mistä isä joutuisin luopumaan". Saattaahan toki olla, että neuvolassa käsitettiin tuo kysymys jotenkin toisin. Mutta minulle se tarkoittaa sitä että ajattelun tulisi lähteä lapsesta. Ja edelleen en koe olevani siihen valmis, mutta valmiinpi kuin tämä lopullisen päätöksen tekevä osapuoli.
Mikä ihmeen pikkupoika siellä ruikuttaa? Kuvitteletko siis ihan tosissasi että vakituinen työpaikka tekee sinusta paremman huoltajan lapselle kuin lapsen äiti jolla on (hui kamala sentään) ollut vain määräaikainen työsuhde?
Pidät itseäsi kypsempänä kuin tuo toinen osapuoli? Hänen täytyy sitten olla 13vuotiaan tasolla, sillä sinun tekstisi on kaukana kypsästä... Olisiko kannattanut sitä kondomia käyttää?
Jos et jatkossa edes yritä perustella herjauksiasia, en jatka keskustelua tämän pidemmälle.
Kyllä olisi kannattanut käyttää kondomia ja vaatia ehkäisypillerien syöntiä, sitä en kiistä, enkä siksi myöskään kysy.
Kyllä, ymmärrän ettei määräaikainen työsuhde sinälläään ole mikään kypsyyden mittari. Mutta sillä on jonkinlainen merkitys niin raskausajan, kuin sen jälkeiseen elämään. Kuinka suuri sitä en osaa oikein sanoa, koska en ole alkanut laskemaan. Tätä en kirjoittanut auki, koska asian jäsentely tuntuu jo muutenkin monimutkaiselta, ja pidin tätä asiayhteyttä itsestään selvyytenä, pahoitteluni. Tuntuukin ettei lapselle voi taata parasta mahdollista kasvuympäristöä, ja sen asian muuttaminen ei vain onnistu hetkessä.
Kondomin kanssa? Olisi kuin söisi karkin kuorineen :D Ei siis seksintappajia eli kortsuja.
työtuloista. Jos määräaikaista työsuhdetta on kestänyt riittävän pitkään, niin samat edut siinä on äitiyslomalle jäädessään kuin mitä on vakituisessakin työsuhteessa. Joten se ei heikennä yhtikäs mitenkään äidin asemaa. Tosin, tässä ei voi nyt keskustella, että mikä on riittävä määräaikainen työsuhde, sillä et halua kertoa äidistä mitään, enkä minäkään viitsi alkaa luettelemaan nitä tekijöitä, joita pitää määräaikaisessa työsuhteessa täyttyä, jotta edut olisivat samat.
Ajatella, minäkin olen tehnyt molemmat lapseni ollessani määräaikaisissa töissä!
Tämä foorumi on valitettavasti huono paikka hakea mielipiteitä, kuten aiemmista vastauksista jo varmasti huomasit. Kun ei nuo ilmeisesti hyvin katkerat henkilöt ymmärrä pysyä poissa, eikä sitä, ettei tuollaisia vastauksia kukaan kaipaa.
Onko lapsesi jo syntynyt, ja oletko varma, että lapsi on sinun? Tilanteesi on vaikea, mutta mielestäni osoitat kyllä täysipäisyyttä ja aikuisuutta pohdinnoillasi.
Naiset ovat tosi petoja, ja osaavat kyllä syyttää miestä joka käänteessä. En ymmärrä naisia, jotka suostuvat seksiin ilman ehkäisyä, ja syyttävät jälkeenpäin miestä siitä, että he tulivat raskaaksi. Siinä vaiheessa, kun ehkäisy pettää (kuinka usein niin käy, kun muistaa ottaa pillerit/käyttää ehkäisyä oikein!?), on ihan yhtä järjetöntä syyttää ketään, sillä jokainen ottaa itse riskin harrastaessaan seksiä ihmisen kanssa, jonka kanssa ei halua lasta. Harmi vaan, että ihmiset (sekä naiset että miehet) ovat inhimillisiä olentoja ja aika usein siinä sänkypuuhiin ryhdyttäessä jutut käsittelevät jotain muuta kuin sopimusta siitä, mitä tehdään, jos raskaus yllättää. Syyttäminen on joka tapauksessa täysin turhaa. Molemmat ovat yhtä syyllisiä. Eikä se johda mihinkään.
Sitten varsinaiseen juttusi ytimeen, eli siihen onko isätön lapsi onnellisempi. En usko, jos lapsi saa vaan isältään rakkautta enemmän kuin pettymyksiä. Isyydestä luopuminen onnistuu kyllä varmasti, mutta haluatko sitä, mikäli lapsi syntyy? Mikäli raskaus on jo siinä vaiheessa (tai nainen on itsepintaisesti ja itsekkäästi päättänyt synnyttää lapsen maailmaan), että lapsi on tulossa, en tekisi sinuna hätiköityjä päätöksiä.
Tärkeämpää (kuin pohtia isättömän lapsen onnellisuutta) minusta olisi pohtia sitä, että onko oikein synnyttää tähän maailmaan lapsi, jolla ei ole ehjää kotia ja toisiaan rakastavia vanhempia? Eikä edes järkevissä puheväleissä olevia vanhempia. Kuulostaa tuskaiselta seuraavalta 18 vuodelta. Yritä saada äiti ymmärtämään ja pohtimaan tätä. Haluaako hän ihan oikeasti äidiksi kuvaamassasi elämäntilanteessa?
Voimia!
että mulla kihisee tollaset "tiedän kaiken kaikesta vaikka mitään en olekkaan itse kokenut"-tyypit!!
Huh!
Juu,itsekäshän se nainen on ihan selvästi kun tahtoo oman lapsensa synnyttää,näinhän se on. pitäishän se abortti tehdä kun toinen nyt ei vaan satu tahtomaan lasta.
Ja kyllä,itselläni on kokemusta tästä naisena mistä ap kirjoittaa. aluksi luulin jopa että kirjoittaa minusta,mutta se ei olekkaan mahdollista,muutamat jutut paljastivat.
ja ap:lle:kyllä näkyy oikein helppoa olla tuo oman lapsen hylkääminen,mitä oman lapseni isää katsoo.
että siitä vaan,anna palaa.
Sullahan on aikaa miettiä sitten joku kiva tarina lapsellesi kun hän joskus ilmestyy ovelle koputtelemaan ja vaatimaan vastauksia.
Jos olet yhtä kylmä ja tunteeton kuin mitä nyt suurin osa miehistä tuntuis olevan,niin ei tee sullekkaan edes tiukkaa.
Pistöt sitten uutta lasta vaan tulemaan melkein perään uuden naisen kanssa,se kruunaa koko jutun.
Ja kyllä olen katkera,ja ihan syystä.
Kiitos, mukava saada nimenomaan äitien ajatuksia asiasta. Kyllä, mutta kuinka pitkälle äiti voi syyllistää isyydestä, jos isä ei siihen missään tilanteessa ole ollut valmis, kun äiti on sen jo etukäteen tiennyt. Hänen tulee ymmärtää että hän todellakin tekee tuon valinnan _itse_ ja hänen on voitava kantaa kaikki vastuu _itse_, jos sitoutuu lasta kasvattamaan. Lapsen kannalta on yhden tekevää alkaa surkuttelemaan, että toivoi miehen olevan enemmän kuvioissa, kun pitäisi ymmärtää se että ei välttämättä ole. Joku aikasemmin sanoi että "Lapsi ei saa olla kiista kapula/koston väline.." minusta lapsi ei myöskään saa olla vallan väline. Se ei voi olla lapsen etu. En voi olla ajattelematta asiaa niinpäin, jos miehellä olisi oikeus pakottaa nainen äidiksi vastoin tahtoaa ja täysin välittämättä hänen esittämistään suunnitelmista.
Toki toivottavaahan se on että jokaiselle lapsella olisi rakastava isä, ja olisi toivottavaa että jokainen hoitaisi sen niin hyvin kuin suinkin mahdollista. En voi olla ajattelematta jo etukäteen jos äiti katuu päätöstään, mutta kääntääkin sen isän niskaan, aina silloin kun ei tunnu hyvältä. Sekään ei varmaan ole oikeutettua, mutta tuskin siitä hirveästi saisi lohdutusta, jos ymmärtää sen että lopunperin siitä kärsii lapsi, jonka kasvatuksesta et kuitenkaan voi parisuhteen ulkopuolella olla vastuussa siinä määrin kuin hänen äitinsä on (vrt. jokapäiväinen yhdessäolo).
"Ja kyllä olen katkera,ja ihan syystä." Toivottavasti pääset jollakin tapaa ylitse, se ei kuitenkaan ole hyväksi sinullekkaan, eikä auta sinua millään tapaa. Osaltani toivon, että saamme tämän asian sellaiseen tilaan, ettei kummankaan osapuolen tarvitsisi tuntea katkeruutta, ainakaan liiaksi.
juu,piti tässä aamulla tulla vielä lisäilemään kun myöhään illalla ei ole nuo jutut ihan parhaimmillaan :)
Tosi hyvä että tahdot ajatella asiaa noin kummankin kannalta yms. se jo todistaa että olet fiksumpi kuin minun lapseni isä.
Ja siis ei tilanne sitten kuitenkaan ihan sama ole kuin teillä,etukäteen oli siis meillä puhetta että lapsi ei olis mikään maailman loppu ja kumpikaan ei ehkäisyä huolehtinut mitenkään 100% varmaksi.
sitten kun raskaus alkoi ja suhde ei ollut parhaissa kantimissaan niin jo alkoikin kysely et "mitäs jos tekisitkin abortin.." ja sitten humalassa kerran jätti minut vielä lupaillen että lapsestaan kyllä huolehtii.
Sitten kuulenkin kierrksen kautta että olen hankkiutunut raskaaksi,huijannut häntä ja hän on kyllä muka selväksi tehnyt että lasta ei tahdo,eikä siis aijo osallistua. että kun en siihen aborttiin suostunut niin "oma on ongelmani". (ja siis minä puolestani tein seurustelun aikana selväksi että aborttiin en pystyisi ikinä,että ei tullut hänelle mitenkään yllätyksenä tämä)
Ei ole koskaan lasta siis tavannut. (mitä nyt vahingossa..)
Ja siis toinen lapsi sai alkunsa hänellä jo omani ollessa vauva vielä.
Niin siis sitä jäin yöllä vielä miettimään,että jos nyt satut olemaan mies joka oikeasti tahtoo tehdä niinkuin on lapsen parhaaksi,eikä se ole vain sanahelinää,niin minä olen tämän asian tiimoilta juossut asiantuntijalla jos toisella näistä asioista juttelemassa,niin kaikki ovat sitä mieltä olleet että lapselle on parasta kun hän tuntee isänsä.
Siis kuulemma vaikka tapais isäänsä 2 kertaa vuodessa niin se on parempi kuin että ei koskaan.. Sillä silloin hän tietää juurensa eikä koe itseään niin hylätyksi kuin täysin isänsä hylkäämä lapsi.
Hän ei sentään joudu tuntemaan että hänen isänsä ei välitä sen vertaa että koskaan ei tahtoisi tavata.(ja tämä tieto ei minua siis kyllä auttanut yhtään,kun olen osaltani yrittänyt kaikkeni ja isä ei aijo koskaan lasta tavata).
Mutta uskon ja toivon että saan lapsestani kasvatettua ihan hyvän ihmisen ilman isääkin. Onhan niitä suurempiakin ongelmia ihmisillä ja selviävät hekin..
Mutta siis kyllä koittaisin puhe-yhteyden luoda tän naisen kanssa,ilman että kumpikaan syyttäisi toistaan. Voisi auttaa jos vaikka menisitte johonkin (perheneuvola tms) jossa olisi joku puolueeton ihminen mukana joka ei antaisi keskustelun mennä tappeluksi.
Toivon että saisitte asiat sille mallille että et lastasi hylkäisi,hän on kuitenkin täysin syytön mihinkään eikä ansaitse sellaista kohtaloa.
(niin,ja kiitos huolenpidosta,olen kyllä keskustelu-apua siis hakenut katkeruuteeni,vielä en ole yli onnistunut pääsemään. mutta ehkä joskus :))
"Mutta täysjärkinen pakoittaa lapsen isäksi, vaikka isä on monta kertaa selkeästi ilmoittanut, että ei ole valmis isyyteen? Että parisuhteessa yksissä tuumin harrastetaan seksiä ilman suojausta, ja jos vahinko tulee, niin mies ei voi kuin syyttää itseään, jos nainen tulee raskaaksi."
Jos et ole valmis isyyteen, niin käytä kondoomia. Jos parisuhteessa yksissätuumin harrastetaan seksiä ilman ehkäisyä, niin lopputulos on jo etukäteen arvattavissa, jopa miehen! Turha leikkiä yllättynyttä. Etkä ole vastustanut isyyttä, kun et olet tehnyt mitään ehkäisyn hyväksi. Ei abortti ole ehkäisykeino.
Ja tuo nyt on aivan älytöntä, että jos äiti päättää pitää lapsen, niin olisit valmis vauvan riistämään äidiltään. Ja kerottakoot heti, että yksinhuoltajuutta et tule samaan, ja noilla perusteilla voi olla aika vaikea sun saada edes yhteishuoltajuutta.
Kuten jo tuosta ehkäisystä sanoin, niin kadun sitä helvetisti ja abortti ei ole ehkäisykeino. Parisuhteessa vaan kumin kanssa pelaaminen on vähän niin ja näin. Siinä mielessä olen mielestäni ollut luottamuksellinen ja rehellinen että olen puhunut abortista ja isyydestä suoraan jo etukäteen. ja olettanut, että myös kumppani ymmärtää asian ja sen vakavuuden ja jakaa kanssani selvästi ajatuksensa. Ja koska mieskin ymmärtää mitä voi sattua ja tapahtua, niin onko nainen siis halunnut lapsen miehen kanssa, joka ei ole valmis sitoutumaan? Kaduttaa niin h*lvetisti ymmärtää, ettei mitään yhteisymmärrystä vallinnutkaan. Ja koska en oikein luota äidin kykyihin, niin ei voi olla ajattelematta miten hankaliin tilaisiin voi joutua, vaikka kuinka välittäisi ja rakastaisi lastaan. Lue esimerkiksi katkeroituneen akan tilitys tältä palstalta. Prkl, tottakai sitä haluaa kaikille hyvää, mutta tuntuu niin toivottamalta pelata kaikki toivon varaan.
Senkin jo kuulin että ainoastaan todella painavalla syyllä voi hakea avioliiton ulkopuolisen lapsen huoltajuutta. Sekin harmittaa koska koen lähtökohtaisesti olevani paremmassa asemassa vanhemmuuteen (asunto, työpaikka, koulutus), pahoittelen että lähdin vertailemaan näin karrikoidusti kyvykkyyttä vanhemmuuteen, mutten julkisella foorumilla sitä voi muutenkaan tehdä. JA kuten jo aiemmin mietin, on varmaankin lapsen kannalta parasta ettei siihen tilanteeseen ole edes mahdollisuutta.
Millä tavoin sinusta voisin tässä tilanteessa isänä kantaa enemmän vastuuta?
Lisää opastusta ehkäisyn käytöstä miehille, jotka eivät halua isäksi, käytä omia kondomeja ja varmista ennen käyttöä, että ne ovat ehjiä, voit vielä yrittää varmistaa varmuutta, käytä kerralla kahta. Se tärkein neuvoni on kuitenkin, että pese tai ota AINA mukaasi käytetyt kondomit.
Enää ei ole selviö, että isälle ei annettaisi yksinmääräämisoikeutta lapseen, vaikka yleisesti niin luullaankin tai sosiaalitoimi näin yrittääkin niille iseille uskotella, kenellä on tahtoa ja tunteita lastensa huoltajuuteen. Enää ei käydä kisaa siitä, että kumpi on huonompi tai kummassa pystytään osoittamaan vikoja ja puutteita, tiettyy hyvinkin äärinmäiseen rajaan saakka. Enää ei perinteiset sukupuoliroolit päde tai oleteta, että äiti pystyisi järjestämään lasten asiat paremmin tai että äiti olisi isää tärkeämpi. Enään ei annetta äitien automaatisesti omia lasta itselleen.
isukki käyttää omia aivojan, että vastasyntynyt vauva saa huoltajakseen AINA myös äidin. Ei vastasyntyneelle koskaan (poikkeustapauksiakin varmasti löytyy; äiti kuolee synnytykseen tai on muuten täysin yhteiskuntakelvoton) määrätä pelkästään isää huoltajaksi.
noinkin arveluuttava äidiksi, nin olisit itse huolehtinut ehkäisystä tai kieltäytynyt seksistä.
Oletit siis, etä nainen tekee abortin mahdollisen raskauden alettua? Juttelitteko todellakin asiasta? Silloinha te olisitte sopineet, että aborttia käytetään ehkäisykeinona ja kuitenkin kirjoitat, että abortti ei mielestäsi ole ehkäisykeino. Mitä siis oikein ajattelit ja miten asiasta keskustelitte? Olet jo nyt kirjoittanut ajatuksiasi ihan ristiin.
Kasvavana trendinä on ollut, että lapsi sijoitetaan suoraan synnyslaitokselta sijaisperheeseen, kunnes oikeusteitse isä saa lapsensa huoltajuuden. Johtuen juuri siitä, että lapsi avioliiton ulkopuolella syntyneenä saa vain ja ainoastaan yhdenhuoltajan eli äidin(ei vain aina myös äidin).
"noinkin arveluuttava äidiksi, nin olisit itse huolehtinut ehkäisystä tai kieltäytynyt seksistä. "
Olisi pitänyt pitäytyä parisuhteessa seksistä, olet oikeassa, se olisi ollut järkevintä.
"Oletit siis, etä nainen tekee abortin mahdollisen raskauden alettua? Juttelitteko todellakin asiasta?"
Ymmärsin että olemme puhuneet vanhemmuudesta, ja selvemmin en osaa sanoa kuin etten ole valmis isäksi ja itse puollan aborttia, täysin.
" Silloinha te olisitte sopineet, että aborttia käytetään ehkäisykeinona ja kuitenkin kirjoitat, että abortti ei mielestäsi ole ehkäisykeino."
Näin jälkiviisaana voi sanoa, että tuo abortin käyttäminen ehkäisykeinona kaikessa karuudessa valkeni minulle vasta nyt. Osittain siksi että koko lapsi asia on tuntunut oikeasti todella etäältä. Oikeastaan irtosuhteissa en ikinä kumia kaivatessani ole miettinyt, että jos tuo eukko haluaakin raskaaksi, vaan ettei tulisi mitään tauteja.
Siinä mielessä olen kirjoittanut ristiin, ettei tällaiseen asemaan joutuessa voi olla tarkastelematta omaa toimintaansa ja ajatuksiaan.
Olen ollut idiootti.
käyttäytyvän naisen kanssa harrastaa seksiä ilman ehkäisyä, niin ehkä tuo tilanne ei tule yllätyksenä?
jutella ihan perinteisesti kondoomista? tai e-pillereiden hankkimisesta tai jostain muusta ehkäisykeinosta? Jos on riittävän vanha harrastamaan seksiä, niin pitäisi olla riittävän vanha ymmärtämään sen seurauksetkin. Minkä ikäinen oikein olet, kun tämä asia näyttää yllättäneen sinut ihan täysin?
Viestistäsihän näkyy selvästi, että et ole ajatellut raskautta oikeastaan ollenkaan, kun kumiakin käytit irtosuhteissa vain sen takia, että suojaisit itsesi taudeilta. Unohdit kokonaan raskauden mahdollisuuden. Eli et ajattelut olenkaan toista osapuolta, pelkäästään vain itseäsi.
Jos tuleva äiti on mielestäni aivan kelpaamaton äidiksi, niin miksi olit parisuhteessa hänen kanssaan? Oliko hän aikaisemmin aivan ihana ja nyt yhtäkkiä täysin kelvoton ihminen? Taisitkin haluta häneltä vain seksiä?
Moni ihan kunnon tyttö luopuu lapsestaan isän hyväksi, kun tietää, että taakka on heille liian raskas kantaa. Abortti on monelle ihan periaate kysymys. Monella on ollut ihan asianmukainen ehkäisy käytössä, mutta se on pettänyt.
kenestäkään äidistä, joka luovutaisi vauvansa isälle. Ensin kantaa vauvaa 9 kk sisällään ja sitten luovuttaa vauvan isälle? Oletko moneenkin tälläisen tapaukseen törmännyt?!
niin ja monelle se on ihan periaate-kysymys myös toisinpäin,onko sitä vaikea käsittää..?
että naisen sisällä kasvaa hänen oma lapsensa,se on hieman eri tunne naisella kuin miehellä.
vaikka nainen kuvittelisi aborttiin pystyvänsä,niin tilanne voikin olla toinen tosipaikan edessä.
kaikki kun eivät tunteettomasti tahdo omaa lastaan tappaa vaan kun lapsen isälle "se ois liian raskas taakka.."
huh huh! voi teitä miesparkoja.
vielä oisin tahtonut tälläsen linkin pistää,jos kiinnostaa.
dokumentti isättömistä lapsista.
http://areena.yle.fi/toista?id=1388903
Odotus ei tee kenestäkään äitiä tai ole tae sille, että äiti tahtoisi lapselleen parasta. Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin kasvavasta tredistä on kyse.
Jotkut asiat on vaan niin tabuja, että niistä ei puhuta ja joillain taholla yritään jopa estää näiden asioiden laajempaa tutkimusta. Äiti myytti elää ja voi hyvin...
Olisi varmaan pitänyt kaikenlaista.
Halusin naisen kanssa parisuhteen. Ihmisen lähelle.
sinulla on ollut lapsen äitiin. Jos ette ole olleet naimisissa, sinulla ei ole mitään mahdollisuutta saada yksinhuoltoa, etkä todennäköisesti saa yhteishuoltajuuttakaan. Ei au-äidin tarvitse sellaista myöntää lapsen isälle.
Äiti on aina lapselle isää tärkeämpi. Se on luonnon laki.
Mitkään ehkäisykeinot eivät ole sataprosenttisia. Yhdynnästä voi aina olla seurauksena raskaus. Sinun osasi on ilmeisesti nyt maksumiehen osa, ja se on sinulle ihan oikein.
vanhemmuutta, vaan tahto ja taito olla lapsen kanssa. Hyvä elatusavun maksaja sinusta kyllä tulee, mutta ei muuta.
Itse näen asian enemmänkin niin, että lapselle kehittyy vahvempi suhde vanhempaan kenen kanssaan hän viettää enemmän aikaa, ja uskoisin tämän olevan luonnon laki. Kuitenkin, onneksi minä en ole vastuussa näistä rajavedoista.
Tämä ei taida koskea kun puhutaan aviottomista lapsista, mutta lyhentää huomattasti matkaa asennemuutoksiin.
"Miksi isä useimmiten ei saa lähihuoltajuutta ?
Tapauksissa jossa molemmat haluavat lähihuoltajuutta äitejä suositaan. MIKSI ?
Tahvo 26.09.2004
Vastauksemme
Syitä on monia, tässä vastaajan mielestä eräitä tärkeimpiä hyvin lyhyesti eikä välttämättä missään loogisessa järjestyksessä - jokainen voi miettiä lisää:
1. Perinteinen eron jälkeinen työnjakomalli (lapset äidille, maksut isälle) elää edelleen syvällä sosiaalityöntekijöiden ja tuomareiden mielissä ja koko yhteisössä
2. Äidit pitävät perinteisestä oikeudestaan eron jälkeiseen lähivanhemmuuteen kiinni kynsin hampain eivätkä miehet riittävästi kapinoi sitä vastaan (identiteetti- ja arvostuskysymys)
3. Käsitys erosta edelleen vanhakantainen (kaikki toiselle - toiselle ei mitään, jolloin lapsen etu ei pääse toteutumaan - johtaa välillisesti isän syrjäytymiseen erossa muustakin kuin lähivanhemmuudesta
4. Äidin varhaisen hoivan merkitys on ylikorostunut ja yleistetään koko lapsuutta koskevaksi, ja
5. Isien edellytyksiä huolehtia erityisesti pienistä lapsista epäillään, kun naiset äiteinä ja ammatillisissa asiantuntijarooleissa määrittelevät lapsen hoivan ja tarpeiden kriteeristön.
"
Lähde: http://www.lskl.fi/showPage.php?page_id=39&submit=displayDoc&documentId=436
saa näitä "kaupanpäällisiä". Vaikka ehkäisystä olisi kuinka hyvin huolehdittu, niin siltikään mikään ei ole 100% varmaa paitsi selibaatti.
Parisuhteessa voi todellakin tulla tilanne, että joutuu miettimään, että mitäs nyt tehdään, kun raskaus on alkanut.
Kärjistäen tahdolla ja taidollako hankit lapselle ruokaa ja asunnon? Väitätkö että esim. kehittyvissä maissa ei ole tahtoa tai taitoa tai peräti rakkautta? Vai olisiko siellä vain rajalliset mahdollisuudet?
Suomi on hyvä paikka elää, en epäile etteikö asioita voisi järjestää, vaikka mihin suuntaan, jos sitä haluaa. Mutta kyllä edelleen minusta edellä mainitsemistasi asioista kertovat jotain kyvyistä, mahdollisuuksista ja jopa tahdosta.
Vaikka teitkin aika jämptin arvion siitä mihin olen kykeneväinen, niin mistä sinä sen tiedät etten masentuisi ja katkeroituisi ja loppujen lopuksi en voisi enää huolehtia edes lapsestani elatusavusta?
Kehitysmaat ovat ihan oma lukunsa, nyt kyse on Suomesta.
Suomessa jokaisella on mahdollisuus tiettyyn perustoimeentuloon ja sillä kyllä pärjää vaikka tiukoille menisikin.
Sitä vastoin pelkkä raha, työpaikka tai asunto ei takaa mitään lapsen henkisestä hyvinvoinnista.
Ja eikös tulevalla äidillä nytkin ole joku paikka asua? Minkä ikäinen on tuleva äiti? Entä onko kouluja yhtään käytynä?
Jos sinä jo nyt epäilet että sulla on taipumusta masennukseen, niin lapselle on parempi olla äitinsä luona. Ja jos et kykene elatusta maksamaan, niin se peritään sinulta ulosoton kautta tai jos olet täysin varaton, niin kunta maksaaa minimielatusta lapsen äidille lapsestasi.
huomaan kyllä, että et taida tietää,että mitä vaatii olla lapsen, vauvan, kanssa. Oletko jo harkinnut sitä, että jos saisit vauvan itsellesi, niin olisit sitä kotona hoitamassa 9 kk ikäiseksi. Siihen liittyy kaikki yösyötöt, hahpaiden puhkeamiset, flunssat, muutenkin vauvassa on kiinni 24 tuntia vuorokaudessa. Sitäkö haluat? Oletko valmis siihen?
Asiaa olen jo punninnut ja olen muodostanut oman käsitykseni omista haluista, kysyistä ja velvollisuuksista jo ennen tätä "tapahtumaa". Joten minulle oli suht selvää, etten ole valmis ottamaan vastuuta. Kyllä, en todellakaan tiedä mitä käytännössä tarkoittaa, kun pitäisi huolehtia lapsesta ja itsestään samaan aikaan. Voin uskotella että pystyn kyllä käsittämään kaiken vastuun vauvasta ajattelemalla ja miettimällä, mutta en minä sitä kokonaan voi ymmärtää.
En vain voi olla miettimättä, että miten naisena voisin tietää varmaksi olevani valmis äidiksi? Tai kuinka tässä epävarmassa tilanteessa juuri minä olisin se vanhempi joka on kykenemätttömämpi vanhemmaksi?
että sinusta ei ole huolehtimaan lapsesta, niin miksi siten olisit halukas riistämään lapsen myös äidiltään? Suoraan sijaisperheeseenkö?
Miksi et halua antaa edes äidille sitä mahdollisuutta, että huolehtii lapsestanne, jos sinusta ei ole siihen?
Ei siitä tarvitse kilpailla, etä kumpi on kykenettömämpi. Jos sinä et kykene hoitamaan vauvaa, niin se ei tarkoita sitä, etteikö äiti olisi kykeneväinen huolehtimaan vauvasta.
Mikä on äidin tausta? Ikä? Tukiverkko?
Olen pahoillani, mutta en voi jatkaa "paremman" vanhemman etsimistä yleistä tasoa pidemmälle. En ala henkilökohtaisia asioita täällä julkisesti puimaan. Harkitsin tarkkaan työllisyystilanteen, koulutuksen ja asunto -asioiden esille tuomista, mutta nämä ovat mielestäni yleistäviä lähtökohtia, ettei niihin ei voi suhtautua itsestäänselvyyksinä. Tästä asiasta olen valmis keskutelemaan lisää, jos joku on eri mieltä.
Mutta se, että epäilen kykyjäni huolehtia lapsesta, ei varmaankaan tee minusta kykenemätöntä huolehtimaan lapsesta? Vai koskeeko tämä vain isejä?
huolehtia lapsesta. Epäilet myös tulevan äidin kykyä huolehtia lapsesta. Äidistä et kerro mitään, paitsi sen, ettei äiti mielestäsi kykene huolehtimaan lapsesta. Ketjuun vastanneiden on vaikea siitä päätellä, että onko äiti oikeasti kykenevä vaiko kyvytön vanhemmaksi. Ei tälaista keskustelua voi käydä yleisellä tasolla enempää. Lapsesta huolehtiminen kun merkitsee muutakin kuin työ, koulutus, asunto -asiaa.
Ja kuka täällä edes uskoo, että tuleva äiti olisi asunnoton? haluat painottaa omaa asuntoasi, mutta tuskinpa äitikään ilman kotia on, vai onko?
"huolehtia lapsesta. Epäilet myös tulevan äidin kykyä huolehtia lapsesta." Tällä ilmeisesti perustelit sitä että en ole valmis isyyteen? Jos äiti miettii että onkohan hänestä äidiksi, niin silloin ei ole, vai?
"Äidistä et kerro mitään, paitsi sen, ettei äiti mielestäsi kykene huolehtimaan lapsesta. Ketjuun vastanneiden on vaikea siitä päätellä, että onko äiti oikeasti kykenevä vaiko kyvytön vanhemmaksi."
Niin, tähän en oikeastaan ole pyytänytkään ratkaisua, ja etukäteen ole nähtävissä että tähän pisteeseen tullaan, mutta halusin kuulla täällä vain pohdintoja ja mietteitä. Varsinaisen tuomaroinnin teemme me "yhdessä".
"Ja kuka täällä edes uskoo, että tuleva äiti olisi asunnoton? haluat painottaa omaa asuntoasi, mutta tuskinpa äitikään ilman kotia on, vai onko?"
Ei äiti toki koditon ole, asuimme yhdessä, tällä hetkellä pidämme etäisyyttä molempien edun vuoksi.
Olisin halunnut asiaan suhtauduttavan enemmän mitä jos -asenteella. Eikä niin että olisimme todellisia persoonia keiden tulevaisuus on teidän käsissänne. Mitä väliä sillä on vaikka olisin valehdellut, en sinua kuitenkaan voi mitenkään vakuuttaa mitä olen sanonut. Ja voin sanoa ettei minua kiinnosta pätkän vertaa sinulle vakuutella yhtään mitään. Kumppanilleni pyrin olemaan tässä asiassa mahdollisimman suora ja rehellinen, ja toivon että hänkin on. Varmasti jollain tasolla tahtomattaan vetää kotiinpäin, koska asiat esittää niinkuin ne itse näkee. Minulle kuitenkin tärkeitä on se että olen täysin sujut itseni kanssa ja pystyn perustelemaan jokaisen ajatukseni. Jos ajattelet asiaa meidän kantilta, niin järjetöntä tässä olisi vakuutella tuntemattomille jotain asioita ja saada niin hyväksyntä omille ajatuksille, silloihan valehtelisi itselleen. Jos et asiaan osaa suhtautua "mitä jos" asenteella, niin onhan tässä miljoona muutakin jossitelvaa asiaa jotka voit kyseenalaistaa. Keskustelupalstoilla on vain hyväksyttävä se tosiasia, että koskaan ei voi tietää mikä on totta ja mikä ei, en minäkään jokaista keskutelua mene kyseenalaistamaan että todista, se vain ei ole mahdollista, olen pahoillani.
Olkoon tämä viimeinen viestini tähän ketjuun, lopputulemani tulee pitämään, tapahtui mitä tapahtui. Kiitos siitä, että olette jakaneet tämän asian kanssani.
tuleva äiti haluaakin muuttaa pois kumppaninsa luota, jos ainoana vaihtoehtona ensin tarjotaan aborttia vaikka kumpikin teistä tietoisesti harrasti seksiä ilman ehkäisyä.
Taitaa äiti olla fiksumpi kuin luuletkaaan.
Ei kenenkään tulevaisuus pitäisi olla jostain nettikeskustelusta riippuvainen. Mutta jos halutaan heittä keskustelua "mitä jos" -asenteella ja valehdella mielin määrin, niin eipä siitä nettikeskustelusta ole kenellekään mitään hyötyä ja lopulta aloittaja, kuten sinäkin, sotkeudut vain omiin sanoihisi.
Otan sitten kuitenkin vielä osaa keskusteluun.
"valehdella mielin määrin"
Listaatko asiat, joita olen valehdellut, ja perustelet miksi olet varma että olen valehdellut.
Työ ei varmasti ole helppo, onhan noita viestejäkin rivi kaupalla, ja olen sitä jäsennellyt sekavasti. Osittain juuri sen takia että kaikkea ei voi tuoda ilmi, esim. anonymiteetin säilyttämiseksi. Mutta jos kerran olet noin vakuuttunut, niin ei varmasti ole vaikeaa osoittaa edes joitain kohtia.
Voin sitten katsoa itseäni peiliin jos olen puhunut läpiä päähäni ja tarkastella motiivejani, ei minulla ole mitään sitä vastaan. Tai vaihtoehtoisesti voin selventää sanomaani, jos olen jotain sanonut, niin että sitä ei ymmärrä oikein.
valmiiksi.
kirjoitit, että: "Mitä väliä sillä on vaikka olisin valehdellut,..." Kannattiko tuota sitten kirjoittaa? Olet siten valehdellut tai et, kertonyt ainakin ympäripyöreitä lauseita, joista ei kokonaiskuvaa pysty saamaan, niin mitä sillä on enää väliä, kun haluat pelkästää jositella?
Et enää edes reagoi kun huomaat, että asiaan ei sinulta löydy vastauksia vai oletko sitä mieltä, että tuleva äiti on tyhmä, kun muuttaa aborttia haluavan tulevan isukin luota pois?
"Mitä väliä sillä on vaikka olisin valehdellut"
Niin käytännön merkitystä sinulle on sillä? Et sitä kuitenkaan voi mistään varmaksi tietää joten sinällään hassua edes kyseenalaistamaan tuota.
En voi olla ajattelematta että et voi uskoa tätä tilanne todeksi ja siksi totea minun valehdelleeni.
"Olet siten valehdellut tai et, kertonyt ainakin ympäripyöreitä lauseita, joista ei kokonaiskuvaa pysty saamaan, niin mitä sillä on enää väliä, kun haluat pelkästää jositella?"
Siis mitä? en olekkaan valehdellut vaan kertunut ympäripyöreitä lauseita joiden pohjalta SINÄ et voi varmaksi päättää kuka on parempi vanhempi. Toivon keskustelua asian tiimoilta, en suoranaista ratkaisua ongelmaan. Jos asia vaikuttaa sinusta niin ympäripyöreältä ettet voi siitä muodostaa kattavaa kokonaiskuvaa, niin älä sitten muodosta. En minäkään joka keskutelussa ala vaatimaan että kerroppas nyt kaikki speksit itsestäsi että voi kommentoida jotain muuta kuin että et ole kertonut kaikkea itsestäsi.
"Et enää edes reagoi kun huomaat, että asiaan ei sinulta löydy vastauksia vai oletko sitä mieltä, että tuleva äiti on tyhmä, kun muuttaa aborttia haluavan tulevan isukin luota pois?"
Tuo onkin todella vaikea asia ja se on tällä hetkellä yksin lapsen äidin käsissä. Sen sijaan että kertoisit mitä sinä _mahdollisesti_ toimisit asiassa, voisit keskittyä kommentoimaan lopputulemaani. Tai onko hyväksyttävää ensin haluta aborttia, mutta lapsen synnyttyä vaatia tämän huoltajuutta?
En pidä lastani odottavaa ilm. entistä kumppania tyhmänä, en vain usko hänen olevan valmis äidiksi, tai oikeasti edes haluavan yksinhuoltajuutta, näin nuorena tähän elämän tilanteeseen. Luulen enemmänkin että hän on hieman tilanteesta sekaisin ja siten sen jäsentely on hänellekkin vaikeaa. Olen pahoillani jos olen sanonut hänen olevan tyhmä, en sitä tarkoita, kuten aloitusviestissäni totesin että näin jälkikäteen pidän itseäni idioottina tapahtuneen vuoksi. Senkö vuoksi että olen ollut idiootti, en saisi edes ajatella, mielestäni rationaalisesti(ajattelenko?).
Koita nyt ymmärtää, että jossittelu pohjalla ollaan ja piste.
Listaa nyt kuitenkin, jotta saan paremmin asian käytyä lävitse, ympäripyöreät kohdat.
Anteeksi että olen hieman hyökkäävä, mutta voisit varmuuden vuoksi lukaista uudelleen ensimmäisen saamani vastauksen, ymmärrät paremmin mille asteelle keskustelu voidaan viedä.
Ah. prkl ajoinpa näkyvään miinaan, sanoinhan minä muutama viesti sitten etten tule enää kommentoimaan.
Ps. ensimmäinen vastaus(-ketju), jonka sain on otsikolla "sanoisin sinulle...".
itsehän sinä kirjoitat, että mitä väliä sillä on vaikka olisit valehdellut. Itsehän sinä tiedät, että oletko valehdellut vaiko et. Mutta ainakin olet tietoinen, kuten täällä muutkin, että äidistä ei ole irronnut juurikaan mitään tietoa. Se tietämys on vain sinulla.
Haluat, että asiaasi pohditaankin nyt "mitä jos"-periaatteella. Mitä silloin on väliä, että mitä kukakin kirjoitta kun voi jossitella asioita loputtomiin.
Minulle tällä viestiketjulla ei ole mitään merkitystä, ja tuskinpa sinullekaan.
Enhän minä ole ollut päätämässä yhtikäs mitään; huomaan vain kovin selkeästi, että olet oman käsitykesi äidistä tehnyt eikä sitä mielestäsi voi muuksi muuttaa. Uskallan kyllä kyseenalaista sen, siitäkö tuo hermostumisesi kiikastaa?
Minä olen jo muodostanut mielipiteeni; äiti on fiksu kun halusi aborttia haluavan isukin läheltä pois.
Sinulle nyt tuon huoltajuuden saaminen, (ilmeisesti haluaisit vieläpä yksinhuoltajuuden, kun äiti on mielestäsi niiiiin surkea tapaus?), tuntuu olevan pakkomielle. Keskittyisit mielummin tulevan äidin tukemiseen ja yhteisen arjen miettimiseen, jos vauva on sinulle tärkeä.
"itsehän sinä kirjoitat, että mitä väliä sillä on vaikka olisit valehdellut. Itsehän sinä tiedät, että oletko valehdellut vaiko et. Mutta ainakin olet tietoinen, kuten täällä muutkin, että äidistä ei ole irronnut juurikaan mitään tietoa. Se tietämys on vain sinulla. "
Correct.
"Haluat, että asiaasi pohditaankin nyt "mitä jos"-periaatteella. Mitä silloin on väliä, että mitä kukakin kirjoitta kun voi jossitella asioita loputtomiin."
Minä kerroin asiat joihin kaipasit sinä tulit tähän jossittelemaan. JOS sinulla onkin oma lehmä ojassa, et voi sietää ettet osaa muodostaa omia mielipiteitä ja perustella niitä järkevästi. JOS sinulla onkin tarve mustamaalata meitä huonoja isejä, JOTTA sinulla olisi parempi olla. JOS sinä sen takia väitit minun aluksi valehdelleeni, mutta muutit sitten kantasi ympäripyöreään puhumiseen. JOS sinä oletkin vain trolli jota minä ruokin. JOS minua sittenkin kiinnostaisi tämä asia.
"äiti on fiksu kun halusi aborttia haluavan isukin läheltä pois. "
Vaikka suoranaisesti en ole naista tyhmäksi sanonut, niin en ymmärrä hänen päätöstään, ja olen edellä olevissa viesteissä kantani siitä miksi en ymmärrä hänen päätöstää perustellut, mielestäni kattavasti ja subjektiivisesti, mutta siis tällä kyseenalaistit käsitykseni siitä ettei entinen kumppanini ole minun mielestäni valmis äidiksi? Toisin sanoen tällä perusteella sinä olet valmis sanomaan kukak on kypsä äidiksi ja kuka ei, kunhan vain sanoo ottavansa vastuun, niin kaikki menee niinkuin sanoo?
Se miten asiat tällähetkellä ovat ja etenevät vaikkuttavat minun tahtooni tulla yksinhuoltajaksi, eikä jäädä vain "maksumieheksi". Haluaisin että lapseni rakastaisi minua kuin minä rakastan vanhempiani, entä jos tämä ei ole olosuhteiden pakossa mahdollista? Äidillä on valta tehdä käytännössä päätökset.
"Keskittyisit mielummin tulevan äidin tukemiseen ja yhteisen arjen miettimiseen, jos vauva on sinulle tärkeä." Ok, tuota minä toistelen kaikille niille naisille, jotka minkä tahansa tapahtuman kautta tulevat raskaaksi siittiöistäni.
enää enempää hukassa?
Kääntelet ja vääntelet sanoja etkä enää erota asiaa sieltä sisältä. "Oma lehmä ojassa?" Olet jo todella kaukana omasta tilanteestasi näköjään. Minä osasin muodosta oman mielipiteeni, mutta ottiko se noin koville, kun olinkin eri mieltä sinun kanssasi?
Et ymmärrä tulevan äidin päätöstä? Mitä niistä? Äidin pitäisi suostua aborttiin, kun SINÄ niin tahdot? Vai olisiko äidin pitänyt jäädä sinun luoksesi asumaan vaikka sinulla olikin kielteinen kanta lapseen? Et ole kertonut mitää seikkaa joka tukisi sinun päätelmääsi äidistä täysin kykenettömäksi huolehtimaan lapsesta, joten kyseenalaistan sen. Itse sinä olet moneen otteeseen ilmaissut, että et taida olla valmis isyyteen, en siis kyseenalaista sitä olenkaan.
Yksinhuoltajuutta tuskin tulet saamaan, yhteishuoltajuuden ehkä, jos äiti sen sinulle suo. Miksi niin innokkaasti haluat äidin pois lapsen elämästä? Täysin käsittämätöntä ja se jos mikä osoittaa sinun kypsymättömyytesi.
Kannattaisi jatkossa pikemminkin keskittyä huolehtiman ehkäisystä eikä ihmettelemään elämän syntymistä, jos siihen ei ole valmis.
"Kääntelet ja vääntelet sanoja etkä enää erota asiaa sieltä sisältä."
Sinä et ole osoittanut yhtäkään noista syytöksistäsi. Sinulla ei itselläsi taida olla peiliä?
Sinun mielestäsi äiti on hyvä äidiksi, koska vastustaa aborttia.
Ja mielestäsi minä olen huono isäksi, koska puollan ja olen aina puoltanut aborttia, monesta syystä.
"Et ole kertonut mitää seikkaa joka tukisi sinun päätelmääsi äidistä täysin kykenettömäksi huolehtimaan lapsesta" En olekkaan mutta et sinä sen enempää ole kertonut mikä seikka tekisi minut kyvyttömämmäksi vanhemmuuteen kuin toisen osapuolen. Ja silti minulta riistetään oikeus isyyteen. Eikö mikään sanomani tue päätelmääni?
" Itse sinä olet moneen otteeseen ilmaissut, että et taida olla valmis isyyteen, en siis kyseenalaista sitä olenkaan. "
Ok, sipsalaPim, minä olen sittenkin valmis, kuinka edes mietin ettei minulla ole avuja siihen. Olenko nyt valmis isäksi?
Kyseenalaistappa seuraavaksi kyvykkyyteni isyyteen.
"Miksi niin innokkaasti haluat äidin pois lapsen elämästä? Täysin käsittämätöntä ja se jos mikä osoittaa sinun kypsymättömyytesi. "
Palataampa ajassa taaksepäin hetkeen jolloin painokkaasti sanoin että minä en ole valmis isäksi että kannatan aborttia 100%, isyyden vastuuta en pakolla ota. Niin edelleen minä ja ainoastaan minä kusipaa isä joka voi jättää lapsensa on kypsymätön. Eikä ole käsittämätöntä että äiti jo etukäteen hyväksyy, ettei lapsi välttämättä tarvitse isää, vai olisiko hän peräti halunnut sitä?
Mitä mieltä sinä muuten olet abortista?
Onko se milloinkaan mielestäsi hyväksyttävää?
viestiketjua viestisi alle, niin kirjoitan tähän.
Siis, haluat aborttia, et halua isyyttä, et ole valmis isäksi, haluat isyyttä, olet valmis isäksi, haluat huoltajuutta, haluat äidin pois lapsen elämästä ja sitä rataa...
Eipä ole kovin tasapainoista tekstiä. Kyllä tuollaisen ääripäästä toisen heittelehtimisen jälkeen ymmärrän täysin, että tuleva äiti ei kestä olla lähelläsi.
Mielipiteeni abortista ei liity nyt tähän mitenkään vai millaisen yhtymäkohdan sinä näet siihen? Sinähän olisit halunnut käyttää aborttia ehkäisykeinona ja on hyvin ymmärrettävää, että tuleva äiti kokee asian toisin. (Ehkäisystä siis pitäisi voida jutella ajoissa.) Ja jos olet äidille antanut vaihtoehdoiksi joko abortti tai yksinhuoltajuus sinulle, niin on erittäin tervettä äidiltä lahteäkin luotasi, ymmärrätkö edes tätä?
Kun lapsi syntyy, niin minne kuvittelet isyytesi katoavan? Saat tapaamisoikeuden ja jos hyvin käy ja saatte parisuhtenne kuntoon, niin ehkä voitte jatkaakin perheenä.
Joo ei näköjään kun sinulle pitää rautalangasta vääntää kaikki.
Mietippä nytten kaikessa rauhassa lähtöasetelma, jossa minä mielikuvaharjoitusten avulla mietin itseäni isäksi ja pohdin abortin oikeudellisuutta. Päädyn omaan tulkintaani, joka on etten ole vielä valmis isäksi(toistaiseksi en edes tiedä kuink avoisin olla varma olevani valmis isäksi, tai äidiksi jos olisin nainen).
Noniin sitten seuraan tämä vallitseva tilanne, ja katsos sanoit itsekkin:
"Kun lapsi syntyy, niin minne kuvittelet isyytesi katoavan? Saat tapaamisoikeuden ja jos hyvin käy ja saatte parisuhtenne kuntoon, niin ehkä voitte jatkaakin perheenä. "
Noniin, nyt jos lapsi syntyy vaikka minä puoltaisin ja olisin puoltanut aborttia. Niin yksinkertaisesti näen itselläni paremmat avut kasvattaa lastani kuin toisella biologisella vanhemalla. Ja viittaan "paremmilla avuilla" kaikkeen edellä sanomaani. Mutta kuten sanottua tähän minulla ei ole edes oikeutta, niin siksi sinun ei tarvitsekkaan tuomaroida että kummalle huoltajuus kuuluisi, tai miksei minulla olisi edes periaatteellista syytä sitä hakea.
Ja sitten kuitenkin väität etten ole tajunnut yhtään mitään. Vai mitä sinä oikeastaan tarkoitat tällä: "Siis, haluat aborttia, et halua isyyttä, et ole valmis isäksi, haluat isyyttä, olet valmis isäksi, haluat huoltajuutta, haluat äidin pois lapsen elämästä ja sitä rataa... "
Lisäksi tekstissäsi vilahtaa taas tuollainen järjetön ja täysin paikkansa pitämätön väite: "haluat äidin pois lapsen elämästä ja sitä rataa".
Siis mitä ihmettä? Mistä syvimmästä ja likaisimmasta paikasta, jonka sinä tunnet ja löydät läheltäsi kiskot näitä perusteettomia herjauksiasi? Näissä ei nimittäin ole järjen hiventäkään. En ihmettele ollenkaan ettei tähän ketjuun voi vastata enään.
"Kehitysmaat ovat ihan oma lukunsa, nyt kyse on Suomesta. "
Joo, itsekkin tätä painotin. Otinkin vain räikeän esimerkin, koska:
"Sitä vastoin pelkkä raha, työpaikka tai asunto ei takaa mitään lapsen henkisestä hyvinvoinnista."
Niin sekö takaa, että olet Suomessa? No toisaalta takaahan se sen, mutta tarkasteleppa lopputulemaani? Miksi lapsi ei sitten, no jos minä en ole valmis isäksi (nyt kun minulla on taipumus masennukseen ja olen puoltanut aborttia) niin joku toinen ei voisi olla tasavertainen kasvattajana, sukupuolestaan riippumatta?
"Sitä vastoin pelkkä raha, työpaikka tai asunto ei takaa mitään lapsen henkisestä hyvinvoinnista."
Eipä se takaakkaan, mutta eipä niiden puuttuminen varmaan ainakaan edistä äidin henkistä hyvinvointia, mikä olettamukseni mukaan heijastuu lapseen.
"Ja eikös tulevalla äidillä nytkin ole joku paikka asua? Minkä ikäinen on tuleva äiti? Entä onko kouluja yhtään käytynä? "
Sanoin jo kertaalleen etten täällä enempää vastaile, koska keskustelu menee tälle henkilökohtaisuuksia -asteelle. Mutta, olinkin jotain, näitä esille tuomiasi asioita, nostanut esille aiemmin keskustelussa. Voit lukea viestit lävitse, jos koet tarvetta muodostaa konaisvaltaisempaa kuvaa.
"Niin yksinkertaisesti näen itselläni paremmat avut kasvattaa lastani kuin toisella biologisella vanhemalla." Entä aivan ensimmäisessä teksisääsi oleva maininta, että halaut kasvattaa oman lapsesi kokonaan tai sitten et ollenkaan.
Miten sitten ajattelit tämän toteuttaa, jos asutte eri osoiteissa? Tyydyt siihen, etä äiti hoitaa lapsen vai miten?
vai mitä nyt oikein yrität jankata?
Etkö halua maksaa elatusta vai mikä on ongelmasi?
Haluatko äidin muuttavan takas sinun luoksesi?
Vai onko abortin takaraja nyt mennyt jo umpen ja haluaisit luovuttaa lapsen adoptioon?
Mitä tuleva äiti haluaa vauvan suhteen ja pasisuhteenne kanssa tehdä?
isyys selvitetään aina, ja biologinen isä merkitään lapsen isäksi väestörekisteriin. Näin lapsi saa oikeuden saada elatusta isältään, ja hän perii isänsä tämän kuoltua. Isälle määrätään elatusmaksu ja hän saa tapaamisoikeuden lapseensa nähden.
Isän ei kuitenkaan tarvitse tavata lasta, jos hän ei halua, riittää, että maksaa elatusmaksut jämptisti.
Lapsen huoltajuutta (ei edes yhteishuoltoa, jos äiti sitä vastustaa) au-isällä ei ole mahdollista saada. Ainoa tapa saada lapsia itselleen ja olla oikea isä on avioitua jonkun lapsirakkaan ja hedelmällisen naisen kanssa. Onko tämä sinulle aivan vieras asia?
Kirjoitin ensimmäisissä viesteissäni näin:
"Senkin jo kuulin että ainoastaan todella painavalla syyllä voi hakea avioliiton ulkopuolisen lapsen huoltajuutta. Sekin harmittaa koska koen lähtökohtaisesti olevani paremmassa asemassa vanhemmuuteen (asunto, työpaikka, koulutus), pahoittelen että lähdin vertailemaan näin karrikoidusti kyvykkyyttä vanhemmuuteen, mutten julkisella foorumilla sitä voi muutenkaan tehdä. JA kuten jo aiemmin mietin, on varmaankin lapsen kannalta parasta ettei siihen tilanteeseen ole edes mahdollisuutta. "
Edelleen, pyöriteltyä ja mietittyä, koko tilanteen hyväksyminen olisi helpompaa, jos tietäisi, että minulla olisi ennemmän oikeuksia lapseeni. Mutta yhä enemmän ajattelen niin, tuo "kilpailu" vanhemmuudesta voisi olla ihan hyvä juttu.
"Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta säädetyn lain (361/1983 ) 6 §:n mukaan äiti on lapsensa huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät ole avioliitossa keskenään. Isä saa huoltajuuden tunnustamalla isyyden ja sopimalla huoltajuudesta äidin kanssa sosiaalivirastossa. Jos äiti vastustaa huoltajuutta, isän on haettava sitä käräjäoikeudesta eli osoitettava olevansa kykenevä huoltajuuteen."
-Käytännössä huoltajuuden myötämiseen tarvitaan ilmeisesti todella painava syy. Isä tarvitsee oikeastaan laillisen hyväksynnän jopa lapsensa tapaamiseen.
Kun lapsi on vanhempi hän voi itse ilmeisesti osallistua huoltajansa päättämiseen.
Minusta au-lapsien isän oikeuksia tulisi tarkastella, en voi ymmärtää miksi isä ei voisi saada huoltajuutta, jos hänellä olisi esimerkiksi huomattavasti paremmat mahdollisuudet kasvattaa lasta, tai vieläpä niin että lapsi selvästi kärsii vallitsevasta ratkaisusta. Mutta mikäli äidin kyvykkyyttä ei olisi mitään syytä epäillä, voisi lähtökohtaisesti ajatella niin ettei lasta voi "häneltä" riistää, niin kuin se nykyään oletusarvoisesti isältä "riistetään". Tällöin isän olisi ehkä tyynempi hyväksyä tilanne, kun tietäisi ettei tilanne ole niin toivoton, kuin pahimmillaan pelkää.
haluat?
Isyyden myötä sinulle tulee oikeus tavata lastasi,huoltajuusmuodosta riippumatta. Ja olet jo tehnyt selväksi, ettei sinusta ole huolehtimaan lapsesta, ainakaan lapsen ollessa vauva.
Ei lapsi päätä huoltajistaan, sen tekevät ihan muut ihmiset. Miten ihmeessä voit jo nyt todeta, että lapsesi (joka ei ole vielä edes syntynyt) tulee kärsimään siitä, että jää syntymänsä jälkeen äitinsä hoidettavaksi?
Et ole halunnut kertoa tulevasta äidistä yhtikäs mitään. Ilmeisesti tuleva äiti on sittenkin kykenevä huolehtimaan vauvasta.
"Ja olet jo tehnyt selväksi, ettei sinusta ole huolehtimaan lapsesta, ainakaan lapsen ollessa vauva." En voi olla kysymättä, mikä sinut sai vakuuttuneeksi asiasta?
"Ei lapsi päätä huoltajistaan, sen tekevät ihan muut ihmiset. Miten ihmeessä voit jo nyt todeta, että lapsesi (joka ei ole vielä edes syntynyt) tulee kärsimään siitä, että jää syntymänsä jälkeen äitinsä hoidettavaksi? "
Vaikka olenkin elämään suhtaunut yleensä luottavaisesti ja uskonut ja odotellut sitä päivää kun risukasaankin paistaa aurinko, niin nyt tulevaisuus huolestuttaa ja pelottaa niin paljon, että koskaan ei ole tuntunut näin toivottamalta luottaa pelkästään uskon voimaan.
"Et ole halunnut kertoa tulevasta äidistä yhtikäs mitään. Ilmeisesti tuleva äiti on sittenkin kykenevä huolehtimaan vauvasta."
En voi kertoa muuta kuin peruslähtökohdat, jotka olen jo ketjussa mainunnut.
Minä olen haluni jo etukäteen ilmaissut. Sillä mitä minä olen halunnut ei ole tässä tilanteessa mitään merkitystä. Mitä minä tästä eteenpäin haluan ja tulen tavoittelemaan, en vielä tiedä. Yleisesti toivon voivani elää levollisin mielin valintojeni ja tekojeni kanssa.
joka oli, että et halua huolehtia ehkäisystä, mutta kuitenkin nyt tuli raskaus sitten täytenä yllätyksenä ja siitä pitäisi sinun nyt sitten pyristellä johonkin suuntaan.
Heität ilmaan lauseita, että tuleva äiti on kykenemätön äidiksi, ja perusteluita et kerro yhtään, joten on oletettavampaa, että äiti kykenee huolehtimaan vauvasta.
Etkös itse kirjoitanut, että et ole vielä valmis isäksi?