moi!
olen 14 vuotias tyttö ja rakastan lapsia.
haluaisin oman lapsen,mutta minulla ei ole vielä edes poikaystävää... mitä mieltä olette 14 vuotiaasta äidistä? miten koulutyöt tehdään jos saa lapsen? entä kaikki maksut ja kaikki??
Kommentoikaa ja kertokaa mahdollisista kokemuksista!
olen 14 vuotias tyttö ja rakastan lapsia.
haluaisin oman lapsen,mutta minulla ei ole vielä edes poikaystävää... mitä mieltä olette 14 vuotiaasta äidistä? miten koulutyöt tehdään jos saa lapsen? entä kaikki maksut ja kaikki??
Kommentoikaa ja kertokaa mahdollisista kokemuksista!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kerkeät kyllä myöhemminkin perustaa perheen...
Mulla on eräs tuttu joka sai lapsen 14-vuotiaana...ja lapsi on tätä nykyä joko isällään tai otettu huostaan...
Äiti ainakin oli narkkari vielä joku aika sitten...voi olla sitä vieläkin...ei olla enää tekemisissä...
Jos teet lapsen liian nuorena tulet sitä katumaan...et voi elää nuoruutta kuten ystäväsi elävät...ja tuossa iässä suhteetkaan tuskin ovat niin pysyviä...yksinhuoltajan arki ei ole herkkua ja ihan luonnollisesti opiskelut kärsivät...
Kasva nyt ensin aikuiseksi ja mieti sitten uudestaan...lapsiäiti ei ole oikein hyvä ajatus...
sellaisia aidon vauvan näköisiä nukkeja. Osta semmoinen.
Soisin, että niihin olisi rakennettu sellainen mekanismi, että se herättäisi sut joka yö itkemällä, eikä lopettaisi, ennenkuin oot syöttänyt, vaihtanut vaipan ja kanniskellut sitä n. 3 tuntia.
Aamulla se herättäisi sut suunnilleen viiden maissa ja taas samat jutut.
Tämmöinen nukke pelastaisi varmaan monen sinun kaltaisesi lapsukaisen hölmöiltä haaveilta.
Mistä biitä aidon näköisiä nukke saa ja paljonkohan ne maksavat??
rullaa alaspäin, osa on todella aidon näköisiä.:)
http://www.rebornnuket.fi/reborn.htm
meillä on ihan lähipiirissä teiniäiti joka sai esikoisen rippikoulun aikoihin. Ei ole helppoa!
Vaikka vauva olisi ihana ja sen hoitaminen kuinka mukavalta kuulostaa niin se pirskatti kasvaa ja kohta se on uhmaikäinen rasavilli joka koittelee hermoja. Tahdotko sen silloin vielä?
Kun on noin nuori niin oma kasvu on kesken yms. Vaikka sanotaan, että nuoren ajaksaa niin noin nuoren aei oikein jaksa vaan yövalvomiset on kahta kauheampia yö toisensa perään. Univelka kertyy nopsaan ja sitten alkaa ahdistaa ja pinna kiristyä. Meilläkin kävi yksi uupunut nukkumassa sohvalla kun hoitelin vauvaa..
Rahapuolen kanss aolet vähän puun ja kuoren välissä. Ihan omillesi et voi vielä muuttaa koska et voi tehdä vuokrasopparia jne. Toisaalta sossu auttaa ja ensikoteja on. Vanhemmatkin voi suhtautua monella lailla.. Vaika joku toieentulotuen summa kuulosta aisolta niin se on niukkaa elämää sillä ja vauvan hoitoon viennit yms ja koulu on monelle liian vaikea yhdistelmä.
Itse vauvan hankinta on isompi ongelma. Olisit noin vain valmis suojaamattomaan seksiin jonkun kanss asaadaksesi vauvan itsellesi? Entäs jos saat jotain muuta sen sijaan? Ajatteletko yhtään että teollasi terrorisoit pojankin elämän? Tai jos et niin lapsellasi ei ole isää. Minkälainen olisi oma elämäsi ilman isää?
Odota nyt ainakin muutama vuosi ja että se luultavasti oikea osuu kohdalle. Vaikka vauva olisi ihana niin se on kaikkea muutakin ja sen ehtii kokea vielä moneen kertaan vaikka odotat vähän vielä..
"Minkälainen olisi oma elämäsi ilman isää?"
mapee: Itse elän vain äitini kansa, isäni kanssa asunut viimeksi 12 vuotta sitten ja isäni nähnyt viimeksi 8 vuotta sitten. Ja tosiaan olen 15v. Äiti voi olla paljon parempi hoitamaan lastaan yksin kuin isän kanssa, jos esmes. riitelevät koko ajan, isä juo, on väkivaltainen tms. Minua ketuttavat ne jotka ovat aina asuneet onnellisessa pikkuperheessään jossa isä, äiti, kaksi lasta, kultainen noutaja ja vielä se pikkuinen iltatähti! Kyllä sen lapsen kanssa pärjää yksinkin. Saisit hävetä, kun et tosiaan tiedä mitään yksinhuoltajista ja silti rupeat heitä arvostelemaan!
Mutta tosiaan lasta ei kannata tehdä vielä 14 vuotiaana.
Kannattaa muistaa, että lukee näitä tekstejä siinä ympäristössä mihin ne on kirjoitettu! Jos kyse on teinistä joka itsekseen on hankkimassa lasta niin siinä ei varmaan missään olosuhteissa sivuta kaikkia yksinhuoltajia syystä tai toisesta. On jopa ehkä liikaa vaadittu että vauvakuumeinen lapsi vielä tajuaa asioita sen haluamansa lapsen vinkkelistä kokonaisuutena. Oikeastaan oma kirjoituksesi on siitä hyvä esimerkki tavallaan että asioita katsotaan omasta näkökulmasta eikä muista.
Tietääkseni en mollannut yksinhuoltajia millään tapaa, mutta en myöskään voi ketään kehoittaa tieten tahtoen hakeutumaan umpimähkään moiseen rooliin kun itsestäkin huolehtiminen on vielä asia, jota ei ole tarvinnut vastuullisesti tehdä.
Aloittajan visiossa ei ollut lyävää tai juoppoa miestä lapsen isäksi mainittuna tai että vauvakuumeessa olisi muita kuin aloittaja itse joten on aika naivia vetää moisia visioita keskusteluun jossa punnitaan lapsenteon mielekkyyttä tietyssä elämänvaiheessa. Tosin jos mies hakkaa ja juo niin enpä moisen kanssa lapsia tekisi missään iässä! Harvoin kun ne taipumukset yht'äkkiä esiin ponnistaa..
On myös suhteellisen sinisilmäistä vetää johtopäätöksiä lenenkään tietämyksestä tuntematta toisen taustaa sen enempää. Yksinhuoltaja ei ole mikään homogeeninen ryhmä kuin ei perusperheetkään, mutta harva kurjiss aoloiss aoleva tahtoo hankkia lasta kurjiin oloihin myös. Yleensä elämä opettaa että sitä kurjaa, minkä itse kokee ei suo toiselle jos siihen voi vaikuttaa. Sitä sanotaan kai oppimiseksi toisten virheistä?
Oikeastaan nyt voisi kysyä että oletko oikeasti sitä mieltä että kunnollinen rakastava ja välittävä isä, ne sisarukset ja noutaja olisi kamalasti pahempi vaihtoehto kuin nykyinen olotilasi? Vertailuhan ei ole sinun arkirealismiin vaan visioon miten kaikki voisi olla ideaalimaailmassa jos ei toteuta jokaista oikkuaan ja haavettaan ajattelematta mitä siitä voi seurata.
Vaikka oman isäni olen joutunut jakamaan sisarpuolien kanssa niin ainakin oma elämäni on ilman isää kaikkine puutteineen paljon ankeampaa. Tosin sehän on vain minun kokemukseni isästä ja sinulla on omasi, mutta kun nyt ei ole kyse sinusta eikä minusta vaan jostakusta toisesta ja siitä mitä voisi olla ja mitä on mahdollista ehkä olla.
Sen verran voisin arvostella nyt ihan oikeasti, että yksinhuoltajaksi tietoisesti hankkiutuvan tulisi tulla myös toimeen sitten omillaan eikä odottaa yhteiskunnalta tukia sen enempää kuin muutkaan tms järjestelyjä. Jokaisella kun on vastuu tekemisistään!
Joten avaappa vähän katsettasi ja katso ympärilesi ja ajattele miten hyvin kaikki voisi todella olla jos tämä olisi satua tai elokuvaa. Siihen kun jokaisella mahdollisuus pyrkiä ja siitä haaveilla, varsinkin kun vasta neljäntoista..
Sähän oot itsekin viel lapsi?! ei todellakaan kannata moiseen ryhtyy tuon ikäisenä...
Vaik usealla iskee vauvakuume, niin antaa sen mennä vaan ohi. kannattaa elää oma nuoruus vieläku sellane on. Monen vuoden vastuu edessä jos lapsen hankit :p
Olen itse vasta 17v ja vauvakuumeita on tullu ja menny.. mutta en todellakaan ole niin idiotti että tekisin lasta vielä.. joillain sentään on aivot päässä !
Miten helvetissä voit sanoa idioottia.Ei ole idioottia jos todella tahtoo lasta
Jos todellakin rakastat lapsia, niin et suinkaan ryhdy tuumasta toimeen. Olet aikuisena paljon parempi äiti lapsillesi ja ajattelet monesta asiasta eri tavalla. Ja ethän väheksy isän merkitystä lapsen elämässä.. Suosittelen sinulle kummilapsia tai yleensäkin lasten hoitamista. Minä hoidin nuorena vauvakuumettani sillä tavoin! Joten malttia..
minullaki on ollu 14vuotiaasta asti vauvakuume.ny olen 18v, ja olen seurustellut pian kolme vuotta poikakaverini kanssa. eikä vieläkään harkittu lasta.
mutta kyllä kaikkee vauvan vaatteita yms ollaan osteltu ne helpottaa vauvakuumeeseen ku niitä ihailee ja ostelee :)
olen ostellut sellaisia vaatteita mitkä menee molemmille esim beige väriä :)
älä nyt tossa iässä laste harkitse :) unelmoida saa mutta ei kannata vielä mitään semmosia ..
se on niin iso muutos elämään..
kun olin 17 vuotias ja jäin yksin vauvan kanssa joka ei todellakaan ole herkkua:/ vaikka lapsia rakastaisi kuinka paljon niin suosittelen että unohat nuo ajatukset vielä muutamaksi vuodeksi ainakin:)
vaikka sanot että rakastat lapsia niin se on eri asia kun on oma lapsi siinä jota et voi vain laittaa hoitoon tuosta noin vaan ja lähteä vaikka ryyppyreissulle..
Kun itse rupesin odottamaan suunnittelin kaiken valmiiksi kuinka kaikki olisi täydellistä mutta kun lapsi syntyy kaikki ei menekään niin kuin on suunnitellut.
on se oma lapsi rakkaampi kuin kukaan muu mutta ehkä ei vielä tuossa iässä kun sinulla on vielä koulut ja kaikki kesken.. itse sain suoritettua yläasteen muutamaa kuukautta aikasemmin kun vauva syntyi (luokalle jäämisen takia koulu venähti)
se kun katsot ulkopuolisen silmin jotakin läheisesi perhettä se saattaa tuntua vielä ruusuilla tanssimiselta mutta joka hetki ei ole sitä.
Lapsi ei ole sellainen että voit ottaa "taakan" pois harteiltasi kun hän täyttää 18 vuotta vaan koko elämäsi ajan olet jollakin tavalla vastuussa hänestä.
tosissasi ethän ?
Kyllä lapset on tosi sulosia ja ihania, mutta se on totta, että niiden kasvatus on myös suuri haaste.
Mun mielestä on parempi odottaa että ehtii aikuistumaan ja kypsymään, koska lapsen kanssa pitää olla aikuinen ja pitää pysyy aikuisen tasolla, kun lapsi alkaa kiukkuilemaan ja raivoamaan. Oon nähny nuoria, jotka menee mukaan lapsensa kiukkuamiseen ja oon nähny jopa sellasta että vanhempi ja lapsi haukkuu kilvan toisiaan.
Sehän on helppoa mennä lapsen kanssa samalle tasolle, mutta kun lapsi kaipaa silloin sitä turvallista aikuista, joka osaa laittaa rajoja ja lohduttaa. Se on tosi turvatonta lapselle, jos vanhempi käyttäytyy samalla tavalla kuin lapsi.
Ja lapsilta on odotettavissa lapsellista käytöstä, milloim isi ja äiti on ihan tyhmiä ja milloin taas jotain muuta. Vanhempien tehtävä on opettaa ja kasvattaa lasta esimerkiksi siinä, kuinka kestää pettymyksia ja käsitellä vihan tunteita ja oppia kärsivällisyytä ja anteeksiantoa ym. Se on tärkeää, että vanhemmat on itse ensin oppinut näitä taitoja.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille!
Itse kokenu samaa tunnetta.Olis ihanaa saada sellanen pieni napero hoidettavaksi,jota rakastaa ja helliä.Itse pari viikkoa sitten erosin poikaystäväni kanssa ja seurustelun loppu ajoilla olisin halunnut lasta hänen kanssaan.Nyt tajuan,kun järki viiisastui,että enhän minä hänen kanssaan olisi lasta halunnut.Nuori ikä vielä sullakin.Kannattaa odottaa ainakin että ooot 18-19vuotta viimeistää tuolloin harkitsisin itse lasta,jos sellaista toivoisin nuoressa iässä.Lapsestakin tulee monia eri asioita vaivaksi kehittyvälle nuorelle.Sinun iässä koulu pitäisi keskeyttää.jaksaisitko opiskella myöhemmin?Vauva valvottamassa sinua vaikka itse tarvitse runsaati unta.Sinulle vain sanon,että tuossa iässä vauvasta voi kyllä haaveilla,mutta sen hankkiminen ei nyt ole ihan viisasta vielä.Ensin opiskelut jne:)