Omasta mielestään pienituloinen eläkeläinen valitteli toimeentuloaan eräässä aiheessa. Siitä moni kommentoimaan, että pienillä tuloillakin tulee toimeen ja voi olla onnellinen ja tytyväinen. Niin aina.
Mistä koostuu sinun onnesi ja tyytyväisyys elämässä? Osaatko nauttia hyvistä hetkistä ilman sitkuja ja mutkuja vai onko tyytyväisyytesi kiinni siitä, että ensin pitää olla sitä ja tätä ja elämän tietyssä mallissa ennenkuin annat itsellesi luvan vain olla ja nauttia?
Mistä koostuu sinun onnesi ja tyytyväisyys elämässä? Osaatko nauttia hyvistä hetkistä ilman sitkuja ja mutkuja vai onko tyytyväisyytesi kiinni siitä, että ensin pitää olla sitä ja tätä ja elämän tietyssä mallissa ennenkuin annat itsellesi luvan vain olla ja nauttia?
Vastaukset 25
Vanhimmat
minulla kun olen ollut 1v eläkkellä, en puhu rahasta vaan vapaudesta.
Koko pieni ikä töissä, nuorena maalla peltotöissä
ja sen jälkeen kaupungissa tehdastöissä liki 40v,
Nyt nautin työn tuloksista täysillä, ei valittamista, upeeta elämää juuri nyt, mutta
koskaan ei tiedä jos vaikka tulee niitä huonojakin hetkiä, mutta niistä viis, niitä vaan tulee teki mitä teki.
Kadehtimatta muita.
Läheisten kanssa toimeentulo, muutama hyvä ystävä.
Eläen ja nauttien tästä päivästä, ei sitku.
Iloiten pienistäkin asioista.
Toisten huomioiminen, antaa iloa ja saada.
elämä on ihanaa, kun ei vertaa ja valita.
täällä pyörittelin mielesaäni.
Iloiten siitä, mitä on, ei kadehtien sitä, mitä muilla on.
Ollen onnellisen tästä päivästä, ei kaivaten sitä, mitä joskus oli, eikä haikaillen sinne, mitä ei ehkä koskaan tule.
Osaan nauttia elämästäni tällä hetkellä. Saan olla oma 'Herrani' koko päivän ja suunnitella päiväni oman mieleni mukaisesti. Se ei tarkoita mielivaltaista itsekeskeistä olemista, vaan otan läheiseni huomioon. Mutta minulle jää niin paljon ihanaa omaa aikaa, jonka käytän harrastuksiini tai omien mieltymyksien mukaan. Olen kuitenkin mukana muutamassa harrastustoiminnassa vastuuhenkilönä, mutta se on vain mukavaa ja mieltä kohottavaa. Olen tosi onnellinen ja tyytyväinen tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni, kun terveyskin on ok. - Ja minulla on läheisteni verkosto, joka todella välittää ja minä välitän.
Ehkä toisin sanoin.
On asioita joille ei mahda mitään.
Ja asiota joihin voi vaikuttaa.
Turha puristella kiveksiään ensin mainittujen kanssa vaan suunnata mielenkiinto jälkimmäisiin.
Halutessaan jokainen löytää mielestään hyviä, ulkopuolisia syitä epäonnistumiselleen.
Eräs periaatteeni on yllä olevan toistoa.
Olen tyytyväinen kun pakon edessä en joudu tekemään minulle sillä hetkellä epämiellyttäviä asioita tai ratkaisuja.
Hyvin menee kun rajoituksensa tuntien ei vertaa eikä valita.
Jos on tyytyväinen, niin eipä siinä sitten paljon kertomista siinäkään. Pienet tulot eivät ole kenenkään onni. Se on vaan pyristelemistä, josta tulee auvoinen olo siitäkin, kun pinnistelee ja sinnittelee.
Meillä suomalaisilla on juuri tälläinen asenne, että luterilaisen perimäymmärryksen mukaan pitää kärsiä. Hyvähän se on. Voihan sitä vaikka raivata kivistä peltoa, jos siitä ilonsa saa. Minusta aika menee siinä vähän hukkaan, mutta sallittakoon se heille, ketkä ilonsa haluavat sellaisesta ottaa.
Vapaa ja itsenäinen. Siinä aineksia joillekin. Toisille itsenäisyys on yksinäisyyttä vastapuoleltaan. Eikä kukaan oikein myönnä huonoja puolia, kun ei niitä jaksa jatkuvasti analysoida.
Hyvää elämää vaan kaikille! Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, eiköhän siitä sitten taas jotain puurtamista ja pinnistelyä synny, että jaksaa olla siitä hapanleipäpalastaan ja piimämukista onnellinen.
ja olla edelleen onneton.
Köyhä voi köyhtyä, ja silti säteillä onnea, kunhan nyt kuitenkin saa kustannettua kaiken hänelle tarpeellisen.
Rahalla ei saa onnea, se vain voi helpottaa sen löytämiseen.
Kerjäläinen köyhyydessään voi olla onnellinen, jos on löytänyt sisäisen rauhan, jota ei rahalla osteta.
Onni ja eläkkeen suuruus sekoitetaan keskenään. Tai miten sen sanoisi? Onni ja köyhyys, tai köyhän mahdollisuus olla onnellinen? Entä rikkaan mahdollisuus olla onnellinen? Mikäs sitä estää olemasta onnellisempi kuin kerjäläinen?
tyytyväinen vielä eilen, nyt en tiedä , kun mulla ei ole sitkuja eikä mutkuja.
Onko nuo edes suomenkielisiä hyödykkeitä, kun en ole ikinä nähnyt mainoksia edes, ainakaan Ruotsin TV- ohjelmissa.
Eikö ou mukavoo?
mukavaa hetken aikaa, vaikka lyhyen loman verran.
Toivottavasti ruoan, juoman tai partnerin hankkiminen tuottaa sinulle sen verran haasteita, että et vallan tylsisty.
Tein sen minkä aikanaan osasin elämäni hyväksi tehdä ja nyt nautin hedelmistä. Elän itselleni hyvää elämää, koska yleispätevää määrettä en tunne.
Jos ihminen on tyytyväinen itseensä ja olosuhteisiinsa, silloin elämä on hyvää, ulkonaisista puutteista huolimatta.
Uskon löytäneeni sisäisen minäni joka levottomasti etsi itseään ja kuvitteli ettei elämässä ole muuta kuin pettymyksiä ja toteutumatta jääneitä haaveita. Kun sen löysin, rakastuin elämään ja nyt löydän oman elämäni onnen niistä muruista joita joka päivä kerään itselleni ilon ja tyytyväisyyden koppaan.
Tummien helmien joukossa on aina niitä kirkkaitakin joista hyvä elämä saa voimaa.
Taakse katsoenkin elämäni on ollut lopultakin hyvä elämä, kaikista karikoista huolimatta, juuri minun elämäni ja tiedän että olen kuitenkin ollut onnekas monessa asiassa joita en ole voinut välttää enkä muuksi muuttaa.
Tuksu osasi pukea kauniisti juuri ne asiat sanoiksi, joita ajattelin. Onnea on ennenkaikkea se, ettei ole enää kenellekään tilivelvollinen tekemisistään. Kunhan noudattaa lakia ja yleisiä hyviksi todettuja tapoja, voi niiden puitteissa elää ihan omaa elämäänsä. Ehkä on loppujen lopuksi hyvä, että vasta elämän koulun käytyään voi olla ja elää omien mieltymystensä mukaan.
hämmästelin kovin vastaustasi.
Oletko siis "uhrannut" nuoruutesi, keski-ikäisyytesi, elänyt toisten määräysvallassa?
Onnekseni olen voinut lapsuuden jälkeen tehdä aina omat ratkaisuni, välillä vääriäkin, mutta omia silti. Siksi varmaan ei kateus ja katkeruus ole päässyt tekemään pesää, ei ole kuin itseä syyttäminen, jos asiat ei toimi.
Jos ajattelen elämääni, olen useimmiten onnellinen.
Monta lasta, lapsenlapsia, ja heillakin jo osalla omia lapsia.
Matkustelua , uusia tuttavuuksia, koti jossa viihdyn.
Ystäviä, lukemista, uusia asioita vieläkin oppii, ja nauttii siitä.
Saada kohdata kaikki elämän valot ja varjot, huomata miten niitä molempia tarvitaan.
Koko elämä on ihanaa, silloinkin kun poikkeaa uteliaana sivupolulle, ja tekee lenkin yllättäen.
...sanoi pässi, kun päätä leikattiin' :)).
En toki noin ajatellut kirjaimellisesti. Oli vanhemmat, sisarukset, koulunkäynti, opiskelu, työ, seurustelu, avioituminen, lapsen kasvattaminen, miehen, vanhempien ja sisaren hoitaminen jne. Kaikki luetellut tärkeitä ja tarpeellisia asioita, jotka tein pääasiassa mielelläni. Niistä sain tyydytyksen ja myös onnen hetket silloin, kun olivat ajankohtaisia elämässäni. Nyt olen kaikista velvotteista 'vapaa', elän vain itselleni (itsekästäkö?)ja ilman pakollisia aikatauluja. Lyhensin ehkä liikaa ensimmäistä vastaustani, kun ymmärsit väärin.
P.S. Onhan minulla ihanat lapsenlapset, mukava poika ja maailman paras miniä. He ovat osa onneani. On myös vapaaehtoinen toiminta SPR:ssä.
sitä on kuulkaa turhaa mutkutella ja sitkutella kun on 46 v vetästy matto jalkojen alta kun mies yllättäen kuoli, mutta on lapseni kanssa pärjätty ja olen kahden lapsen mummu, tänään olin juuri heitä hoitamassa, eli tyttäreni on saanut hyvän aviomiehen ja kaksi ihanaa lasta, siitä on iloa enemmän kuin jostain bemarista tai kaupunkimaasturista ja loisteliaasta "kesämökistä", sekä ulkomaanmatkoista. Mutta sitkutelkaa te muut vaan, mun ei tarvii, eikä ole edes uutta ukkoa, eikä tule, on senverran testailtu. Hyvää loppuelämää.
sanonut, että uskallan elää. Se pitää paikkansa, että osan ottaa hetkestä vaarin. Elämässäni on ollut paljon onnea mukana. Tulin tänään Prahasta ja kävelimme paljon, ylös, alas eteenpäin. Tuo ei olisi ollut mahdollista ellen olisi terve, mikä ei ole itsestäänselvyys. Olen panostanut ihmissuhteisiin ja aineellisesti voisin luopua paljosta, jos tuntisin kuuluvani johonkin yhteisöön arvostettuna henkilönä. En todellakaan elä sitkun elämää, vaan voin jättää monet asiat kesken ja lähteä vaikka viettämään aikaa ystäväni mökillä. Peruspositiivisena löydän useasta asiasta myönteisiä puolia, joten luulen, että sopeudun, vaikka elämä näyttäisi niitä varjopuolia minullekin. Vertaan tosiaan omaa elämääni kehitysvammaisen sisareni elämään ja voin todeta, että minulle on annettu hyvin paljon tähän hetkeen asti.
Pikkuisen tuntuu vielä olevan "kypsyminen kesken"
""aineellisesti voisin luopua paljosta, jos tuntisin kuuluvani johonkin yhteisöön arvostettuna henkilönä""
tänne virtuaalimaailmaan. Eikös niitä kutsuja ystävien luo satelekaan lopulta kovin usein. Minä en ainakaan tuntisi oloani hyväksi noin erinomaisen ihmisen seurassa.
hyvin itsekseni ja puuhailen kaikkia arjen pikkuasioita. Oikeastaan en kaipaile kutsuja, järjestän itse ohjelmaa ja olen kranttu seurani suhteen. Nyt odotan innolla kohta alkavaa Lapin matkaa, joka alkaa pikkulomalla ystäväni mökillä. Elän ihan ikiomaa elämää. Toivottavasti Sinullakin päivä paistaa.
sitä sadan vuoden kontrahtia, joka isältäni jäi 7 vuotta kesken, joten kovin kypsä en vielä ole. Näissä paikallisyhteisöissä kannan oman korteni kekoon esim. menemällä tänään penkinkantotalkoisiin yhteislaulutilaisuuden jälkeen. Erilaisissa talkoissa tuntuu siltä, että on hyödyksi yhteisölle. Suosittelen Sinullekin, tulee hyvälle tuulelle.
Periaatteessa meillä on hyvän elämän määritelmä kasvatuksen, ja kulttuuriperinnön muutekin määrittelemänä mielessämme.
Elämän kilvoitteluissa pärjäämiset ovat näin jälkikäteen niitä markkereita, millä sitten mittaamme, onko ollut hyvä vai ei. Koulutodistuksista numeroilla määriteltynä. Näin se alkoi se määritteleminen.
Tähän ikään tullessa on oppinut arvioimaan arvostelijoitten osaamista ja ympäristön ymmärtämiskykyä sen verran, että sitä osaa jo luopua kilvoittelusta ja toisten suosion mittauttamisista.
Hyvä elämä on. Elämä on hyvä. Kaikki mennään nurmen alle loppuviimeksi. Ne, ketkä ovat kilvoitelleet ja luoneet historiaan nimensä, jäävät vielä vaikuttamaan hyvässä tapauksessa. Ja huonossakin tietysti. Ja mielipiteethän tässä eroavat toisistaan melkein poikkeuksetta.
Diktaattoreilla ei historiassa näy olleen hyvää elämää nimeksikään. Eli valta ei sitä tuone. Mikä sitten rahako? Siitäkin on vaivaa, jos liikaa kenellä on. Tai liian vähän.
Vainoaminen ja kiusaaminen ei tuo onnea eikä hyvää elämää. Rauha ja rakkaus ovat tietämämme mukaan hyvän elämän ainekset.
En mee nurmen alle, vaan tuhkana mereen.
Jää kaikista ihmisistä, joilla lapsia, lapsenlapsia kyllä jokin jälki, eikö.?
Eli meidän vaikutus jää elämään?
No, hauskaa silti elää, kokea, tuntea, rakastaa, vihata, nauraa, itkeä, niin kauan kun sitä kestää.
... yleistys, että lapsissa ja kaikissa jälkeläisissä on jälki, mikä jää elämään.
Subjektiiviseen hyvään elämään sillä ei ole mitään vaikutusta, että ihmisellä on jälkeläisiä. Päin vastoin jälkeläisten aiheuttama stressi voi monessa tapauksessa huonontaa ihmisen elämää.
No, ei nyt ihan aina kuitenkaan, voihan lapsista yleensä nauttia. Mitä tuohon tuhkaamiseen tulee, sillä ei ole merkitystä.
Vastasin edelliselle.
Nurmen alle?
Jälkeä jääkö?