jos sijaisperheessä eivät asiat ole kunnossa niin ottakaa yhteys sosiaalipäivystykseen! Kokemusta on että tästä oli hyötyä kun taistelin huosta sossun kanssa 3 vuotta sijaisperheen toiminnasta ennenkuin tapahtui sijaisperheessä vakava tilanne niin muutosta ei olisi tullut jos en olisi ottanut yhteyttä sosiaalipäivystykseen... sain lapsille siirron parempaan paikkaan!
Sosiaalipäivystys
Yleistä
Sosiaali- ja terveysministeriö asetti tavoitteeksi, että sosiaalipäivystystoiminta on asianmukaisesti järjestetty koko maassa 1.1.2007 mennessä. Kiireellisissä tilanteissa, esimerkiksi lapsen jäätyä ilman hoivaa, sosiaalipalveluja on saatava ympäri vuorokauden. Päivystyksen järjestäminen koko maan kattavasti on ollut yksi valtakunnallisen Sosiaalialan kehittämishankkeen keskeisistä tavoitteista.
Sosiaalipäivystys on asianmukaisesti järjestetty suurimmassa osassa Suomen kuntia. Kunnissa on selkeät järjestelyt siitä, miten sosiaaliviranomaisiin saa yhteyden normaalien aukioloaikojen ulkopuolella iltaisin, öisin ja viikonloppuisin.
Kunnat ovat löytäneet hyviä ratkaisuja sosiaalipäivystyksen järjestämiseksi ja myös nähneet sen tarpeen ja hyödyn, joka hyvin toimivasta sosiaalipäivystyksestä on. Kokemukset ovat olleet hyviä sekä asiakkaiden että työntekijöiden näkökulmasta.
Päivystys ei kaikissa kunnissa toimi ja aikataulutettu suunnitelma toiminnan järjestämiseksi puuttuu vielä useasta kunnasta. Lääninhallitukset tekevät edelleen työtä asian korjaamiseksi.
Järjestämistavat vaihtelevat
Käytössä on monenlaisia tapoja järjestää sosiaalipäivystys. Tärkeää mallin valinnassa on paikallisten olosuhteiden huomioon ottaminen. Yleisimmin sosiaalipäivystys on järjestetty joillakin seuraavista tavoista:
Sosiaalityöntekijät päivystävät aktiivityönä sosiaalipalveluja ympärivuorokauden tarjoavassa toimipisteessä, esimerkiksi erityisesti sosiaalipäivystystä varten perustetussa yksikössä, turvakodissa, lastensuojeluyksikössä tai kriisikeskuksen yhteydessä. Sosiaalipäivystys voi myös olla osa poliisilaitoksella työskentelevän sosiaalityöntekijän tehtäviä.
Varallaoloon perustuvassa päivystyksessä sosiaalityöntekijät päivystävät puhelimen välityksellä. Työ muuttuu aktiivityöksi kun päivystäjä vastaa puhelimeen ja ryhtyy asian edellyttämiin toimenpiteisiin. Päivystysrinki on usein monen kunnan yhteinen, jolloin kunnat jakavat päivystysviikot esimerkiksi asukasluvun mukaisessa suhteessa.
Päivystys voi olla myös hoidettu niin että päivystäjinä toimivat työntekijät, jotka eivät ole toimivaltaisia sosiaaliviranomaisia. Tämän rinnalla toimii järjestelmä, jolla tarvittaessa saadaan yhteys toimivaltaiseen sosiaaliviranomaiseen.
Kaikissa malleissa päivystäjien turvallisuuden takaamiseksi ja sujuvan yhteydenpidon turvaamiseksi muihin viranomaisiin suositellaan Virve-käsipuhelimien käyttöä.
Asiakkaan pääsy palveluun
Järjestämistavan lisäksi kunnat tekevät omat ratkaisunsa siitä, tarjotaanko asiakkaille mahdollisuus hakeutua sosiaalipäivystykseen omatoimisesti. Sosiaalipäivystyksellä voi tällöin olla oma puhelinnumero, johon soittamalla saa apua päivystysaikana. Sen lisäksi asiakkaille voidaan tarjota mahdollisuus saapua päivystyspisteeseen keskustelemaan avun tarpeestaan. Toinen vaihtoehto on, että yhteyden saa ainoastaan toisen viranomaisen välityksellä, esimerkiksi soittamalla hätäkeskukseen.
Lisätietoa
Lue tarkemmin kiireellisen sosiaalipäivystyksen järjestämisestä ja siihen liittyvistä palvelussuhdekysymyksistä Kuntatyönantajien sivuilta. Samassa kohdassa on tietoa myös sosiaalipäivystyksestä ja työaikajärjestelyistä.
Lähde:
Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote: sosiaalipäivystys.
Saatavilla www-muodossa: http://www.sosiaalihanke.fi/Resource.phx/sosiaalihanke/hankkeet/paivystys/index.htx.i803.doc [25.9.2007]
Tekstin on laatinut:
verkkotoimitus
Sosiaalipäivystys
Yleistä
Sosiaali- ja terveysministeriö asetti tavoitteeksi, että sosiaalipäivystystoiminta on asianmukaisesti järjestetty koko maassa 1.1.2007 mennessä. Kiireellisissä tilanteissa, esimerkiksi lapsen jäätyä ilman hoivaa, sosiaalipalveluja on saatava ympäri vuorokauden. Päivystyksen järjestäminen koko maan kattavasti on ollut yksi valtakunnallisen Sosiaalialan kehittämishankkeen keskeisistä tavoitteista.
Sosiaalipäivystys on asianmukaisesti järjestetty suurimmassa osassa Suomen kuntia. Kunnissa on selkeät järjestelyt siitä, miten sosiaaliviranomaisiin saa yhteyden normaalien aukioloaikojen ulkopuolella iltaisin, öisin ja viikonloppuisin.
Kunnat ovat löytäneet hyviä ratkaisuja sosiaalipäivystyksen järjestämiseksi ja myös nähneet sen tarpeen ja hyödyn, joka hyvin toimivasta sosiaalipäivystyksestä on. Kokemukset ovat olleet hyviä sekä asiakkaiden että työntekijöiden näkökulmasta.
Päivystys ei kaikissa kunnissa toimi ja aikataulutettu suunnitelma toiminnan järjestämiseksi puuttuu vielä useasta kunnasta. Lääninhallitukset tekevät edelleen työtä asian korjaamiseksi.
Järjestämistavat vaihtelevat
Käytössä on monenlaisia tapoja järjestää sosiaalipäivystys. Tärkeää mallin valinnassa on paikallisten olosuhteiden huomioon ottaminen. Yleisimmin sosiaalipäivystys on järjestetty joillakin seuraavista tavoista:
Sosiaalityöntekijät päivystävät aktiivityönä sosiaalipalveluja ympärivuorokauden tarjoavassa toimipisteessä, esimerkiksi erityisesti sosiaalipäivystystä varten perustetussa yksikössä, turvakodissa, lastensuojeluyksikössä tai kriisikeskuksen yhteydessä. Sosiaalipäivystys voi myös olla osa poliisilaitoksella työskentelevän sosiaalityöntekijän tehtäviä.
Varallaoloon perustuvassa päivystyksessä sosiaalityöntekijät päivystävät puhelimen välityksellä. Työ muuttuu aktiivityöksi kun päivystäjä vastaa puhelimeen ja ryhtyy asian edellyttämiin toimenpiteisiin. Päivystysrinki on usein monen kunnan yhteinen, jolloin kunnat jakavat päivystysviikot esimerkiksi asukasluvun mukaisessa suhteessa.
Päivystys voi olla myös hoidettu niin että päivystäjinä toimivat työntekijät, jotka eivät ole toimivaltaisia sosiaaliviranomaisia. Tämän rinnalla toimii järjestelmä, jolla tarvittaessa saadaan yhteys toimivaltaiseen sosiaaliviranomaiseen.
Kaikissa malleissa päivystäjien turvallisuuden takaamiseksi ja sujuvan yhteydenpidon turvaamiseksi muihin viranomaisiin suositellaan Virve-käsipuhelimien käyttöä.
Asiakkaan pääsy palveluun
Järjestämistavan lisäksi kunnat tekevät omat ratkaisunsa siitä, tarjotaanko asiakkaille mahdollisuus hakeutua sosiaalipäivystykseen omatoimisesti. Sosiaalipäivystyksellä voi tällöin olla oma puhelinnumero, johon soittamalla saa apua päivystysaikana. Sen lisäksi asiakkaille voidaan tarjota mahdollisuus saapua päivystyspisteeseen keskustelemaan avun tarpeestaan. Toinen vaihtoehto on, että yhteyden saa ainoastaan toisen viranomaisen välityksellä, esimerkiksi soittamalla hätäkeskukseen.
Lisätietoa
Lue tarkemmin kiireellisen sosiaalipäivystyksen järjestämisestä ja siihen liittyvistä palvelussuhdekysymyksistä Kuntatyönantajien sivuilta. Samassa kohdassa on tietoa myös sosiaalipäivystyksestä ja työaikajärjestelyistä.
Lähde:
Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote: sosiaalipäivystys.
Saatavilla www-muodossa: http://www.sosiaalihanke.fi/Resource.phx/sosiaalihanke/hankkeet/paivystys/index.htx.i803.doc [25.9.2007]
Tekstin on laatinut:
verkkotoimitus
Vastaukset 4
Vanhimmat
112:teen ja voi itse vaatia sosiaalipäivystykseen saada yhteyttä. Näin minä tein ja apua myös sain ja yx sijaisperhe vähemmän...
joka toimi meillä.. Järjestäkää lapselle hätävara puhelin ja vaatikaa pitämään se hyvässä piilossa ettei sij.vanhemmat löydä tai perhekodin henikökunta...ja se nimen omaan on vain hätätilanteisiin! Ilman tuota varapuhelinta lapseni olisivat vieläkin tuolla sijaisperheen helvetillisessä hoidossa!
on katkaistu tai joiden vanhemmat ovat kuolleet.
Kuka heitä auttaa ja avittaa vaikeissa tilanteissa.
Sossuhan on vain tyytyväinen,
jos sijaishuollossa olevasta huostaanotetusta lapsesta ei mitään kuulu;
- kaikki on OK silloin lastensuojelusossun mielestä.
voi kertoa opettajalle tai terveydenhoitajalle, jos sijaispaikassa on sattunut jotain tosi ikävää. Jos on pienemmistä lapsista kyse, niin kyllä heitä voi kehottaa mennä puhumaan terkalle tai psykologille ihan vain omasta pahasta olostaankin sijaispaikassa.
Säälittää vieläkin oma lapseni, kun sijoitusaikana otetussa luokkakuvassakin on niin masentuneen näköinen, että en kestä katsoa sitä aina kun käsiin osuu. Sanoin hänelle kyllä silloin, että voi kertoa koulussakin aikuisille, miten paha hänen oli olla sijoistuspaikassa, mutta ei hänellä ollut rohkeutta kertoa kenellekään. Mutta hänet kyllä nimenomaan peloiteltiin sijaispaikassa puhumastakaan paikan asioista ulkopuolisille.