Tänään tuli kohtaus töissä kun keskustelin ennalta tuntemattoman ihmisen kanssa. Paikallisalkuinen onneksi, mutta silti. Ja nolotti, olisin voinut mennä maan alle. Jälkeenpäin tosi masis olo. Tämä häpeä on todella ahdistavaa. Mutisin vaan että on univelkaa ja migreeni varmaan tulossa, kun toinen ihmetteli että mitä nyt...
Miten tätä häpeää voisi helpottaa? Masentaa vaan.
Miten tätä häpeää voisi helpottaa? Masentaa vaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Häpeä on yksi niistä tunteista, mikä ei katoa ilman sen hyväksymistä. Sinun pitää vain hyväksyä, että kohtaus nyt vain sattu tulemaan ja jos yhtään helpottaa niin kerro tälle tuntemattomalle ihmiselle, että kyse oli epilepsiasta. Hänkin saattaa olla järkyttynyt näkemästään, varsinkin jos et heti kertonut epilepsiasta. Jotkut kohtauksethan saattavat vaikuttaa delirium tremenssiltä. Kokemattomien ihmisten on syytä erottaa kännitärinät kohtauksista, jotta osaavat itse käsitellä omia tunteitaan.
Pähkinänkuoressa: hyväksy hiljalleen kohtauksesi ja muista informoida kohtauksen todistaneita :)
En osaa sanoa, lohduttaako tämä mitenkään.
Sairastuin kertaheitolla v. 2002.
Terveys meni- silmänräpäyksessä.
Olen ihan avoimesti kertonut epilepsiastani ihmisille aina, kun tarve vaatii.
Kukaan ei ikinä ole käyttäytynyt alentuvasti, halveksivasti jne.Joka ikinen suhtautunut äärettömän fiksusti, eivät ole olleet moksiskaan.
Kun kertoo sen tyynesti,rauhallisesti, kaikki ok.
Ei tarvitse hävetä mitään, se on turhaa.
Myönnän, että minua on hävettänyt kun saan tajuttomuus-kouristuskohtauksen, koska se on karseaa katseltavaa.
Olen vaan ajatellut, ei tälle mitään voi.
Mä olen sairastunut tähän inhottavaan tautiin,
mulla oli huono tuuri.
En enää häpeä, turha raskauttaa mieltään sillä asialla. Jos joku näkee, nähköön.
Se ei oo sit mun päänsärkyni, mitä toinen ajattelee.
Ei kohtalolleen mitään voi.
Olihan siinä kyllä hyväksymistä, en kiellä.
Raskainta on kuolemanpelko, rajoittunut elämänpiiri sekä ajokyvyn menetys.