Luinpa nuo "hyvä lähtö" -kirjoituksen rivit vähän sekavissa tunnelmissa! Viime yönä näin selvän unen, jossa edesmennyt mieheni sanoi minulle, että minulla on kaksi viikkoa elinaikaa! Eli 21.8.minua ei enää olisi... Mitä tehdä? Tämä ei todellakaan ole mikään provo. Olen terve, hyväkuntoinen, tuskin koskaan olen sairastanut. Onko uniin uskomista, miten te käsittelisitte tätä? Näen tai muistan erittäin harvoin mitään unia. Olen vuosien mittaan nähnyt miestäni muutaman kerran unessa, mutta koskaan hän ei ole sanonut minulle mitään ja nyt hän puhui. Nyt mietin, että onko minulla oikeutta kertoa tätä tässä ja yleensä kenellekään, en halua järkyttää ketään.
Nytkö se sitten tapahtuu
Leski v.1980
17963
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
ole merkitystä , unet kumpuaa omista aivoistamme .
tällaisen
Joka unia uskoo, se kuvia kumartaa.
ehdottomasti sinun kuolemaasi. Sillä voi olla aivan toinen merkitys. Mahdollisesti elämääsi tulee jokin muutos.
Joku sanoi, että unilla ei ole merkitystä, mutta kerronpa tässä yhden:
Unessani tuli edesmennyt äitini ja sanoi, että on tulossa juhlat. Muista pitää valkoista ylläsi. Siinä se oli tuo uni.
Olin aivan varma, että tuo tarkoitti minun kuolemaani, mutta ei.
Pian tuon unen jälkeen sain kirjeen Torniosta eräältä uskovaiselta tädiltä, joka pyysi saada tulla luokseni muutamaksi yöksi, koska Helsingissä oli helluntalaisilla suuret juhlat.
Unessani tuo vaatimus valkoiseen pukuun tarkoitti, että minun olisi vastattava myöntävästi. Tämä tapahtui v. 1959.
Ikävä kyllä, en voinut vastata myöntävästi ja tuosta olen potenut huonoa omaatuntoa koko elämäni ajan siitä lähtien.
22.8. huokaiset helpotuksesta, kun heräät uuteen aamuun. :) Projisoit vain uneesi alitajunnasta asioita, joita et päivännäöllä uskalla nostaa tietoisuuteen. Eilen tapahtui varmaan jotakin, joka assosioi jotakin mennyttä tai jotain ...
se varjoaan pelkää!
Epäilen, että muistelet liian paljon mennyttä elämääsi, tulevaisuutta pitää ajatella, vaikka ikää onkin.
Naapurini, 80-vuotias, osti uuden auton ja on niinkuin 60-vuotias.
Naapurini 82-vuotias jalkapuoli sodainvalidi
osti mökin jota nyt innolla remontoi. Kysyin
kelle niin hän vastasi ,että asun niin kauan
kun jaksan ja sitten asukoot vaikka pääskyset.
Siinä elämän asennetta kaikille.
Uni voi olla enne, mutta tulkinta ei aina ole suoraviivaisesti juuri sellainen kuin uni antaisi olettaa.
Älä tulkitse untasi enteenä kuolemastasi!
Mene ja lottoa, osta arpa, tms. mielestäni unesi voi tulkita muutoksena joka on tulossa.
Numeroilla on enenmmän merkitystä!
Näin puolisostani unen ennen hänen kuolemaansa ja uutinen ei ollut minulle yllätys. Huomioitavaa on se, että kuolema tuli yllättäin.
Hän on unessani useinkin, puhuu minulle, antaa vinkkejä valintoihini ja kertoo jopa sellaisia asioita joita en edes tiedä olevan olemassa, mutta tarkastuksen jälkeen asia on juuri niin. Jokin esine löytyy, yms.
Uniin ei kannata luottaa, ei sellaisenaan, eikä tulkittuina, koska me jokainen käymme alitajunnassa läpi asioita joita emme edes huomaa ajattelevamme. Lapsuuden muistojakin palaa mieleen unessa, merkki siitä, että tietoinen minämme ei ole ainoa aivojemme tila, eikä kaikki ole suoraan tulkittavissa enneunena.
Ole onnellinen muistoistasi.
Ikävää, jos Sinulle Leski v. 1980 kirjoitukseni oli lähtölaukauksena pahalle unellesi. Kirjoitin tuon, koska hyvän ystäväni lähtö on usein mielessäni.
Myös minä olen unennäkijä. Huomaan, Että edellisen päivän tapahtumat tulevat usein uniin. Kirjat, joita luen kertautuvat unissa. Samoin tv-ohjelmat,ja lehtijutut.
Ole huoletta. Unet ovat unia.Päivällä voi vain sitten miettiä, että kaikenlaista sitä unessa kokee. Sanotaan, että unet vapauttavat paineista.
Toivotan Sinulle hyvää kesän jatkoa. Porskutetaan vain eteenpäin ja nautitaan elämästä. Unet tulevat ja menevät, mutta elämä jatkuu.
olin jo edellisenä yönä nähnyt uneni! Mutta tässä samalla kiitän jokaista vastannutta, olen saanut monenlaisia ajatuksia käsitellä asiaa, ainakin järjellisesti.
unissa sekoittuvat omat ajatuksemme ja tekomme. Melko pian mieheni yhtäkkisen kuoleman jälkeen hän ilmestyi minulle unessa ja oli hyvin onnellisen näköinen, tuli jättämään jäähyväiset. Sen jälkeen olen ajatellut, että onko jonkinlainen henkimaailma kuitenkin olemassa. Sen jälkeen olen hyvin harvoin nähnyt unta miehestäni, vaikka ajattelen häntä paljon. En usko, että tuo päivämäärä merkitsee mitään erityistä.
Toivottavasti vastaat tähän sanomaan 22.8.!
Vastaan ihan varmasti viimeistään 22.8.08. sikäli, kun se on minulle mahdollista. Ja hoidan niin, että joku vastaa, ellen minä. Jos ja kun itse vastaan, teen sen monisanaisemmin.
No hei jokaiselle, joka tämän lukee: täällä vielä ollaan ja ainakin täysissä ruumiinvoimissa, mielikin jo tasaantuneena! Mutta aikamoinen myllerrys kävi mielessä viikon päivät. Otin yhteyttä "uniasiantuntijoihin" ja samankaltaista palautetta sain heiltä kuin täältä palstaltakin, että "ei sitä lopullista lähtöä tulla unessakaan kertomaan". Vaihdoin ajatuksia monenkin henkilön kanssa, mutta en aivan läheisimpien; lasten tai sisarusten, oletin, että he järkyttyisivät liikaa! Kirjoitin kyllä kirjeen lapsilleni ja sen aion antaa sen heille luettavaksi lähitulevaisuudessa! Kiitos vielä kerran kommenteista, elämä jatkuu...
Tässä tiukassa mankelissa varmaan sinulle
kristallisoitui jotain uusia ajatuksia
siitä, mitä sinulla on täällä maan päällä
vielä kesken ja mihin haluat aikaasi
käyttää ?
Tositarina:
Ystäväni isä tiesi kuolinpäivänsä jo kauan etukäteen ja oli ilmoittanut sen myös läheisilleen. Hän asui paritalon toisessa puolikkaassa ja ystävä perheensä kanssa toisessa. Lapset saivat usein viikonloppuisin viettää laatuaikaa kaksin vaarinsa kanssa ja yöpyivätkin hänen luonaan. Vaari suhtautui kuolemaansa kuin mihin tahansa asiaan, johon ei voi vaikuttaa. Kun kukaan ei ollut pelotellut lapsia kuolemalla, hekin suhtautuivat asiaan uteliaan odottavasti. Esikoispoika ilmoitti haluavansa mennä vaarin luo nukkumaan tämän kuolinpäivän iltana. Iso ja pieni mies pelasivat ennen nukkumaan menoa "uhkapeliä" 10 pennin panoksin niin kuin usein aikaisemminkin. Lapsista oli aina yhtä riemukasta voittaa isoisänsä korttipelissä ja vaarilla oli aina iso rasia 10-pennisiä kaapissa. Nukkumaanmenoaikaan vaari peitteli hellästi pojan ja toivotti hyvää yötä. Utelias pikku-mies olisi halunnut valvoa, mutta nukahti kuitenkin melkein heti.
Seuraavana aamuna ystäväni heräsi hyvissä ajoin. Hän nousi hieman hämmentynein mielin valmistamaan perheelle aamiaista. Pian hän huomasi pikku-miehen ryntäävän vain alushousuihin ja kumisaappaisiin pukeutuneena, sateenvarjo kädessään pihan poikki. Ulko-oven avattuaan ystävä kuulee poikansa huutavan riemukkaasti, mutta myös pientä pettymystä äänessään: "Ei vaari kuollutkaan!" - Vaari kuoli lähes 20 vuotta myöhemmin, eikä päivämääräkään pitänyt paikkaansa.
Ajatuksiani:
En tiedä unientulkinnasta paljoakaan, mutta olen kuullut kuoleman merkitsevän jonkinlaista uuden alkua.
Ehkä sinun sijassasi suhtautuisin omaan "lähtöharjoitukseeni" niin, että varmistaisin kaiken olevan valmiina ja järjestyksessä. Tosin jälkikasvuni tietää, mistä kaikki tärkeät paperit ja tallelokeron avain löytyvät. Yritän muutenkin elää niin, ettei kenellekään jäisi mitään vakavampaa anteeksi pyydettävää tai selvittämättömiä asioita vaivaamaan mieltä.
Olen yrittänyt opettaa omalle jälkikasvulle, että kuolema on yhtä luonnollinen osa elämää kuin syntymäkin. En kuitenkaan kiellä hätkähtäneeni, kun tyttäreni kysyi minulta omia hautausjärjestelytoiveitani vähän isänsä kuoleman jälkeen. Hän oli huomannut, ettei tiennyt isänsä toiveista mitään ja olisi kokenut olevansa pulassa, jos olisi joutunut asioita ilman minua järjestelemään.
Jään mielenkiinnolla odottamaan sinun tositarinaasi ja tietoa siitä, miten aloitat "uuden elämäsi". Kerrothan meille? Toivotan sinulle mielen rauhaa tuon mainitsemasi päivämäärän kohtaamiseen ja hyviä hetkiä syksyysi.
tarina. Lapset suhtautuvat luonnollisesti kuolemaan, jos heille kerrotaan asioista. Omat lapseni ovat jo pienestä pitäen saaneet olla mukana hautajaisissa. Mieheni kuoltua yksi sukulaislapsi oli innoissaan, kun hän saisi laulaa. Hänen piti aikaisemmin laulaa yhden sukulaisen hautajaisissa, mutta sairastui. Lapsen serkun piti saada soittaa pianoa, oli jonkinlainen kilpailu. Järjestimme mieheni hautajaiset mahdollisimman kauniiksi tilaisuudeksi, koska tiesimme myös lapsia olevan mukana. Muistotilaisuudessa serkukset tapasivat toisiaan ja antoivat valoa. Itse muistan lapsuuden ajan hautajaisista sen, että sai täytekakkua ja tapasi paljon muita lapsia.
Yleensä kait kuoleminen kehoittaa tarkistamaan omat asenteet, ja elämäntyylin?
Kuolleiden kanssa puhuminen ennustaa hyvää, se merkitsee rohkeutta ja vilpitöntä mieltä.
Uusi lehti elämässä voi myös kääntyä.
Nämä löysin suureta unikirjasta ;)