Olen seurustellut pari vuotta alkoholistimiehen kanssa ja olemme jopa jossain vaiheessa suunnitelleet yhteisen asunnon hankkimista. Tavatessamme hänellä oli takana yli puolen vuoden täysin raitis jakso. Hän kertoi avoimesti ongelmastaan ja sen mukana tuomista lieveilmiöistä, kuten maksuhäiriöistä, rattijuopumustuomiosta, työpaikan menettämisestä jne.
Täysraittiutta kesti reilun vuoden. Sitten hän ihan ilman mitään kummempaa syytä oli päättänyt lähteä kapakkaan vetämään kännit. Itse olin tuolloin ulkomaanmatkalla. Tätä samaa on jatkunut nyt yli vuoden. Alkuun niissä tilanteissa kun minulla oli jotain menoa tai matkoja ja nyt viime aikoina myös silloin kun olisin ollut paikalla. Hän saattaa esimerkiksi lähteä perjantaina käväisemään kotonaan ja sitten ilmoittaakin "ottaneensa pari kaljaa" ja lähtevänsä kapakkaan "tapaamaan ihmisiä".
Elämä on muuttunut kummalliseksi tasapainoiluksi, kun viikonloppuisin pitää keksiä ohjelmaa, ettei vain tule tilaisuutta juoda. Samoin kaikki minun poissaolot, kuten matkat tai naisystävieni tapaaminen saavat ikävän jälkimaun, kun miesystäväni poikkeuksetta juopottelee. Tulee jotenkin syyllinen olo, kun jätän hänet "yksin".
Miehen ystävät ja sukulaiset eivät näe asiaa mitenkään ongelmaksi, koska "eihän se ota kuin viikonloppuisin" ja "hoitaahan se työnsä". He eivät usko, että putki voisi jäädä päälle tai että mies sairastuu vakavasti. Hänellä on kertaalleen ollut alkoholin aiheuttama haimatulehdus vuosia sitten.
Alan olla lopen kyllästynyt tilanteeseen. Tiedän, että en voi estää häntä juomasta, enkä haluakaan. Sellainen asia on päätettävä ihan itse. En ole koskaan tarjonnut hänelle alkoholia, enkä myöskään itse nauti sitä hänen seurassaan. Minulla on muuten ihan normaali suhde alkoholiin - lasi viiniä ruuan kanssa ja joskus ravintolassa pari lasillista. Yleensä menee viikkoja, että en juo mitään ja koskaan en juo paljon.
Ikävää tilanteessa on se, että mies on kaikin puolin ihana ihminen. Huumorintajuinen, positiivinen, keskusteleva, avulias, hoitaa työnsä moitteettomasti ja varmasti rakastaa minua ja näyttääkin sen monin tavoin. Meillä on tosi hyvä olla yhdessä ja paljon yhteistä tekemistä, silloin kun hän on selvin päin. Jos ei tätä juomista olisi, voisin kuvitella viettäväni loppuelämäni hänen kanssaa. Tällaista en kuitenkaan enää jaksa.
Näyttää siltä, että ero jää ainoaksi mahdollisuudeksi. Onko mitään toivoa? Minun lähipiirissäni ei ole koskaan ollut alko-ongelmaista henkilöä, joten kertokaa te joilla on kokemuksia - pleace
Täysraittiutta kesti reilun vuoden. Sitten hän ihan ilman mitään kummempaa syytä oli päättänyt lähteä kapakkaan vetämään kännit. Itse olin tuolloin ulkomaanmatkalla. Tätä samaa on jatkunut nyt yli vuoden. Alkuun niissä tilanteissa kun minulla oli jotain menoa tai matkoja ja nyt viime aikoina myös silloin kun olisin ollut paikalla. Hän saattaa esimerkiksi lähteä perjantaina käväisemään kotonaan ja sitten ilmoittaakin "ottaneensa pari kaljaa" ja lähtevänsä kapakkaan "tapaamaan ihmisiä".
Elämä on muuttunut kummalliseksi tasapainoiluksi, kun viikonloppuisin pitää keksiä ohjelmaa, ettei vain tule tilaisuutta juoda. Samoin kaikki minun poissaolot, kuten matkat tai naisystävieni tapaaminen saavat ikävän jälkimaun, kun miesystäväni poikkeuksetta juopottelee. Tulee jotenkin syyllinen olo, kun jätän hänet "yksin".
Miehen ystävät ja sukulaiset eivät näe asiaa mitenkään ongelmaksi, koska "eihän se ota kuin viikonloppuisin" ja "hoitaahan se työnsä". He eivät usko, että putki voisi jäädä päälle tai että mies sairastuu vakavasti. Hänellä on kertaalleen ollut alkoholin aiheuttama haimatulehdus vuosia sitten.
Alan olla lopen kyllästynyt tilanteeseen. Tiedän, että en voi estää häntä juomasta, enkä haluakaan. Sellainen asia on päätettävä ihan itse. En ole koskaan tarjonnut hänelle alkoholia, enkä myöskään itse nauti sitä hänen seurassaan. Minulla on muuten ihan normaali suhde alkoholiin - lasi viiniä ruuan kanssa ja joskus ravintolassa pari lasillista. Yleensä menee viikkoja, että en juo mitään ja koskaan en juo paljon.
Ikävää tilanteessa on se, että mies on kaikin puolin ihana ihminen. Huumorintajuinen, positiivinen, keskusteleva, avulias, hoitaa työnsä moitteettomasti ja varmasti rakastaa minua ja näyttääkin sen monin tavoin. Meillä on tosi hyvä olla yhdessä ja paljon yhteistä tekemistä, silloin kun hän on selvin päin. Jos ei tätä juomista olisi, voisin kuvitella viettäväni loppuelämäni hänen kanssaa. Tällaista en kuitenkaan enää jaksa.
Näyttää siltä, että ero jää ainoaksi mahdollisuudeksi. Onko mitään toivoa? Minun lähipiirissäni ei ole koskaan ollut alko-ongelmaista henkilöä, joten kertokaa te joilla on kokemuksia - pleace
Vastaukset 8
Vanhimmat
Riittävän pitkälle kehittynyt alkoholiriippuvuus tarkoittaa pysyvää alkoholismia, joi tai ei.
Taipumus juomiseen säilyy juomattomallakin valmiina laukeamaan ensimmäisestä paukusta.
Kuvauksessasi hänen juomisensa on parin vuoden seurustelun aikana lisääntynyt vuodessa koko ajan.
Varsin todennäköisesti tulee lisääntymään jatkossakin.
Juomisesta tullut haimatulehdus, rattituomio, maksuhäiriöt, ja työpaikan menetys kertovat jo aikoja sitten syntyneestä alkoholiriippuvuudesta.
Haimatulehdus uusii hyvin helposti, ja on varsin mahdollista, että hänelle iskee uudestaan haimatulehdus juomista jatkaessaan kuin salama kirkkaalta taivaalta ilman ennakkovaroituksia.
Uusintatapauksissa kuoleman riski on hyvin suuri.
Haimatulehduksesta toivuttuaan lääkärit ovat lukeneet sellaiset madonluvut, että hänelle ei ole voinut jäädä pienintäkään epäselvyyttä siitä, että hänen ei pidä juoda tippaakaan alkoholia.
Nyt hän leikkii alkoholismin ja kuoleman kanssa.
Parisuhteessa alkuvaiheen liekki ja loimu alkavat yleensä jossain vaiheessa hiipumaan, ja ennestään alkoholistinen luonne alkaa sitä kompensoimaan siirtymällä entisen harrasteensa, juomisen pariin.
Myöhemmin juominen ajaa ohi parisuhteen, ja muuttuu tärkeimmäksi pakonomaisen riippuvuuden ajamana.
Jos olisin naisihminen sijassasi, lähtisin ajoissa omaan elämään vailla itsesyytöksiä. Sinä, eikä kukaan muukaan voi häntä parantaa. Vain hän itse, mutta sen ehtona on absoluuttinen juomattomuus.
Enkä tässä mielestäni maalaillut edes liian synkkää tulevaisuudenkuvaa.
siis lähteekö miehesi nykyään juomaan myös silloin, kun voisi viettää sinun kanssasi päihteetöntä aikaa? ("...viime aikoina myös silloin kun olisin ollut paikalla.")
oletko koko seurustelunne ajan vahtinut, että miehesi ei pääse juomaan?("...kun viikonloppuisin pitää keksiä ohjelmaa, ettei vain tule tilaisuutta juoda.")
Tarkoitin sitä, että aiemmin hän joi vain silloin kun minulla oli jotain muuta menoa, matkoja, työjuttuja tms. Ja kun tämä juominen alkoi, ei ihan aina poissaollessani, vaan satunnaisesti. Sitten hän joi aina kun minulla oli viikonloppuna jotain muuta ja nykyisin melkein aina kun tulee tilaisuus.
Sellainen tunne on tullut, että pitää yrittää järjestää jotain muuta "vaihtoehtoista ohjelmaa" juomisen sijaan.
"Täysraittiutta kesti reilun vuoden. Sitten hän ihan ilman mitään kummempaa syytä oli päättänyt lähteä kapakkaan vetämään kännit. Itse olin tuolloin ulkomaanmatkalla."
Koska miehesi oli jo omaehtoisesti saanut raittiutta ennen suhdettanne, hän ei ollut sinun kanssasi vain saadakseen juoda. Hän astui johonkin toiseen miinaan.
Millä tavoin miehesi ylläpiti raittiuttaan? Jos hän oli vain omalla kantilla raittiina, en ole yllättynyt. Hänellä oli tilaisuus. Pieni himo nosti päätään. Jos hän on aidostialkoholiongelmainen, hän ajatteli, ettei siinä mikään kranaatti räjähdä, vaikka hän yhden kaljan juo. Ei se aina samana päivänä mäjähdäkään, mutta se ensimmäinen huikka kaiken silti tekee.
Nyt on yli vuoden jatkunut. Hän odotti tilaisuuksia, mutta ei enää malta. Ongelma pahenee.
Hän on nyt sairas. Sille hän ei voi mitään, mutta vastuu toipumisesta on hänellä itsellään. Ennen kuin annat tuomiosi, kerro se avoimesti hänelle ja ole sydämestäsi valmis toteuttamaan ero, ellei hän heti hakeudu hoitoon ja/tai AA:han.
Aika harvoin ne miehet siintä vaivasta paranevat, tekosyitä kyllä juomiselle keksitään ja syyt on hyvä vierittää muiden niskoille. Kokemusta on yli kolmenkymmenen vuoden ajalta ja juomis tahti kiihtyy vaan vuosien mitaan alussa vain viikonloppuisin nyt aina kun on rahaa. Muutaman päivän tauko tulee kun kunto menee niin huonoksi ettei meinaa pystyä enää kävelemään. Tässä loukussa olen kyllä ollut omasta syystäni kun ei ole rohkeutta lähteä pois. Jos vain voit vältää saman kohtalon niin lähde ja jätä tämä mies on varmaan helponpaa kun ei ole lapsia ja yhteistä kotia. Ole rohkea !!!!!!!!!!!!!
tee mitä muuta hyvänsä mutta ÄLÄ MUUTA YHTEEN!
En ole vakavasti edes harkinnut asiaa tässä tilanteessa ja tuskin tulevaisuudessakaan.
Hei.
Suosittelen eroa,koska tulevaisuutta teillä ei ole,vaikka kuin miehesi lupaa lopettaa.
Itse menin reilu vuosi sitten avioon samanikäisen naisen kanssa lyhyen seurustelun jälkeen,koska hän oli ns. uskovainen nainen ja luulin saavan hyvän vaimon.
Mutta paljastuikin,että hänellä paha alkoholi ongelma.
Olen vuoden aikana hakenut hänestä eroa jo 4 kertaa ja nyt jätin hänet viikko ennen juhannusta ja nyt 4s ero on se todellinen.
Hän koko avioliittomme ajan on minua pettänyt,chattaamalla suomi24 40 chatissa,jossa hän tekee treffejä miesten kanssa ja jakelee puhelinnumeroaan.
Minulle hän kertoo,ettei petä,mutta on jäänyt jo kiinni useamman kerran ko. hommasta.
ja harrastaa taasen,kun erosimme sitä chattailua siellä,muttei se enään minulle kuulu.
Alkoholki ongelmaiset ovat kaikkein pahempia valehtelijoita,eivät koskaan puhu totta.
Puhun kokemuksesta,sillä nuorempi velipoika on myös alkoholisti ja olen elämäni aikana yrittänyt joitain kavereitani,joilla ongelmaa auttaa tuloksetta....
Suosittelen eroa,vaikka kuinka koville se ottaa.
Itsekkin rakastin todella paljon vaimoani,mutta kuten ymmärrät,ei alkoholi ongelmaisen kanssa voi elää.
Ja hänen päivä annos on muuten 2ltr vodkaa,viikon kahden ajan........
Tsemppiä päätösentekoon ja voimia,muuten elämäsi tulee olemaan helvettiä sen miehesi kanssa loppuiän,mikäli et tee ero ratkaisua!!!!